Käänteinen kulttuurišokki
Osalllistuin Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikana mielenosoituksiin ja majoituksen järjesti taiteilijaprojekti “New Life Copenhagen”. Projektin tarkoituksena on miettiä sitä mahdollisuutta, että osallistuja eläisikin Kööpenhaminassa. Minun elämäni Kööpenhaminassa muistutti vanhaa elämääni Helsingissä pelottavan paljon. Siellä jopa nuoriso piti jalkoja metron penkillä, asia, mistä Suomessakin valitetaan koko ajan. Ihmiset tulkitsivat minut paikalliseksi ja kysyivät tietä ja yksi mies halusi minun kääntävän tanskaa englanniksi. Varmasti blondiuteni takia minut tulkittiin skandinaaviseksi.
Luin Duttonin kirjaa “The Finnuit: Finnish Culture and the Religion of Uniqueness”, jossa sanotaan, että Suomessa on naisia, joita kutsutaan nimellä “amis” ja joiden tunnuksena ovat isot korvakorut ja blondit tai blondatut hiukset, niin kuin minullakin. En tosin tiennyt, että sillä on amiksen kanssa tekemistä. Duttonin mukaan tällainen tyyli johtuu siitä, että suomalaiset haluavat imitoida vaaleita ja läntisiä skandinaaveja niin ettei hävetty itäisyys korostuisi.
Asuin Kööpenhaminassa perheessä, jossa oli äiti ja teini-ikäinen tytär. Poika oli lähtenyt perheestä aiemmin. Hän oli käväissyt Ungdomhusetilla. Äiti piti tytärtään varsin löysässä lieassa ja välit vaikuttivat minun silmiini konfliktittomilta. Tanskalainen yhteiskunta oli muutenkin pehmoinen. Olin liikkeellä myös pyörällä ja autoilijat perin epäsuomalaisesti antoivat tietä niin ettei syntynyt pyöräilijälle tuttua kuvaa siitä, että katuja hallitsee peltihaarniskainen väkivalta. Pellepataljoonassa kun etummaisena kulkenut pelle keksi rinkuttaa pysäköidyn polkupyörän kelloa, takana kulkenut poliisi rinkutti sitä kanssa. Poliiseilla oli mukana mielenosoituksissa kaakaota. (En vähättele poliisin käyttämiä järeitä otteita, mutta koska en joutunut sellaiseen tilanteeseen, että olisin päässyt seuraamaan tilanteen kehittymisen alusta poliisiväkivaltaan asti, en tiedä, kuka aloitti väkivallan ja kuinka perusteltua poliisin reaktio oli). Sekä äiti että tytär olivat käyneet paikallisessa homobaarissa ja he olivat aktiivisia luterilaisia.
Nyt rupeaa tuntumaan kulttuurishokilta. Miltä tuntuu kasvaa ympäristössä ilman katkeruutta ja vihaa ja ilman sitä, että yhteiskunta runnoo väkisin muottiin? Olisiko minusta tullut anarkisti Tanskassa lainkaan? Mitä merkitystä on repiä kaikki seksuaalisuuden ja sukupuolen raja-aidat kun heteroväestö on niitä liian veltto pystyttelemään? Otin esille tapauksen Marja-Sisko Aalto ja tanskalaisen emäntäperheeni äidin mukaan se olisi saanut runsaasti keskustelua aikaan tanskan luterilaisessa kirkossa. Jotain tuttua, sentään. Tanskan kirkko liittyi juuri Suomen luterilaiseen kirkkoon Porvoon julistuksessa. Marja-Sisko Aalto on siis myös tanskalaisten pappi niin halutessaan.
Duttonin mukaan suomalaiset ovat uusheimollinen (neo-tribal) yhteiskunta, joka ei ole vielä kehittynyt sivilisaatioksi. Täällä vallitsee pakotettu solidaarisuus individualismin sijaan, arvostetaan perinteitä enemmän kuin innovaatiota, tieto on heimon sisäistä avoimuuden sijaan aivan kuin anarkistipiireissä asiat selviävät avainhenkilöiltä kysymällä eikä ilmoitustaululta katsomalla, aristokratia tasa-arvon sijasta sekä painotus on yhteisellä hyvällä yksityisen hyvän kärsiessä. Heimon kaikkia jäseniä pidetään ikään kuin sukulaisina. Entisenä amerikansuomalaisena huomasin, että kesti jonkin aikaa ennen kuin suomalaiset hyväksyivät minut taas “sukulaisekseen”. Suomalaisuuteen kuuluu myös voimakas, syntisyyttä painottava herännäisuskovaisuus ja tietysti alkoholismi ja tietysti metsä ja sauna. Nämä kaksi jälkimmäistä ovat huomattavasti laimennettuja, Dutton huomauttaa, että suomalaiset tyytyvät sähkösaunaan, jossa löylyveteen lorautetaan tervalta tuoksuvaa ainetta ja siistityt kaupunkimetsät, joissa on polut, laavut ja kodat ulkoilijoille riittävät metsäkokemukseksi. Eräs suomalainen kyllä piti Christianian saunaa huonona kun siellä ei saanut heittää löylyä, siinä kyllä kulkee raja.
Minun seksuaali -ja sukupuolipoliittisen aktivismini kulmakivi on ollut se, ettei pidä asettautua suomalaista kulttuuria vastaan, se on rasistista, se on sivuseikka ja ennen kaikkea me häviäisimme kuitenkin. Ei pidä pitää liian suurta ääntä itsestään, se ei ole suomalaista. Pridestäkin syntyy valitusta tämän tästä, ei haluta, että me olisimme jotenkin parempia kuin heterot. Strategia tuotti tuloksia aikoinaan translain käsittelyn aikaan, se pääsi luikahtamaan medialta tarkoituksellisesti pimitettynä. Nyt kuitenkin Marja-Sisko Aalto on räjäyttänyt potin mitä tulee julkisuuteen. Media ei pelaa suomalaisella tavalla, miksi meidän pitäisi. Konfrontaatio koko suomalaisen kulttuurin kanssa on väistämätön: Se kulminoituu kansallisen henkilönpalvonnan kohteen heterouden kyseenalaistamiseen tai kaihertaa suhdetta suomenruotsalaisuuteen päin pinkkinä Lucia-kulkueena.
Tällä strategialla Suomalaisuuden on loikattava pois heimokulttuurista ja muututtava sivilisaatioksi. Tätäkö minä haluan? Poistuisi se näkymätön ero Helsingin ja Kööpenhaminan väliltä. Ensimmäinen muutos on se, että uskovaisuus rupeaa näyttämään irrationaaliselta Raamatusta irti olevalta fašismilta. Raamattu on irrationaalinen muutenkin, lue vaikka Joosuan 10:13 tai Simsonin seikkailut Tuomarien kirjasta. Sen lisäksi uskovaisilla on omia keinojaan kontrolloida ihmisiä, eräältä foorumilta luin, että mummo oli sanonut: “pillu kuivuu jos nainen viheltää”. Synkässä paisuneessa heimokulttuurissa on selkeät lokerot, uskovaiset ja muut, suomalaiset ja muut ja Suomenkin sisällä helsinkiläiset ovat vähemmän suomalaisia kuin muut. Suomalainen mies voi vihellellä kun hänellä ei ole mitään, minkä kuivumista pitäisi pelätä. Jo heti laivalla tuli humalainen mies pyytämään apua. Kun minä ja eräs suomalainen nainen autoimme häntä, mies sanoi kiitokseksi minun olevan hullu ja vielä tulkitsi minun olevan miespuolinen, minun kielenkäytössäni siis turpaan vedettävä. Siinä vaiheessa olisin halunnut laivan kääntyvän takaisin.
Amerikassa arvostin monia suomalaisia asioita, kuten eräretkeilyä. Siellä on suuremmat metsät kuin Suomessa. Uudisraivaajat menivät vankkurilla Sierra Nevadan yli ja siellä solat on kolmen kilometrin korkeudessa ja kesälläkin paksulti lunta. Henki ei edes kulje kunnolla niissä korkeuksissa ja sitten siellä on vielä puumia. Siinä on enemmän sisua kuin mitä Suomessa ikinä. Amerikansuomalaisuus oli minusta positiivista suomalaisuutta, vailla heimokaunaisuutta ja nurkkakuntaista kyräilyä, joskin sellaistakin kuulemma oli siellä missä suomalaisia oli enemmän.
Itse asiassa koko luokittelut ja vastakkainasettelut ja heimoajattelu ei ole tyypillistä suomalaisuutta, vaan sama ilmiö on Duttonin mukaan Grönlannissa tai Japanissa. Myös unkarilaiset ajattelevat olevansa erilaisia kuin muut, sekä romanialaiset. Heimoutuminen on roskaa, jonka voi heittää pois aivan kuin typerään taikauskoon perustuvan uskonnollisen fanaattisuuden tai yhtä autistisen kännisen riitaahaastavat yksinpuhelut.
Tänne tulisi sivilisaatio ja demokratia, tasa-arvo ja aito yksilön kunnioittaminen.Kööpenhaminassa eksyin myös Strøgetille. Sinne on helppo eksyä. Itse asiassa tuli mistä tahansa, aina päätyy juuri sinne. Minulle se edustaa siis jonkinlaista viemäriä, kansainvälistä kapitalistista shoppailuautiomaata kävelevän kuluttajamassan kulkiessa talojen välissä karjarännissä edes takaisin. Minä haluaisin purkaa sivilisaation, koska se nujertaa sen kasvottomalle kapitalismille ja sen hienosyisille rihmoille, joihin takertuu kiinni. Yhteiskunnassa joka ei vihaa minua on jotain outoa ja erilaista ja kuitenkin Suomi muistuttaa sellaista päivä päivältä enemmän. Kännisiä ja oksentelevia “vitun homoa” täynnä olevia teiniheimosotureita voi sentään vihata ja he ymmärtävät sen vihan, kuulummehan me samaan vihan ja alistamisen heimokulttuuriin, mutta miten suhtautua yhteiskuntaan, joka on ällömakeaa vaahtokarkkia?
Vastarinta elää: Ungdomshusetista tehdystä elokuvasta “69″ nuori homomies katselee lasiseinien peittämää Tanskaa ja ilmaisee sen, ettei hän kuulu tähän maailmaan eikä häntä haluta tänne ja ungdomshuset oli ainoa paikka hänelle hengittää. Samalla tavalla minäkin hengähdin lasiseinien ja vaahtokarkkikapitalismin ulkopuolella Christianiassa. Siellä oli näkyvää päihteiden käyttöä, ihan samaan tapaan kuin ahdistuneessa Suomessakin ja Christianiakin oli valtakulttuurin saappaan alla.
En tiiä sivilisaatiosta, mutta oon miettiny tota samaa itekin ehkä sitä kautta että täällä ei oo sellasta kaupunkikulttuuria minkä kohtaa muualla euroopassa.
Luulen, että siihen on vaikuttanu se miten pääkaupunkiseutukin on kasvanu lopulta aika myöhään sellaseks minkälaisena me se tunnetaan nyt. Usein kun oon isän kanssa liikkeellä, niin se kertoo mistä se on hiihtäny tai kulkenu metsissä ja siellä on nyt taloja ja isoja autoteitä.
Mut en kyl usko sinänsä mihinkään sellaseen kehityskaareen missä jossain vaiheessa kohdattais Sivilisaation tila.
“autistisen kännisen riitaahaastavat yksinpuhelut”
Olen autistinen ihminen (koska minulla on Aspergerin oireyhtymä), enkä ymmärrä, mistä ihmeestä tuossa oikein puhut. Vaikuttaa siltä, että luot autistisista ihmisistä kummallista kuvaa, jonka mukaan he vihaavat muita ihmisiä, ovat sikamaisia ja haastavat sen takia riitaa.
Autistiset ihmiset ovat syrjitty vähemmistöryhmä. He ovat vähemmistö, joten yhteiskunta on suunniteltu ei-autististen ihmisten tarpeisiin. Tämä liittyy vammaisten ihmisten syrjintään eli abilismiin. Autististen ihmisten tarpeita, jotka eroavat valtaapitävän enemmistön ominaisuuksista, pidetään omituisuuksina, joista ei tarvitse piitata. (Muistutan vielä, että eri autistien ominaisuus- ja tarveyhdistelmät erovat toisistaan huimasti.) Tämän vuoksi julkisten tilojen ja asuntojen suunnittelussa ei huomioida aistiyliherkkyksiä, koulutusohjelmien suunnittelussa ei huomioida autistien taipumusta hahmottaa asiat yksityiskohdista yleiseen (joka on päinvastoin kuin ihmisten enemmistöllä), kosketusyliherkkyyttä ei huomioda sosiaalisessa kanssakäymisessä jne.
Jos vuorovaikutuksessa on väärinymmärrys, niin neurotyypillistä privilegiota käyttävä syyttää siitä heti autistia ja pahimmassa tapauksessa autistin persoonaa. Autisteilla on taipumus ymmärtää sanottuja juttuja, kuten heille uusia idiomeja, neurotyypillisten mielestä suorastaan mielikuvituksellisen väärin. (Sitten on se osa autisteja, jonka puhumaan oppimisen ja puheen ymmärtämisen kehitys viivästyvät tai eivät ala ollenkaan.) Autististen aivot käsittävät sosiaaliset tilanteet eri tavalla, joissakin tapauksissa neurotyypillisiä ihmisiä tehottomammin. Mutta vaikka tilanne käsittäisiin tehokkaamminkin, niin se olisi silti neurotyypillisen enemmistön mielestä väärin, koska se eroaa heille tutusta tavasta käsittää tilanne. Luultavasti kirjoittamasi “kännisen riitaahaastava yksinpuhelu” liittyy jotenkin kuvaamiini kommunikaatio-ongelmiin ja sosiaalisten tilanteiden hahmottamiseen. Se voi liittyä myös tilanteisiin, joissa autistisen ihmisen päälle vyöryää liikaa ärsykkeitä (esim. liikaa hälyä), vyöry ylittää autistisen ihmisen sietokyvyn ja tämä hermostuu. Mutta vähän epäilen, että et yksinkertaisesti tiennyt, mitä kirjoitit. Kunhan mieleesi tuli stereotypia, jonka mukaan autistinen ihminen on muista piittaamaton paskiainen (sen sijaan, että olisi yksinkertaisesti SOSIAALISESTI KÖMPELÖ, josta syntyy väärinymmärryksiä), ja päätit uusintaa sitä.
Olen myös transgender, ja luulin tätä blogiani lukiessani tulleeni paikkaan, jossa erilaisuuteni hyväksytään ja minua ei syrjitä. Erehdyin. Myös abilismi on syrjintää. Se sattuu ja on haitannut monen monta kertaa elämääni, joten älä moiti minua, että olen tätä kirjoittaessani vihainen. Myös ei-heterot ovat helposti vihaisia kohdatessaan heteroseksismiä.
Hyvä pointti Asparagus! Nostat aika tärkeän etuoikeuden esiin.
Onpa hyvä termi tuo abilismi *mental note*.
Hieno pointti Asparagus, arvostan. Ja saa olla vihainen, tekee joskus hyvää :)
Ja onhan täällä Suomessa aika hassu tilanne kun monenlaista porukkaa laitetaan eri kouluihin ja laitoksiin. Tavallaan ne kaikille tarkoitetut tilat ei tosiaankaan ole tarkoitettu kaikille vaan harvoille ja valituille, niin että kovin monet eivät koskaan edes pääse tasavertaisesti kohtaamaan esim. autistisia.
Kummakerho on tosiaan avoin kaikille kirjoittaa, ni hienoa olisi jos jaksaisit kertoa enemmänkin sun kokemuksista..? Mitä enemmän ihmiset tietää, sitä paremmin ne ottaa huomioon ja täällä kirjoittaminen on suht turvallinenkin tapa kertoo asioista.
Ei, Asparagus, et ymmärtänyt. Kuten sanottu, ymmärsit asian suorastaan mielikuvituksellsien väärin.
Käyttämässäni yhteydessä “autistinen” viittaa siihen, ettei kommunikaation ja yhteisymmärryksen luomiseen ole suurempaa edellytystä, puhe on monologia, ikään kuin kuuntelisi radiota, mutta johon puhuja on värvännyt ulkopuolisen ihmisen pakotetuksi yleisöksi.
Mutta se, ettet sinä ymmärtänyt, ei ole minun vikani, vaikka tiedänkin sanovani tämän turhaan.
Mitä tulee ableismiin, miksi Asparagus oletat, ettei minulla itselläni ole mitään vammaa tai haittaa, miksi ylipäätään oletat etten minä ole autistinen?
Minusta autistinen ihminen ei ole muista piittaamaton paskiainen. Tekemällä minun kirjoituksestani hätäisiä johtopäätöksiä kysymisen sijasta sinä olet muista piittaamaton paskiainen, mutta minä en todellakaan yleistä tätä koskemaan muita autisteja.
Miksi sana “autistinen” on suojellumpi adjektiivina kuin esimerkiksi “skitsofreeninen”, “anorektinen” tai “tuberkuloottinen”? Pitäisikö minun tuberkuloosin sairastaneena ihmisenä loukkaantua siitä, että on olemassa kokonainen muotisuuntaus, joka perustuu tuberkuloottisen ihmisen kalpeudelle? Oikeasti skitsofreenisten olisi syytä suuttua siitä, että sanaa “skitsofreeninen” käytetään selkeästi tavalla joka ei kuvaa suurinta osaa skitsofreenisistä.
Ehkäpä kaikki nuo ihmiset ymmärtävät, että suunnilleen kaikki yli kolmikymppiset ihmiset ovat jollain tasolla vammautuneita.
Minä toimin hoitoalalla ja minun osaamiseeni kuuluu erottaa se, mihin ihmiset pystyvät, mutta ovat liian laiskoja tekemään ja mihin he eivät pysty, vaikka haluaisivatkin. Sen eron minä tajuan myös sinun kanssasi, Asparagus, joten turha piilotella autismin takana!
Mielestäni Asparaguksen kirjoitus oli selkeä ja tarpeellinen, ja Stacyn vastaukset siihen asiattomia, henkilöönkäyviä, vähätteleviä ja vihamielisiä.
Asparagukselle haluaisin vielä sanoa, ettei Kummakerholla ole mitään yleistä ja yhteistä linjaa, eivätkä kaikki kirjoittajat todellakaan ole samaa mieltä – itse en ainakaan allekirjoita Stacyn sanomisia. Minusta muidenkin kuin sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien syrjinnän mekanismien nostaminen esille on tarpeellista, sillä itse ainakin uskon niiden kaikkien liittyvän ainakin joillain tasoilla toisiinsa, eikä yhtä voi poistaa niin että hyväksyisi toisen olemassaolon.
Minusta sinä, zorro, olet asiaton, henkilöön käyvä ja vihamielinen samoin kuin riidanhaastaja Asparagus, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei Kummakerholla ole mitään yhteisesti sovittua linjaa eikä kenenkään tarvitse allekirjoittaa toisten sanomisia.
Toivon, että jatkossa sekä Asparagus että zorro kirjoittavat mieluistaan sisältöä, koska minua ei enää huvita, kun tulee tällaista vittuilua täysin asiallisesta pohdinnasta.
Stacyn kannattanee opetella tekemään ero ihmiseen itseensä ja hänen tekoihinsa kohdistuvan arvostelun välille.