Mut mua häiritsee todella paljon se transnormatiivisuuden vaatimus, että jotta olisin jotenkin “oikeasti” jotain, mun ois pitänyt kokea se jo ennen aikaa kun osasin edes puhua. Asia ei kuitenkaan oo niin, vaan se on ainakin mun kohdalla paljon monimutkaisempaa. Miksi ei muka voisi kasvaa tytöstä mieheksi? Mua ärsyttää vaatimus siitä, että transsukupuolisuudenkin pitäisi olla (cis)sukupuolinormin mukainen jatkumo, jossa vain pojista tulee miehiä ja vain miehiä ja vain tytöistä naisia ja vain naisia.

Mutta tässä puhun itsestäni ja vaihtaminen tuntuu musta kuitenkin paremmalle sanalle. Mun mielestä noi asiat on paljon monimutkaisempia, kuin miten on mahdollista keskustella jos mukana on ne, joilla on valta määrätä kenellä on oikeus hoitoihin.

Ja joo, tunnistan ton vihan ja halveksunnan. Useammin sitä kohtaa vain sellaista väheksyntää, joka lannistaa. En tiiä onko missään suojaa siltä, mut sitä kai Nallessakin usein etsitään. Tai ainakin siks mä käyn siellä, että ei tarvii olla vieroksuvien tai ylimielisten katseiden alaisena.

Minä olen ryhtynyt uusorvoksi sukuni suhteen. En halua kuulla heistä enää ikinä mitään, koska kaikki mitä he ovat puhuneet on aina ollut täynnä vihaa ja halveksuntaa ja se on välillä aiheuttanut voimakkaita itseinhokohtauksia.

Ihan virkistävää kohdata välillä hetero-olettamus.