Tää keskustelu liikkuu aika lailla teesi-antiteesi-subversio -akselilla. Näen “perinteisen radikaalifeminismin” antiteesinä ajatukselle, että nainen (objekti) on miehelle (subjekti) tekojen vastaanottaja. Valitettavasti antiteesi ei koskaan pysty kauhean kiinnostavasti haastamaan kritisoimaansa teesiä. Subversio syntyy vain sitä kautta, että pystytään kääntämään koko asetelma eri muotoon, eri tavalla nurin.

Mun pointtini on kyseenalaistaa koko kehikko siitä, että heteroseksi olisi jotenkin patriarkaatin lävistämää ja lesboseksi vallasta vapaata. Kaikissa suhteissa täytyy kriittisesti miettiä omaa positiotaan ja tutkailla omaa suhdettaan heilaansa / heiloihinsa ja mielihyvän tuottamiseen.

Esimerkiksi heterosuhteet, joissa “tuotetaan yhteiskunnallista valta-asemaa” BDSM-henkisesti (naisroolissa oleva alistuu, miesroolissa oleva dominoi), voidaan nähdä toisin toistamisena jos ajatellaan että SM-seksissä valtaa käyttää alistuva osapuoli. Järkevästi toteutetussa alistamis / alistumis -kuviossa näin pitäisikin olla; muuten kyse on vain hyväksikäytöstä.

Ja siitä päästäänkin ajatukseen, että voiko vaniljaseksi, sikäli kun se on neuvottelematonta ja keskustelematonta seksiä, olla ikinä valtarakenteita purkavaa? Vaniljat, haastakaa minut tässä ;)

Edellisen kirjoittajan esiin tuoma Tulva -juttu jätti minut hieman kylmäksi ja ihmetteleväksi. Minusta se antoi jotensakin aneemisen kuvan feministiseksin mahdollisuuksista – tai erityisesti sen todellisuudesta.

Tulvassa esitettiin ajatus siitä, että feminismi ei kuulu makuukamariin (muistaakseni jossakin siinä lehdessä puhuttiin tällaista). En voi olla samaa mieltä. En ole halukas itse edes harkitsemaan niin keskeisen asian kuin feministisen elämänkatsomuksen ja -tavan jättämistä syrjään, vain siksi, jotta saisin seksiä. Minulle se vertautuu sielunsa myyntinä. Tai ehkä olen vain liian tosikko. Olen kuitenkin havainnoinut, että erityisesti heterosuhteissa elävät feministinaiset joutuvat ikään kuin olemaan “on-off feministejä”. He joutuvat parisuhteensa vuoksi joustamaan feministisistä periaatteistaan, jopa toimimaan täysin niitä vastaan.

Itse kun olen feministi ja sekstaillut (ja elänyt) sekä miesten, mutta enimmäkseen naisten kanssa, tunnistan sen, että heteroseksiä ohjaa voimakkaat rooliodotukset. Rooliodotukset luonnollisesti kytkeytyy feminiinisyyden ja maskuliinisuuden stereotypioihin ja viihteen tuputtamaan mielikuviin seksistä. Heteroseksissä seksiaktin käsikirjoitus on jo kaivertunut kollektiiviseen tajuntaan ja vaatii tietoista ponnistelua (molempien partnereiden osalta), jotta voidaan normiaktin koreografiasta poiketa.

Lesboseksi ei nojaudu sukupuolistereotypioihin. Kaikinpuolin lesboseksi on tuntemattomampaa aluetta ja siten siinä on mahdollisuus suurempaan mielikuvitukseen ja nimenomaan nautinnon pohjalta etenevään seksiin. Joskin L -koodi -ohjelma on yrittänyt jo muutaman vuoden ajan kaivertaa kollektiiviseen tajuntaan omat, tylsän lesboseksin stereotypiat.

Normatiiivisuudesta olen edellisen kirjoittajan kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä. Siinä kohtaa olen eri mieltä, että halu tulla naiduksi olisi ei-feminististä. Ottaa vastaan, olla toiminnan kohteena, leimaa nimenomaan eri sukupuolta olevien välisessä toiminnassa vastaanottajan passiiviseksi, alistetuksi.

Heterosuhteita rasittaa sukupuolten välinen eriarvoisuus ja siihen kytkeytyvä valtataistelu. Taistelu on osin näkymätöntä ja tästä syystä leimautuminen vastaanottajaksi tarkoittaa toiseutta, vähempi arvoisuutta eli käytännössä häviötä ja miehen ylivaltaan alistumista. Yhtä lailla valta on läsnä myös samaa sukupuolta olevien suhteissa, mutta siellä sukupuolten välinen hierarkia ei sotke kuvioita.

Mielestäni feministiseksin tunnusmerkkejä on valtavirran rakenteiden tunnistaminen ja niiden tietoinen purkaminen ja oleelliseen, eli omaan ja kumppanin nautintoon keskittyminen. Oma feminismini on niin sisäistettyä, ettei sitä pysty nostamaan narikkaan makuuhuoneeseen mentäessä tai laittamaan off -asentoon kotiovea avatessa…