Veni, vidi, Voltti!
Nettilehti Vartti.fi oli ehkä ensimmäinen, joka ilmoitti Voltti-lehden lakkauttamisen. Vartti ehätti myös haastattelemaan Sari Virtasta: “Nyt alkaa ensimmäistä kertaa 40 vuoteen aikakausi, jolloin suomalaisella homo-, lesbo-, bi-, ja transkansalla ei ole omaa äänenkannattajaa“. Sari Virtanen ei ole käynyt ilmeisesti Kummakerhossa eikä kuunnellut Kimmoliisaa. Sapfo-listan ja Ranneliikkeen hän sentään tuntee, joskin sanoo, “niitä sabotoivat muutamat aggressiiviset keskustelijat”. Voltti-lehti olikin sellainen lämminvetinen lasten kahluuallas, jossa veden roiskuttelu toisten päälle oli kielletty.
Tästä pääsemmekin suoraan siihen, mikä oli Voltti-lehden loppumisen eräs syy: Voltti halusi olla suuri ja kaunis ja ennen kaikkea ainoa, ikään kuin jonkinlainen Pravda. Pravdamaisuus tuli siinä, että kaikki toimituksen näkemyksen kannalta sopimaton materiaali jätettiin julkaisematta. Osa jäi varmasti tahattomasti pois. Ihmiset siirtyivät Kimmoliisan raporttien pariin, koska Kimmoliisa oli niissäkin matalissa majoissa, jonen pöyhkeä Voltti ei mahtunut kumartumatta sisälle.
Voltti oli myös edeltäjänsä tavoin keskiluokkainen kiiltokuvalehti esitellen sellaista ylellistä elämäntapaa, joihin lukijoilla ei enää laman tultua ollut varaa. Miksi katsella raportteja toisten ihmisten häämatkoista turkoosinsinisten merien rannalla kun itsellä ei ole varaa edes niihin häihin?
Voltti-lehti oli loppuun asti irti realiteeteista, Voltin edeltäjä Z oli myös irti sanastollisesta sensitiivisyydestä. Vain suora toiminta sai aikoinaan Z-lehden irrottautumaan transihmisiä loukkaavasta kielenkäytöstä. Tässäkin Sari Virtanen oli väärässä, Z-lehti ei ollut transihmisten lehti, ei myöskään Seta-lehti ollut sellainen aina. (On tosin pakko myöntää, että Seta-lehti oli kolmikosta onnistunein)
Sari Virtanen omaa massiivisen sokean pisteen mitä tulee hänen omaan toimintaansa ja sen vaikutukseen Voltin kaatumiseen. Koko lehti oli lopulta ilmaislehtitasoista kuvapuuroa jossa terävät ja kantaaottavat kommentit olivat kovin harvassa. Kun koko lehden lukee, niin mitään ei jää mieleen. Isot ja selkeät kuvat tosin sopivat selkeäksi ajanvietteeksi homobaarien iltojen terveyskeskuksen odotushuonetta muistuttavaan tylsyyteen kun valoa on kuitenkin niin vähän ettei tekstiä näe tihrustaa, mutta aivan kuin terveyskeskuksissa, vanhat lehdet kelpaavat siihen tarkoitukseen ihan yhtä hyvin kuin uudetkin.
Kekkosen ajan pysähtyneisyys on nyt lopullisesti ohi, kun kiiltokuvalehti on lakkautettu. Sopivassa paikassa voisikin kysellä
PS. Kukahan voitti Voltin lukijamatkan konkurssivaltio-Islantiin? Islantihan oli niin kuin Voltti, äkkirikkaan julkisivu vaikka mitään sisältöä, mikä sitten laman alettua romahtaa. Sari Virtanen odottaa, että Gaysir purkautuisi uudestaan niin kuin aina ennenkin.
Onko kirjoittajalla jotain henkilökohtaista hampaankolossa Virtasta vastaan?
Ei. Virtanen kuitenkin määräsi Voltin ja aikoinaan Z-lehden toimituksellisen linjan varsin jääräpäisesti. Aikoinaan pidettiin sapfo-listalla huutoäänestys, jolla minua haluttiin Volttiin-kolumnistiksi. Päätin suostua. Voltti ei kuitenkaan minua kolumnistiksi huolinut, sen sijaan tuli Marja-Sisko Aalto, jonka kolumnit olivat melkoisen velttoja niin kuin lehden tyyli muutoinkin. Se oli Virtasen valinta, johon hänellä oli tietysti oikeus. Mutta kun Z-lehden ja Voltin linja ovat olleet velttoja jo vuosikaudet, niin ainoa oikea ratkaisu olisi ollut Virtasen uhraaminen Voltin sijasta. Nyt Virtanen etsii toivottavasti itselleen toisen homman ja jos Suomeen halutaan jatkossa printtilehti tai useita, sen päätoimittaja tuskin tulee oleman Virtanen, vaan joku sellainen joka suhtautuu asiallisemmin “sirkkeliin astuneisiin”
Mutta ei minulla henkilökohtaista kaunaa ole Virtasta kohtaan. Minäkään en olisi pystynyt Voltin kohtaloa muuttamaan, vaikka sisältö olisi kyllä tullut moniäänisemmäksi.
Tilasin Setalehteä, Z-lehteä ja Volttia vuosikaudet. Voltin matkailusivut olivat marginaalisesti kiinnostavia, vaikkakin tietosisällöltään olemattomia. Parempaa tietoa sai jopa Lonely Planetista. Lisäksi jokunen kolumni oli joskus oivaltava. Vuosikausien yrittämisenkään jälkeen en kuitenkaan lehdelle lämmennyt.
Myös Ranneliikkeen pahanolonvuodatusta seuranneena ja siihen lopulta kyllästyneenä toivon että ees tästä Qummakerhosta (just löysin) tulisi hyvä lukukokemus. Kriittinen ja radikaali.
Huomio Voltin kiiltokuvamaisuudesta on kyllä aika osuva. Jos lehti olisi ollut ohuempi, värittömämpi ja särmempi ni sitä ois jaksanu lukeakin. Sen esittelemä glamour ja “gay kulttuuri” (ihanq sellaista olisi) ei koskaan olleet osa mun tai mun kavereiden elämää – oli sitte rahaa tai ei.
Joo täältä on glamour kaukana, hahah :D Tervetuloa satunnainen lukija!
Huomautan asiallisesti ja kohteliaasti, että on myös olemassa http://www.finnqueer..net, vaikka se ei tietoisesti pyrikään olemaan myyvä ja glamuröösi, vaan kriittinen ja pureva.
En tiennyt, että Finnqueeria päivitetään.
Tässä on oikea linkki. Kyllä sitä päivitetään silloin tällöin.
http://www.finnqueer.net/