Feministisestä seksistä
Tulva-lehti kirjoitti viime numerossaan feministisestä seksistä.
Tuo artikkeli on kirvoittanut monta keskustelua, ja paljon ajatuksia. Kiitos siitä Tulvalle! Mun suosikkilainaukseni on: “Feministiä ei naida, feministin kanssa naidaan.” :D
Vakavasti puhuen, olen hyvin kriittinen normatiivisista näkemyksistä seksuaali- ja sukupuolipolitiikassa. Jos olen feministi, saanko tykätä siitä jos mua naidaan? Voiko feministiä naida, vai menettääkö feministi uskottavuutensa tullessaan naiduksi? Onko feministiltä kiellettyjä tekoja?
Toinen Tulvassa esille noussut teema on hetero- vs. lesboseksi. Onko feministinen seksi vain lesboseksiä, ts. seksiä jossa ei naida ja tulla naiduksi? (Tai jossa halu tulla naiduksi ja naida ovat ainakin epäilyttäviä, heteromaailma hiipimässä varkain makuuhuoneeseen)
Oon paljon miettinyt lesbonormatiivisuutta. Käsitän sen ajattelutapana, jossa suhtaudutaan heterotyyppisiin haluihin voimakkaan kielteisesti, ja pidetään niitä heteronormin vahvistamisena. Ainoa ongelma on, ettei lesbonormatiivisuus pysty haastamaan heteronormatiivisuutta. Ratkaisu on hylätä kokonaan ajatus, että tietynlaiset halut ja tietynlainen seksi olisi heteroseksiä, ja toisenlainen lesboseksiä.
Normatiivisuudessa on ongelmana, että se tuottaa häpeää. Lesbosuhteessa elävä kokee häpeää heterohaluistaan, tai feministi siitä että hän haluaa tulla naiduksi. Se on sitä Gay Shamea, jota identiteettilähtöinen politiikka tuottaa. Entä jos hylättäisiin ajatus jatkuvista, biologisiin ominaisuuksiin kiinnittyvistä identiteeteistä? Entä jos seksuaalisuus ja halu voisivat vapautua cis-sukupuolinormien kahleista? Mitä tapahtuisi, räjähtäisikö koko lesbokupla vai voisiko maailma muuttua ihan vähän vapaamielisemmäksi paikaksi, jos lesboja ja feministejä naitaisiin kunnolla?
En halua tällä pohdinnalla kritisoida Tulvaan kirjoittaneita feministejä, ymmärrän että kirjoitatte omista näkökulmistanne. Enkä ole eri mieltä kaikkien Tulvan kommenttien kanssa. Pitää postata tähän loppuun vielä mun oikea suosikki, siis se jonka kanssa olen samaa mieltä :)
“Feministinen seksi lähtee omasta halusta, ei yhteiskunnallisesta paineesta olla tietynlainen tai harrastaa seksiä tietyllä tavalla.”
Onpa mielenkiintoista, että feministiseksi -kirjoitus ei ole herättänyt ollenkaan kommentointitarvetta… Minusta aihe on mitä mielenkiintoisin!
Edellisen kirjoittajan esiin tuoma Tulva -juttu jätti minut hieman kylmäksi ja ihmetteleväksi. Minusta se antoi jotensakin aneemisen kuvan feministiseksin mahdollisuuksista – tai erityisesti sen todellisuudesta.
Tulvassa esitettiin ajatus siitä, että feminismi ei kuulu makuukamariin (muistaakseni jossakin siinä lehdessä puhuttiin tällaista). En voi olla samaa mieltä. En ole halukas itse edes harkitsemaan niin keskeisen asian kuin feministisen elämänkatsomuksen ja -tavan jättämistä syrjään, vain siksi, jotta saisin seksiä. Minulle se vertautuu sielunsa myyntinä. Tai ehkä olen vain liian tosikko. Olen kuitenkin havainnoinut, että erityisesti heterosuhteissa elävät feministinaiset joutuvat ikään kuin olemaan “on-off feministejä”. He joutuvat parisuhteensa vuoksi joustamaan feministisistä periaatteistaan, jopa toimimaan täysin niitä vastaan.
Itse kun olen feministi ja sekstaillut (ja elänyt) sekä miesten, mutta enimmäkseen naisten kanssa, tunnistan sen, että heteroseksiä ohjaa voimakkaat rooliodotukset. Rooliodotukset luonnollisesti kytkeytyy feminiinisyyden ja maskuliinisuuden stereotypioihin ja viihteen tuputtamaan mielikuviin seksistä. Heteroseksissä seksiaktin käsikirjoitus on jo kaivertunut kollektiiviseen tajuntaan ja vaatii tietoista ponnistelua (molempien partnereiden osalta), jotta voidaan normiaktin koreografiasta poiketa.
Lesboseksi ei nojaudu sukupuolistereotypioihin. Kaikinpuolin lesboseksi on tuntemattomampaa aluetta ja siten siinä on mahdollisuus suurempaan mielikuvitukseen ja nimenomaan nautinnon pohjalta etenevään seksiin. Joskin L -koodi -ohjelma on yrittänyt jo muutaman vuoden ajan kaivertaa kollektiiviseen tajuntaan omat, tylsän lesboseksin stereotypiat.
Normatiiivisuudesta olen edellisen kirjoittajan kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä. Siinä kohtaa olen eri mieltä, että halu tulla naiduksi olisi ei-feminististä. Ottaa vastaan, olla toiminnan kohteena, leimaa nimenomaan eri sukupuolta olevien välisessä toiminnassa vastaanottajan passiiviseksi, alistetuksi.
Heterosuhteita rasittaa sukupuolten välinen eriarvoisuus ja siihen kytkeytyvä valtataistelu. Taistelu on osin näkymätöntä ja tästä syystä leimautuminen vastaanottajaksi tarkoittaa toiseutta, vähempi arvoisuutta eli käytännössä häviötä ja miehen ylivaltaan alistumista. Yhtä lailla valta on läsnä myös samaa sukupuolta olevien suhteissa, mutta siellä sukupuolten välinen hierarkia ei sotke kuvioita.
Mielestäni feministiseksin tunnusmerkkejä on valtavirran rakenteiden tunnistaminen ja niiden tietoinen purkaminen ja oleelliseen, eli omaan ja kumppanin nautintoon keskittyminen. Oma feminismini on niin sisäistettyä, ettei sitä pysty nostamaan narikkaan makuuhuoneeseen mentäessä tai laittamaan off -asentoon kotiovea avatessa…
Joo, oon monessa mielessä samaa mieltä kanssasi. Mutta eri mieltä olen kyllä tuosta ettei lesboseksi “kärsisi” sukupuolistereotypioista ja rooliodotuksista. Lesboseksissä on voimakkaat rooliodotukset toisen cis-naiseudesta ja siitä, että toisen mielihyvä pitää toteutua samalla lailla kuin oma.
Mun pointtini on kyseenalaistaa koko kehikko siitä, että heteroseksi olisi jotenkin patriarkaatin lävistämää ja lesboseksi vallasta vapaata. Kaikissa suhteissa täytyy kriittisesti miettiä omaa positiotaan ja tutkailla omaa suhdettaan heilaansa / heiloihinsa ja mielihyvän tuottamiseen.
Esimerkiksi heterosuhteet, joissa “tuotetaan yhteiskunnallista valta-asemaa” BDSM-henkisesti (naisroolissa oleva alistuu, miesroolissa oleva dominoi), voidaan nähdä toisin toistamisena jos ajatellaan että SM-seksissä valtaa käyttää alistuva osapuoli. Järkevästi toteutetussa alistamis / alistumis -kuviossa näin pitäisikin olla; muuten kyse on vain hyväksikäytöstä.
Ja siitä päästäänkin ajatukseen, että voiko vaniljaseksi, sikäli kun se on neuvottelematonta ja keskustelematonta seksiä, olla ikinä valtarakenteita purkavaa? Vaniljat, haastakaa minut tässä ;)
[...] Kummakerhon sivuilla viitataan Tulvan artikkeliin. Keskustelu on paljolti samaa kuin mitä Anna Kontulan ja Tästä äiti varoitti – kirjan ympärillä on alkuvuodesta pyörinyt. Anna on kritisoinut valtavirtafeminismiä, joka ei ole pystynyt uudistumaan eikä käsittelemään seksiin liittyviä valtarakenteita, esimerkiksi prostituutiota. Feminismi on käynyt läpi tyypillisen kiertokulun – kapina on loppunut, kun oma etu on turvattu – ja nykyään valkoiset keskiluokkaiset naiset karsinoivat kaikki naiset, naiseuden ja seksin luomiinsa lokeroihin. Ensimmäisen ja toisen aallon feminismi on tuottanut seksikäsityksen, jossa nainen ei saa olla objekti, pelkkä reikä. Naisen on aina oltava subjekti, määriteltävä rajansa ja vapautensa (vrt. kommentit yllä). Yhtä aikaa haluava ja halun kohteena oleminen ei ole sallittua. Säädyttömyydet, rivoudet, sadomasokismi, julkiset orgasmit ja vessaseksi on vuosikymmeniä ollut varattu lähinnä homomiesten diskurssiin ja kuvastoon, vaikka sukupuoli ei ole seksin ainoa eriarvoistava luokka. [...]
^ Pitäisikö ehkä kirjoittaa konttaavien ja kuolaavien feministien manifesti? ;)
Tää keskustelu liikkuu aika lailla teesi-antiteesi-subversio -akselilla. Näen “perinteisen radikaalifeminismin” antiteesinä ajatukselle, että nainen (objekti) on miehelle (subjekti) tekojen vastaanottaja. Valitettavasti antiteesi ei koskaan pysty kauhean kiinnostavasti haastamaan kritisoimaansa teesiä. Subversio syntyy vain sitä kautta, että pystytään kääntämään koko asetelma eri muotoon, eri tavalla nurin.