Taas uusi rimanalitus: “Beautiful Boxer”
YLE:n Teema esitti kyseisen elokuvan ilmeisenä tarkoituksena osallistua keskusteluun sukupuolimäärittelyistä urheilussa. Katsojalle jäi hieman hämäräksi, missä se urheilu siinä oli muutoin kuin rappusten juoksemisessa. Kylmä hiki kyllä virtasi katsomossa.
Kamppailulajin ja turpaan mättämisen erona minusta on se, ettei kamppailulajissa ajatella vastustajan olevan inhottava tai huono ihminen, jota pitäisi rangaista. Tämä elokuva kyllä muutti käsitystä. Valmentaja päättää antaa periksi päähenkilön Nong Toomin sukupuolitaipumukselle ja antaa hänelle luvan meikata kehässä. Meikki on ainoa feminiininen asia, joka hänelle sallitaan, hän on esimerkiksi rintakehä paljaana. Tällä halutaan tuoda julki feminiinisyyden pinnallisuus ja keinotekoisuus.
Moinen yllyttää vastustajat homo/transfobiseen raivotilaan, mutta Toom hakkaa pieksäjänsä yksi toisensa jälkeen. Jos joku on joskus pitänyt thaimaalaisia suvaitsevaisina, niin tuskinpa tämän tositapahtumiin perustuvan elokuvan jälkeen.
Toom aloittaa hormonien syömisen ja hänet pistetään taistelemaan Japanissa hallitsevaa naisvapaapainijaa Kyôko Inoueta vastaan. Raakalaismaisessa ottelussa hän pieksää naisen. Sen jälkeen on kohtaus, jossa naispuolinen fani tulee Toomin luokse ja kertoo sen, että hänen meikkaamistaan pidetään pelkkänä mediatemppuna. Jos se oli yleinenkin ajatus Japanissa, niin siinä tapauksessa Kyôkon pieksäminen oli viihteen tekemistä siitä, että mies hakkaa naisen.
Imdb:n kertoman mukaan alkuperäisversiossa oli näytetty Toomin varsin mittavat miehiset genitaalit, mikä entisestäänkin olisi alleviivannut maskuliinisuutta. YLE:n versio oli myös sensuroitu.
Lopussa hän pääsee sukupuolenkorjaushoitoihin. Yllättäen leikkaukseen vaaditaan hänen vanhempiensa suostumus. Lopulta hänet kannetaan kotiin juhlasaattueessa. Hän on ansainnut tilansa naisena vetämällä turpiin maan kovimpia foobikkoja tai sitten hän on vain onnistunut korostamaan alla piilevää maskuliinisuuttaan.
Tämä on taas yksi kivi siinä röykkiössä, jossa transnaiset esitetään piilevän vaarallisina, etenkin muita naisia kohtaan.
On sanottu, että eurooppalaiset haluavat realistisen lopun, amerikkalaiset onnellisen lopun ja aasialaiset lopun jossa sankaritar laulaa kansanlauluja ja ampuu vihollisia rynnäkkökiväärillä helikopterista. Transfobinen filmiteollisuus ei kuitenkaan pääse esittelemään yllätyksiä tuli se mistä päin maailmaa tahansa.
Olen käsittänyt, että Thaimaassa on ihan oma nimityksensä sukupuolivähemmistöille, kathoey, joka eroaa länsimaisista leimoista, jotka nekin ovat ulkopuolisten antamia. Suomentaja ei tähän problematiikkaan ollut perehtynyt, vaan käytti loukkaavaa sanaa “transu” alusta loppuun. Puhekielen ollessa muuta kuin mitä kouluissa opetetaan, jäi katsoja suomennoksen armoille.
Minusta Beautiful Boxer on yksi parhaista näkemistäni trans-teemaisista elokuvista. Ja omistan elokuvasta kaksi eri versiota (Eurooppa julkaisun ja Aasia julkaisun), eikä kummassakaan näytetä genitaaleja, eli ei kannata uskoa imdb:seen lähteenä ihan sokeasti. Tosin, voihan olla että elokuvasta on olemassa toinenkin Aasia-julkaisu.
Heidi
Ei kai tässä ollutkaan kyse siitä, onko Beautiful Boxer huono vai hyvä elokuva, vaan siitä, että Stacyn mukaan sen tapa kuvata transnaisia/transfeminiinisyyttä on kauniisti sanottuna sensationalistinen, eikä ilmeisesti tee oikeutta transnaisten elämille.
Mikä ei yhtään ihmetytä: kaikki transnaisia käsittelevät, näkemäni elokuvat ovat kehnoja cissukupuolisten fantasioita siitä, millaisia transnaiset ovat. Ainoa poikkeus on ehkä Ma Vie en Rose.
“Ma Vie en Rosesta” on kieltämättä vaikea löytää mitään huonoa, ehkä se, että se listataan komediaksi. Masentavasti “Beautiful Boxer” on listattu useilla hlbt-filmifestivaaleilla parhaaksi filmiksi. Minkähänlaisia ne muut ovat olleet.
Itse asiassa sensuuri onkin kerrottu wikipediassa: “There was controversy in Thailand about the full-frontal male nudity in this film. For Thailand, the nudity was cut. The Thai censor felt that Thai audiences would be shocked by the sight of Asanee’s large penis and testicles.”
Beautiful Boxer on varmasti tuhoisimpia transteemaisia elokuvia mitä viime vuosina on julkaistu.
Itse taas näen, että juuri siitä oli kyse – onko Beautiful Boxer hyvä vai huono trans-teemainen elokuva. Oma kykyni artikuloida humanistiseen väittelyyn sopivia hienoja lauseita on vajaavainen, joten tyydyin vain toteamaan, että olen eri mieltä. :)
Minusta siis Beautiful Boxer käsittelee trans-teemaa hyvin eikä elokuva minusta ole millään lailla “sensationalistinen,” tai “tuhoisa.”
Jospa lähdetään sitten logiikan keinoilla kun ei humanistinen puhe tule ymmärretyksi:
1. Urheilulajeissa vastustaja ei ole vihollinen.
1a. Kamppailulaji eroaa baaritappelusta siinä, että vastustajaa ei vihata.
Elokuvassa Toomin vastustajat selkeästi vihaavat häntä. Vastustajan meikkaaminen yllyttää raivoon. Tämä on selkeästi homofobista tai transfobista hakkaamista. Vastustaja unohtaa kokonaan roolinsa reiluna urheilijana.
2. Toom tienaa leikkausrahansa sillä, että hän on ihmisten homofobisen/transfobisen raivon ukkosenjohdatin.
Tällä ei ole enää urheilun kanssa mitään tekemistä.
3. Naisia ei kehässä hakata Thaimaassa, joten hänet nähdään miehenä, niin myös Japanissa.
4. Japanissa ottelu näyttäytyy suurelle yleisölle sinä, että mies hakkaa naisen.
4.1. Tämä on minusta sairasta.
4.1.1. Sairaampaa on se, että siitä tehdään viihdettä.
5. Vasta kun hän on todistanut tarpeeksi vakuuttavasti olevansa mies, olemalla kovanyrkki ja hakkaamalla naista, hänelle suodaan se, että hän saa olla hieman eksentrinen. (Ei hänelle kukaan uskalla ryttyillä muutenkaan)
6. Silloinkin vaaditaan vanhempien allekirjoitukset.
Minä näen, että tämä kuvio on vielä yleinenkin. Täytyy olla aivan hullun macho, että ihmiset antavat luvan lähteä sukupuolenkorjaukseen, mutta naiseus ja machoilu eivät sovi yhteen => foobikot ovat voittaneet.
Siinä mielessä se on hyvä elokuva, että se aiheuttaa keskustelua.
Beautiful Boxer saattaa olla hyvä elokuva, mutta Stacyn kirjoituksesta päätellen se ajaa syrjinnän ja ennakkoluulojen asiaa, ja lisäksi ilmeisesti normalisoi ja luonnollistaa ennakkoluuloja. Sitä on vaikea pitää hyvänä asiana.
“Jospa lähdetään sitten logiikan keinoilla kun ei humanistinen puhe tule ymmärretyksi:”
Okei! :)
“1. Urheilulajeissa vastustaja ei ole vihollinen.
1a. Kamppailulaji eroaa baaritappelusta siinä, että vastustajaa ei vihata.
Elokuvassa Toomin vastustajat selkeästi vihaavat häntä. Vastustajan meikkaaminen yllyttää raivoon. Tämä on selkeästi homofobista tai transfobista hakkaamista. Vastustaja unohtaa kokonaan roolinsa reiluna urheilijana.”
Nimenomaan. Nong Toom kohtaa paljon epäasiallista kohtelua ja puhdasta trans-vihaa, erityisesti valitsemansa ammatin takia. Ilmiö on tuttu varmasti hyvin monelle trans-naiselle. Minusta elokuva ei millään tavalla puolustele vastustajien käytöstä, vaan saa heidät näyttämään ehkäpä hieman yksiulotteisenkin tolloilta. Jos kulttuurissa on häpeäksi se että feminiini olento nujertaa maskuliinisen olennon fyysiessä kamppailussa, herättää se varmasti monenlaisia tunteita maskuliinisessa roolissa elävissä ihmisissä.
“2. Toom tienaa leikkausrahansa sillä, että hän on ihmisten homofobisen/transfobisen raivon ukkosenjohdatin.
Tällä ei ole enää urheilun kanssa mitään tekemistä.”
Ei olekaan, kyse on sirkushuveista, jossa trans-ihminen on se friikki. Ja sen elokuva tuo minusta juuri parhaiten esiin. Me olemme valtaväestölle friikkejä. Nong Toom tienaa rahaa sillä tavalla, millä pystyy ja kestää sen julkisen hulabaloon jota se edellyttää. Itse olen iloinen, että minulla on täällä Suomessa ollut mahdollisuus kouluttautua ammattiin ja saada töitä koulutuksen kautta. Mutta en silti halua tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Olen poikkeava, ja lasikatot ovat minun kohdallani paljon matalammalla kuin cis-porukoilla. Vaikken sirkuksessa leipääni tienaakaan.
“3. Naisia ei kehässä hakata Thaimaassa, joten hänet nähdään miehenä, niin myös Japanissa.”
Valinta, jonka hän ITSE tekee tienatakseen rahaa. KUKAAN ei pakottanut häntä kehään. HÄN ITSE vahvisti olevansa mies otellakseen.
“4. Japanissa ottelu näyttäytyy suurelle yleisölle sinä, että mies hakkaa naisen.
4.1. Tämä on minusta sairasta.
4.1.1. Sairaampaa on se, että siitä tehdään viihdettä.”
Mikä taas kertoo mnusta enemmän yhteiskunnasta ja cis-kulttuurin kieroutuneisuudesta kuin transihmisistä.
“5. Vasta kun hän on todistanut tarpeeksi vakuuttavasti olevansa mies, olemalla kovanyrkki ja hakkaamalla naista, hänelle suodaan se, että hän saa olla hieman eksentrinen. (Ei hänelle kukaan uskalla ryttyillä muutenkaan)”
VASTA kun hän tienasi tarpeeksi rahaa leikkaukseen, hän lopetti uransa. Nong Toom itse päätti jatkaa Japanin otteluun asti. KUKAAN ei pakottanut häntä.
“6. Silloinkin vaaditaan vanhempien allekirjoitukset.”
Mikä on ahdistavaa.
“Minä näen, että tämä kuvio on vielä yleinenkin. Täytyy olla aivan hullun macho, että ihmiset antavat luvan lähteä sukupuolenkorjaukseen, mutta naiseus ja machoilu eivät sovi yhteen => foobikot ovat voittaneet.
Siinä mielessä se on hyvä elokuva, että se aiheuttaa keskustelua”
Minä taas näen, että täytyy olla ensin valmis kestämään ihan älyttömästi paskaa, että pääsee korjaamaan sukupuoltaan. Valitettavasti myös Suomessa, tosin hyvin paljon lievemmässä mittakaavassa. Minusta Nong Toomin muay thai urassa ei ollut lainkaan machoilua/maskuliinista pullistelua. Minusta se kuvasi enemmänkin transihmisten elämän yleisempää pinnistelyä päästä tavoitteisiinsa. Ja se tavoite (kasvaa naiseksi) motivoi Nong Toomia jatkamaan sirkusfriikkinä.
Heidi Holappa
Kroppaansa pääsee korjaamaan Suomessa aika helposti, hakee lääkäriltä lähetteen ja sitkistelee psykiatrien kanssa puolisen vuotta, tai hankkii hormoninsa itse. Vähän kärjistäen: paska alkaa lentää vasta korjaamisen aikana ja joskus sen jälkeenkin, kun korjaajaan on nuijittu ja nuijitaan koko yhteiskunnan voimalla että hän tosiaan on ali-ihminen, korjauksista huolimatta, ja paljastuu, että ei kelpaa kumminkaan, paitsi jos teeskentelee olevansa muuta kuin on. Tietenkään ei sais myöskään olla kertomatta, vaan pitäis aina vaan olla ottamassa turpaan… paitsi että turpaanottamisesta ei palkita. Suomessa instituutiot ja hyväätarkoittavat tiedostavat henkilöt ovat usein hankalimpia tapauksia.