Pervotilat vs. humalatilat
Tiloissa missä juodaan, on vaikeaa. Seikkailemme neljän seinän sisällä, aikuisten valvonnassa ja kömmimme sänkyyn aamuviideltä pitelemään päätämme. Hullut kokeilumme menevät pikemminkin slapstick huumorin puolelle kuin todellisille mielentilan ja -paikan ylittämisille. Ruhjeet ja fritsut korvaavat syvällisemmät kasvukivut. Mielikuvituksemme lähtee lomalle ja jättää meidät kierimään itsetyytyväisyyteen tupakkahuoneeseen. Menetämme poliittiset intohimomme katsellessä viidettä iltaa samaa hottista samassa nurkassa juomassa samaa pullonpuolikasta (ei häntä varmastikkaan kiinnosta).
Emme voi kokeilla rajojamme, sillä juodessamme tuomme ne niin liki että ne muuttuvat pakkopaidaksi. Sanomme että humalaiset ovat onnekkaita, kun eivät satuta itseään kaatuessaan, mutta emme huomaa miten selvinpäin jo lentäisimme.
Ja kuin sinä, minä juon. Käyn tapaamassa ihmisiä tiloissa joissa pääasiassa juodaan ja nautin myös tuopistani huomattavasti. Mutta minulla on paljon hauskempaa selvinpäin. Olen kännissä lähinnä silloin kun minulla ei ole parempaa tekemistä ja baarissa tekemistä minulla ei ole, sillä humalassa ihmiset eivät tee mitään kiinnostavaa. He istuvat ja heiluvat. He kulkevat samoja reittejä, askel askeleelta. He katselevat samoja naamoja, naama naamalta. He puhuvat samoja juttuja, sana sanalta. Vessan, tiskin ja pöydän välillä tapahtuu armottoman vähän mitään mikä muuttaisi mitään.
Seikkailut, sekoilut ja kokeilut muuttavat aina asioita. Ne ovat luonteeltaan pelottavia, sillä sen jälkeen kun astut uudelle polulle vanhat polut alkavat näyttää hyvin pieniltä ja etäisiltä. Ne liikuttavat sinua tiloissa ja paikoissa missä et tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tavallinen kännisen itsevarmuutesi on tipotiessään ja kaikki mitä sinulla on on omat hoksottimesi ja kehosi. Sinä teet virheitä ja opit, sinusta tulee vahva ja kekseliäs. Todelliset liikeet tekevät sinusta enemmän kuin mitä olit aiemmin, ne muuttavat ympärilläsi olevia ihmisiä. Päädyt paikkoihin mitä et hulluimmissasi kuvitelmissasikaan pystyisi hahmottamaan, ainakaan kännissä. Pervot tilat luodaan leikkiessä ja koko maailma voi olla kummajaisten leikkikenttä. Se on vain otettava haltuun niiltä joiden leikeille se on rakennettu.
Humala estää pervoihin tiloihin pääsyä, sillä ne tilat ovat aina normaalin elämän laatikon ulkopuolella. Niitä ei voi ostaa paikallisesta kapakasta neljällä €urolla. Täytyy usein toimia vastuullisesti, sillä niissä ollaan pelkistettynä aivan eri tasoilla. Omaa minää ei mitata sillä miten monta litraa alkoholia pystyy elimmistössään kantamaan, vaan sillä miten hyvin pystyy toimimaan, seikkailemaan, nauttimaan.
Eikä meillä ole paikkoja jotka olisi tehty muutokselle, mamassa kuin kaikkialla muuallakin toistetaan samaa iltaa hamaan tulevaisuuteen. Ei siellä vallata baaritiskiä, eikä viedä tanssia kaduille. Baari on vain yksi laatikko jonka sisään mahdutamme itsemme, jonka sisällä ei tarvitse kohdata mitään yllättävää. Hiljaa se tyhjentää kukkaromme jättäen meidät muuttumattomaksi, yhä sitä jotain etsiviksi mutta aina vain vanhemmiksi.

Minusta nuo tilat muistuttavt terveyskeskuksen odotushuonetta sillä erotuksella ettei ole edes vanhoja lehtiä joita voisi lukea vajotessaan tuntikausia kestävään tylsyyteen ja tapahtumattomuuteen.
Minulta onkin jäänyt moisissa tiloissa oleilu. Terveyskeskuksessa ei tarvitse maksaa narikkamaksua.
Erinomainen kirjoitus. Uskonnolla on pidetty työtätekevä luokka hiljaisena ja vaarattomana pitkään.
Me nykyihmiset olemme jumalanpelostamme vapaita. Mutta olemme liian kiireisiä kuluttaessamme ja dokatessamme. Emme ehdi nähdä maailmaa emmekä niitä matriiseja joille se rakentuu.
Annoit taas ajattelemista, kiitos.