Feminismi ja bdsm vol.4: Race play
Tässä se nyt on, minun jaakobin painini. Olen miettinyt ja kehitellyt tätä tekstiä jo kuukausikaupalla edistymättä paljoakaan. Aloitetaan määritelmällisesti. Tarkoitukseni on kirjoittaa race playstä, eli bdsm-leikeistä, joissa käytetään leikkijöiden etnistä taustaa (aitoa tai leikittyä) leikin osa-alueena.
Kun olin hahmottelemassa aihetta, tajusin kyllä että kyseessä on tärkeä teema ja sellainen, josta en ole tavannut keskustelua aiemmin Suomessa. Samalla minun oli todella vaikea miettiä, mitä haluan aiheesta sanoa. Olen valkoinen, sehän ei ole värillinen, eihän? Miksi minun pitäisi kiinnittää huomiota etnisiin ja ihonväriin liittyviin kysymyksiin leikkiessäni?
Oikeastaan aloin miettiä aihetta toden teolla vasta luettuani aikaisemminkin käyttämästäni Bauerin artikkelista Transgressive and Transformative Gendered Sexual Practices and White Privileges: The Case of the Dyke/Trans BDSM Communities (Women’s Studies Quarterly Vol. 36, Numbers 3 & 4, Fall/Winter 2008) hänen haastattelemiensa queerien bdsm-harrastajien näkemyksiä race playstä. Haastateltavat eivät olleet kiinnostuneita aiheen kommentoimisesta, eivätkä pitäneet rotua tärkeänä kysymyksenä.
Samaa kirjoittaa tämän blogin kirjoittaja:
I have an easier time thinking about and doing play around oppression that I personally have been in the oppressed position in relationship to (like homophobia/heterosexism, mysogyny, transphobia, ageism), with some exceptions (I have not been able to engage with ableism play, anti-semitism play or play around fat oppression). I have a harder time even thinking about/watching oppression based play oriented around My own privilege (class oppression, education-based privilege, racism/white privilege, xenophobia).
Samanlaisia ajatuksia on myös minulla. Keskustelin asiasta erään toisen toverin kanssa. “Eihän se olisi sopivaa”, sanoi keskustelukumppanini kun puhuimme asiasta. “Sehän olisi rasismia”. Ja kuitenkin hänen ja minun mielestäni on ok leikkiä seksistisiä skenaarioita, joissa mies dominoi ja nainen alistuu? Missä ero? Molemmissa, sekä seksismissä että rasismissa, on kyse rakenteellisesta väkivallasta, joka kohdistuu henkilön koettuihin ominaisuuksiin, joita hän ei pysty tilanteessa muuttamaan (sukupuoli/ihonväri).
Minuun koski erityisesti kohta Bauerin artikkelissa, jossa hän syytti bdsm-skeneä “värisokeudesta”, jos se ei suostu käsittelemään rasismia leikeissä samalla tavoin kuin seksismiä. Ja kun tarkoitan käsittelemistä, en tarkoita hyväksymistä ja uudelleentoistamista, vaan kriittistä tarkastelua. Bauer kritisoi valkoisia bdsm-harrastajia “värisokeudesta” esimerkiksi orjaleikkien kohdalla. Erilaiset orjaleikit ovat varmaan yleisimpiä d/s-leikkien muotoja. Kuinka moni leikkijä ottaa millään lailla huomioon sen kulttuurisen painolastin, jota orjuus on historiallisesti kantanut? Orjuuden yhteydet rasismiin, kolonialismiin ja imperialismiin ovat kiistämättömät. Miksei näitä osa-alueita pohdita orjaleikkien neuvotteluissa ja muissa yhteyksissä?
Minusta on aina ollut aika kiinnostavaa miten valtavirta-kinkypiireissä tunnutaan fanittavan keskiaikaisia inkvisition kidutuslaitteisiin perustuvia laitteita ja muuta rekvisiittaa. Itseäni ateistina kammoksuttaa ja vieroksuttaa kuvaston kristillisyys. Tuntuu, että uskonnollissävytteinen kuvasto ja orjaleikit oudolla tavalla riisuttuina rasistisesta painolastistaan otetaan piireissä kritiikittä vastaan.
Asia liittyy jo ensimmäisessä tekstissä esiin nostamaani bdsm-ideologian kritiikkiin. Virallinen bdsm-ideologia lähtee ajatuksesta, että leikkiin osallistuvat henkilöt ovat vapaita, länsimaalaisia, tiedostavia yksilöitä, joilla on samanlaiset kyvyt, taidot ja vapaudet neuvotella sessioista ja niiden kulusta. Ideologia ei ota huomioon, että ihmiset leikkivät erilaisista elämäntilanteista lähtien. Ihmisillä on erilaisia privilegioita ja erilaisia alistussuhteita, joita he kohtaavat tai (kuten minä rotukysymyksen kanssa) eivät kohtaa elämänsä varrella.
Mielestäni bdsm radikaalisti ajateltuna voi olla erinomainen tapa törmätä omiin sokeisiin pisteisiinsä ja privilegioihinsa. Jos joku leikki tuntuu minusta väärältä, poliittisesti mahdottomalta, oudolta, sairaalta, voi alkaa miettiä, törmäänkö siinä kohdassa johonkin omaan etuoikeuteeni, jota en pysty näkemään saati sanallistamaan. Ehkä leikkiminen voi tarjota tavan purkaa tätä umpikujaa, asettua toisen asemaan ja nähdä pieneltä osalta, mitä toisen kohtaama repressio on.
Täältä löytyy erittäin kiinnostava haastattelu race playstä. Jos luet sen, aloita kohdasta 1 ja etene järjestyksessä (linkit kaikkiin neljään tekstiin löytyvät viimeisestä osasta).
Lainaus ensimmäisestä osasta:
“Mo: I can go into the Big Ass Ice Cream Parlor of Racism and have a sample spoon, and leave.
Andrea Plaid: LOL!
Mo: I’m not trapped there being force fed the Rocky Road Ice Cream of Oppression until I am sick.”
Kannatan lämpimästi tässä blogissa esitettyä ajatusta että erilaisia vaikeita skenaarioita leikkivät
(anarkisti-)bdsm-harrastajat kokoontuisivat yhteen ja keskustelisivat ja jakaisivat kokemuksia. Olisi tärkeää puhua hyvistä ja vaikeista kokemuksista, triggereistä ja turvallisuudesta. Erityisesti leikit, jotka liittyvät poliittisesti vaikeisiin aiheisiin, kuten (hetero- tai cis)seksismiin, rasismiin, poliittiseen väkivaltaan yms. vaatisivat turvallisia tiloja, joissa niiden esiin nostamia poliittisia ja henkilökohtaisia kysymyksiä pääsee purkamaan ja jakamaan.