Raiskauksen uhka ja uhrin vastuu

Iltalehdessä raportoidaan erään poliisimiehen tekemästä pro gradu-tutkimuksesta.Vanhemman rikoskonstaapeli Hahlin mukaan hänen tutkimistaan raiskauksista puolet olisi voitu estää, mikäli “uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla” ja välttänyt riskikäyttäytymistä.

Hahlin tutkimus toistaa samaa vanhaa kaavaa, jonka mukaan nainen voi ennaltaehkäistä raiskauksen käyttäytymällä oikein. Tämän ajatusmallin mukaisesti kaikkein oikeanlaisinta käytöstä on se, jos nainen ei liiku ulkona yksin pimeän tultua, ei juo alkoholia, ei pukeudu korostaen sukupuolensa erityisominaisuuksia, eikä luota ennalta tuntemattomiin miehiin. Nainen, joka käyttäytyy “yleisesti hyväksyttävällä tavalla” toisin sanoen huomattavasti rajoittaa elämäänsä väkivallan uhan vuoksi. Nainen, joka ei käyttäyny näin, on siis tällaisen retoriikan mukaan implisiittisesti osasyyllinen omaan raiskaukseensa. Hahlin asenne kuvastaa sellaista ajattelutapaa, jossa raiskaus nähdään ikään kuin omaisuusrikoksena. Vaatimus siitä, että naiset eivät joisi alkoholia tai pukeutuisi paljastavasti voidaan verrata kehotuksiin lukita ovet ja ikkunat yöksi, ikään kuin raiskaaja toimisi samoin kuin taloon tunkeutuva murtovaras.

Hahl väittää, että raiskauksista jopa puolet voitaisiin estää. Minä väitän, että raiskauksista 99% voitaisiin estää, mikäli miehet vain yksinkertaisesti lopettaisivat raiskaamisen. Raiskaus ei ole mikään väistämätön luonnonilmiö tai tekijätön rikos, vaikka uutisointi siihen jatkuvasti viittaakin. Raiskauksia tehdään lähes yksinomaan miesten toimesta ja raiskausten uhreina ovat lähes yksinomaan naiset. Jatkuva pelkästään naisten vastuuseen keskittyminen on halveksuttavaa ja siirtää taakan uhrille.  Jatkuva lässytys naisten vastuusta olla juomattta ja käyttäytyä kuin nunnat raiskauksen estämiseksi aliarvioi ja halveksuu sekä naisia että miehiä – naiset ovat nin tyhmiä että lähtevät miehen mukaan baarista ja kuvittelevat, että mies kunnioittaisi naisen itsemääräämisoikeutta se verran, ettei raiskaa häntä, ja miehet ovat sellaisia järjettömiä petoja, etteivät kykene olemaan raiskaamatta.

Mikä ihmeen ihmiskuva tällainen oikein on? Miksei raiskausta käsitellä sellaisena järjettömänä väkivallantekona kuin se on, sen sijaan että se nähdään ilmeisesti poliisinkin toimesta jonkinlaisena luonnonilmiönä? Naiset eivät ole koiria, jotka on jätetty yöksi ulos susien syötäviksi. Naiset ovat ihmisiä, samoin kuin miehet. Miehet joutuvat usein väkivallantekojen kohteeksi öisin, humalassa, ja kuitenkaan heitä ei syyllistetä rikoksen uhriksi joutumisesta samalla tavoin.

Raiskaus ei ole uhrista riippuvainen rikos. Raiskauksia tapahtuu kotona, ulkona, julkisissa tiloissa, tuttujen ja tuntemattomien raiskaajien tekeminä. Humalaisia naisia raiskataan, selviä naisia raiskataan. Vammaisia naisia raiskataan. Vanhoja naisia raiskataan. Keski-ikäisiä naisia raiskataan. Ainoa yhteinen tekijä kaikissa raiskauksissa on raiskaajan läsnäolo.

Wikipedia kertoo seuravaa:

Vuonna 2005 toteutetun rikosuhrikyselytutkimuksen mukaan 46 000 suomalaisnaista oli joutunut edeltävän vuoden aikana raiskauksen tai sen yrityksen kohteeksi, kun mukaan luetaan tilanteet, joissa uhri oli nukkunut tai ollut muutoin puolustuskyvytön. Näistä 15 000 naista oli pakotettu seksuaaliseen kanssakäymiseen, joista yli puolet parisuhteessa. Päivi Honkatukian ja Heini Kainulaisen mukaan: “Poliisin tietoon tulleista tapauksista ei voi tehdä päätelmiä rikosten todellisesta määrästä ja luonteesta, vaan ne kertovat enemmän rikosten uhrien halusta ja kyvystä tehdä rikosilmoitus. (…) Varsinkaan tuttujen ja läheisten tekemästä seksuaalisesta väkivallasta ei yleensä ilmoiteta viranomaisille.”

Naisia ei raiskata sen vuoksi, että he lähtevät ryypyreissulle vähissä vaatteissa. Naisia raiskataan siksi, että he ovat naisia. Valitettavasti yhteiskunnassamme elää suuri määrä miehiä, jotka näkevät naisen ruumiin yleisenä omaisuutena, miehiä, jotka eivät näe naisia ihmisinä vaan jonain aivan muuna. Ratkaisu tähän ongelmaan ei todellakaan ole se, että naisia käsketään rajoittamaan elämäänsä ja vapauttaan toimia täysivaltaisina, itsenäisinä ihmisinä, vaan se, että raiskaukseen rikoksena aletaan suhtautua yhtä vakavasti kuin esimerkiksi törkeään pahoinpitelyyn.

Pidemmän tähtäimen ratkaisu on todellinen tasa-arvo. Tavoitteena tulisi olla yhteiskunta,  jossa naisten tai minkään muunkaan ihmisryhmän ei oleteta rajoittavan omaa elämänpiiriään jonkun toisen ihmisryhmän harjoittaman terrorin vuoksi. Tavoitteena tulisi olla yhteiskunta, jossa tällaiseen terroriin suhtaudutaan vakavasti, syyllistämättä uhreja. Tavoitteena tulisi olla yhteiskunta, jossa naiseutta ja mieheyttä ei nähdä syvästi väkivallalla toisistaan erotettuina tapoina elää.