Kingit ja Hempukat – arvostelu
Viikonloppuna kävin katsomassa Kingit ja Hempukat -kabaree shown ja olin iloisesti yllättynyt. Pelkäsin että ohjelmassa olisi huonosti tehtyihin partoihin pukeutuneita lesboja pilkkaamassa miehiä. Sen sijaan ohjelman aloittaneen tanssiesityksen jälkeen lavalle astui hiukan nörttimäinen homomies puhumaan siitä miten vaikeata on olla homo naisen ruumiissa. Show toi esille sekä hauskoja, että koskettavia hahmoja ja tarinoita. Stereotypiat karisivat ja niiden tilalle tuli jotain oikeaa – jotain mitä katsojat tuskin olisivat pystyneet näkemään yhtä tarkasti ja suorasti kuin silloin kun ne oli tuotu lavalle.
Oli oikeastaan ihme, miten kahteen ja puoleen tuntiin oli onnistuttu ahtamaan niin monta surullista ja kaunista ihmiskohtaloa vaikeista haluista, tavoista olla ja olla olematta. Tuntuu ihan harmille, jos homouttaan kainostelevat sotilaat, sukupuolensa vaihtava Qtip, tai dragin jumalatar eivät jatka showtaan yhdessä toistekin, puhumattakaan strippaavasta rokkarista. Kingit ja Hempukat näyttivät yhdessä sen mitä drag ja kabaree voivat olla parhaimmillaan.
Tässä blogissaan Therese Quinn käsittelee toista drag showta, joka meni samassa mestassa myös noihin aikoihin.
http://ollaauki.blogspot.com/2009/11/from-blackness.html
Hei kiitos linkistä!
Oon katellu samaa usein itekin, mm. burleskissa, joka kanssa täällä Suomessa on tietynlaisessa buumissa ollut, otetaan usein aika kritiikittömästi amerikkalainen 50-luvun rasistinen ja seksistinen ilmaisumuoto käyttöön miettimättä sen tarkemmin mitä oikein ollaan toisentamassa..