Transgender Muistopäivä
Suomessa sitä harvemmin tapahtuu, mutta maailmalla moni menettää henkensä siitä hyvästä että ei toteuta heteronormatiivisia sukupuoli-identiteettejä. Transgender Day of Remembarance on monessa länsimaassa tullut julkisesti vietettyä. Suomessa ainut mitä asiasta olen kuullut, on Facebookissa järjestetty tapahtuma sytyttää kynttilä kotona ja muistella trans-ihmisiä.
Harvempihan täällä on kuollut väkivaltaan, vaikka moni on joutunut leimatuksi hulluksi tai vähintäänkin kohdeltu vähemmän kuin ihmisenä. Kirkon sisällä on omat vaikeudet, mutta sentään Suomessa saa hoitoja jos vain onnistuu pääsemään tutkimuksiin. Mikä ei aina ole helppoa, huomasin sen itsekin aikoinaan kun päädyin huutamaan Helsingin jollekin mielenterveyspoliklinikalle siitä minne lähete kuuluu lähettää. Täällä ei ole muutenkaan kovin paljon poliittista toimintaa, ovathan kaikki jotka ovat käymässä prosessia läpi kiltisti ja hiljaa saadakseen prosessin läpi ja moni haluaa sen jälkeen pistää koko homman taakseen.
Mutta transgender on enemmän kuin ne jotka päättävät lähteä prosessiin. Suomessa on monet asiat hyvin erilaisille transgender ihmisille -- siis myös niille jotka eivät samaistu biologiseen tai edes yhteen sukupuoleen täysin. Lainsäädäntö suojaa suomessa sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä, vaikka ehkä esim. transvetismi tuskin katsottaisiin sukupuoleksi. Transgender-ihmisten on kuitenkin huomattavasti vaikeampi saada hoitoja verrattuna niihin jotka identifioituvat selkeästi yhteen sukupuoleen.
Maskuliininen käytös ja mieheksi pukeutuminen on Suomessa harvinaisen hyvin hyväksyttyä biologisten naisten osalta. Monissa maissa miesten vaatteisiin pukeutuminen voi olla rikos, mutta Suomessa sitä tekevät melkein kaikki. Sen sijaan feminiininen biomies kohtaa ympäristöstään paljon enemmän paineita -- hänen on oltava joka äijä tai sitten kohdattava halveksunta ja esineellistäminen, joka liittyy “neitinä” olemiseen. Eikä Suomessa todellakaan olla yhtä pitkällä kuin vaikkapa Intiassa mitä tulee transgender asioihin. Oikeastaan Suomessa ns. kolmannen sukupuolen asiat ovat jääneet pitkälti HLBT-liikkeessä marginaaliin.
Yhtälailla intersukupuolisten silvomiset, kuin muidenkin transgender ihmisten vaikeudet saada tukea omalle olemiselleen ovat täällä arkipäivää. Monen ihmisen kohtalo on nyrjähtänyt, moni on masentunut, tai ajautunut itsemurhaan. Monen elämää määrittää viha itseä ja omia tunteita kohtaan -- ei että vika olisi itsessä, mutta kulttuuri joka sanoo että onnistumme vain kun toteutamme tiettyjä rooleja tietyllä tavalla antaa tilaa monelle epäonnistumiselle ja mahdottomalle vaatimukselle.
Siinä missä oikeudet tiettyihin hoitoihin ovat arkipäivää tänään, ne eivät ole olleet olemassa vielä montaa vuotta eivätkä nekään ole ongelmattomia. Ja onhan sekä transvetismi, että transukupuolisuus molemmat edelleen sairausluokituksissa.
Mutta, että he jotka ovat menettäneet henkensä eivät joutuisi unholaan:
Suomessa muistopäivä oli läsnä vuoden 2008 TransHelsinki – tapahtumassa. Luulen, että Kimmoliisan sivuilla on vieläkin audio-tiedosto kyseisestä ohjelmanumerosta.
Tänä vuonnakin tapahtuman järjestäjä-taholla (TTP:llä) olisi ollut halukkuutta pitää kyseinen ohjelmanumero, mutta vapaaehtoista ohjelmanumeron pitäjää ei löytynyt. Kannatan itse lämpimästi, että perinnettä jatkettaisiin, ja TTP suhtautuu siihen myös positiivisesti. Eli jos joku on innokas pitämään teemaan liittyvän hetken esimerkiksi TransHelsinki 2010 tapahtumassa, niin luulenpa että sellainen järjestyy helposti. :)
Heidi
Kuulin, että joku olisi halunnut järjestää transgendertapaamista (vrt. transtapaamiset) TransHelsinki päivillä, mutta ei ollut saanut TTP:ltä irti mitään tietoa tai kommunikaatioita siitä miten sitä olisi voinut järjestää.. ja kaikki tieto edes siitä mitä oli järjestetty oli saatavilla ihan muista tahoilta kuin TTP:ltä itseltään, eli aika kiven alla jo sekin.
Voisin kuvitella, että edes jossain julkisesti ilmoitettu järjestämiskokous olisi ehkä mahdollistanut aika monia asioita..
Suomessa murhattiin yhden transnaisen poikaystävä ja tämä nainenkin kuoli ennenaikaisesti, joten Suomen murhatilasto on avattu.
Minä vastustan termin “biomies” käyttöä ellei sillä sitten viitata miehen ekologisuuteen.