Kummakerho

Olen juuri saanut nämä sivut pystyyn ja ajattelin kertoa vähän siitä miten sivut saivat alkunsa, minun osaltani.

Kaikki alkoi tietenkin kauan sitten, monta kertaa ja eri hetkissä. Yksi tälläinen hetki oli, kun vuosi sitten kirjoitettiin PBB.n manifestia eräässä kommuunissa Kallion sydämessä. Huoneessa istui paljon tuttuja, sekä menneitä että tulevia ja moni siitä huoneesta on osallisena tässä projetkissa. Tunnelma oli odottava, kaikki tiesivät että teimme jotain hienoa ja isoa.

Manifesti oli lennokas ja hauska, mutta vaikeasti avautuva. Sen konteksti oli selkeästi akateeminen ja kansainvälinen keskustelu queeristä. Ja vaikka PBBn manifesti ja PBB itse innoitti monia keskusteluja, ne eivät avanneet queer sanan poliittista viestiä. Pridien aika ja jälkeenpäin kävin monija riitoja aktiosta. PBB oli hämmentänyt ihmisiä. Ja kiitos Hesetan tekemän rikosilmoituksen ja siitä seuranneen pienen mediaskandaalin myös pelottanut monia. Me halusimme ilmaista oman mielipiteemme seksuaali- ja sukupuolipolitiikasta ja sen toivottavasta suunnasta, mutta (tai ehkä juuri siksi) meidät tulkittiin pride vastaisiksi.

Helsinki Pridet tulivat ja menivät ja kukin järjestäjistä ja osannottajista jatkoimme omille teillemme. Tänä aikana olen tutustunut moniin erilaisiin toimijoihin ja ihmisiin jotka luokittelisin itse queereiksi ja minua on alkanut harmittaa enemmän ja enemmän miten harvoin he kohtasivat.

Miten heidän mahtavat ideansa hiljalleen kuolevat tai elävät ilman että ne pääsevät innoittamaan toisia. Miten vaikeata ihmisten on nähdä mitä yhteistä heillä olisi toistensa kanssa, riippumatta heidän seksuaalisista- tai sukupuolisista inklinaatioistaan. Miten erilaisten itsenäisten toimien ja tapojen kirjoa ei pystytä näkemään poliittisenä, kun on tarve verrata kaikkea PBBn kaltaisiin mediaspektaakkeleihin.

Vuosi sitten käydyissä keskusteluissa queer määrittyi hyvin tarkkaan identiteettien kautta. Taistelukentillä riideltiin siitä kuka on queer ja millä ehdoilla queer voi olla ja mitkä teot ovat queerejä. Itselleni tämän keskustelun aikana avautui lähinnä se mitä queer ei ole. Se ei ole identiteettipolitiikkaa, sillä identiteettipolitiikka on normittavaa ja queer on aina normin vastaista. Se on sana jota kenelläkään ei ole oikeutta ottaa haltuun, sillä sen koko merkitys kielii hallitsemattomasta.

Hiljalleen, sanan merkitys on alkanut aueta minulle. Ei lukemalla naistutkimuksen opuksia tai manifesteja, tai teoretisoimalla vaan katselemalla ihmisiä ympärilläni. Katselemalla niitä asioita joita he tekevät: miten he tekevät omaa elämäänsä ja rakkaitensa elämää toisin kohti outoa määränpäitä, omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Miten he taistelevat heidän taistelujaan kohti vapaampaa maailmaa.

En sanoisi vieläkään voivani määritellä queeriä tyhjentävästi, mutta voin kertoa oman tarinani siitä miten sana on auennut minulle ja ehkä näillä sivuilla myös moni muu voi kertoa omaa tarinaansa. Ja ehkä nämä tarinat voivat olla ristiriidassa, sovussa, vihoissa ja ehkä ne voivat polveilla täysin muihin aiheisiin, löytää uusia sanoja, uusia paikkoja. Mitään vähempää en tältä sivustolta toivoisi.

Tervetuloa.

-Nallem

Tags: identiteettipolitiikka, PBB, queer