Ihmissuhteita ciskentässä

26/11/2009
By Stacy

Luin taannoin Pittsburghin CrimethIncin kokouksessa järjestetystä spontaanista vastarinnasta ja se sai minut mietteliääksi. Olen linjannut itseni radikaalin ja feministin kanssa samaan koska olen katsonut olevani radikaali ja feministi. Tällä naispuolisella henkilöllä oli kiista miespuolisen aktivistin kanssa ja hän ryöpytti tätä henkilöä kovasanaisesti blogissaan. Koska huomaan, että hänen kritiikissään on ollut varsin usein perää, olen linjannut itseni hänen kanssaan yhteen, mutta nyt päätin kuunnella miespuolista aktivistia.

Se johtui yksinkertaisesti siitä, että se, että naispuolisen aktivistin kanssa käydään ylipäätään mitään keskusteluja (vaikkakin vaivalloisesti) ja häntä yritetään ymmärtää (niukka naukka) on kuitenkin etuoikeutettua siihen kohteluun mitä minä olen saanut miespuolisilta. Transnaisen saama kohtelu miespuoliselta on yleensä turpaan vetämistä ilman mitään selityksiä. Miksi lähtisin likaamaan vaatteitani itseäni etuoikeutetumman käydessä kamppailua.

Tämä ei ole pelkästään kysymys cisnaisen etuoikeudesta, vaan myös siitä, ettei miespuolinen henkilö voi mitenkään vastata häntä vastaan tehtyihin (usein todentamattomiin) syytöksiin leimautumatta sovinistiksi ja vallankäyttäjäksi vaikka vallankäyttäjä on nainen. Siksi olen käsittänyt feminismin jonkinlaiseksi herrasmiessopimukseksi: Koska vastapuoli ei voi puolustautua, me emme tule myöskään olemaan hyökkääviä. Lempeys vastapuolta kohtaan on myös taktinen veto, sillä nurkkaan ajettuna mies vetää turpaan. Oikeasti näen koko miehenä olemisen turpaan saamisen välttelynä. (Editoin sanan “oikeasti” pois, koska etuoikeuksieni rapistuttua sille ei ole käyttöä keskustelussa).

Naispuolinen aktivisti toi esille sen, että minulla oli etuoikeus aikoinaan kantaa miespuolista kehoa kaikkineen. Kuinkahan etuoikeudelta se tuntui, kun joutui tekemään raskasta työtä paahteessa kun naisilla oli kevyt työ konttorissa, tai sitten turpaan tuli mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Kerran kävelin hajamielisenä ja ajatuksiini uppoutuneena Joensuussa ja nainen löi minua yllättäen turpaan koska hänestä minä olin muka seurannut häntä. Minä en voinut muuta tehdä kuin ottaa pahoinpitely vastaan.

Ehkä miehillä on alitajuinen pelko siitä, että transnainen on peniksiä syövä super-feministi, joka kostaa naiseutensa katveesta kaikki nuoruutensa turpaansaamiset. Siksi transnaiselle näytetään heti alkuun ettei mekon suojista kannata tulla pieksämään suuta.

Minä otan kuitenkin antiseksistin position ja annan cissukupuolisten riidellä riitansa keskenään. Cisnaisilla on tietysti se etuoikeus, etteivät he ole kasvaneet turpaanvedon ilmapiirissä, mutta toisaalta seksuaalisuuteen kohdistunut vallankäytön uhka on ollut yhtä totaalista toteutuessaan. Se, että nainen sanoo ääneen pelkäävänsä (olematonta) raiskausuhkaa jossain puistossa on raiskauskortin käyttämistä miehiä vastaan, miehet eivät voi samalla tavoin valittaa, etteivät uskalla käydä nakkikioskilla illan tultua. Transnainen voi sanoa ettei uskalla puistoon eikä nakkikioskille, mutta koska transihmisten kärsimyksillä ei ole tässä yhteiskunnassa mitään merkitystä, se jää pelkäksi ilmaan puhumiseksi.

Aikoinaan Paula Kokkonen ilmaisi, että naiset joutuisivat raiskausuhan alle sairaaloissa, jossa transnaiset olivat samoissa huoneissa. Hänen oli pakko tietää, että tilapulan takia samoissa huoneissa on myös miehiä. Transnaisiin kohdistuvat mahdolliset uhat sairaalassa eivät myöskään huolestuttaneet häntä.  Raiskauskortin käyttö on vain vallankäyttöä, jonkun yhteisen häpeän levittämistä sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka eivät sitä vastaan voi mitenkään puolustautua.

2 Responses to “ Ihmissuhteita ciskentässä ”

  1. Kuutti on 28/11/2009 at 14:10

    Musta ei ole mitään järkeä tuottaa lisää eroja niiden välille, joita alistetaan erottamalla – jos hyväksyy sen lähtökohdan, että sukupuolijärjestelmä on kaikkia alistava apartheid. Jonkin sukupuolen “vastapuoleksi” on tällaista sisäistä erontekoa, kuten sekin, että cissukupuolisten pitäisi antaa riidellä riitansa keskenään. Myönnän, että ei-transihmisenä mulla ei oo kuitenkaan mahista samastua kokemuksiisi siitä, että transihmisten kärsimyksillä ei ole tässä yhteiskunnassa mitään merkitystä – väite on kyllä totta.

  2. kaappihetero on 01/12/2009 at 16:10

    Tämä on minusta mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Privilegio ei kulje vain yhteen suuntaan. Musta Vinokinossa olleessa Against a Trans Narrative -leffassa viitattiin tähän kiinnostavasti, kun transmies huomasi että naiset alkavat pimeällä vaihtaa kadun toiselle puolelle. Hän oli saavuttanut biomiehen privilegion, ja samalla sen negatiivisen puolen. Tietysti transihmiset huomaavat tämän helpommin kuin cissukupuoliset, kun liikkuvat positiosta toiseen.

    Ei mulla nyt ole tähän sen älykkäämpää sanottavaa, kuin että ajatuksia herättävä postaus!

Leave a Reply