Bissendissausopas joka miehelle ja naiselle
Ostin alennuskorista matkalukemistoksi parisuhdeoppaan. Ymmärsin toki jo alaotsikosta “Parisuhdeopas homoksi, lesboksi ja heteroksi aikoville” että en kuulu kohderyhmään identiteettini enkä suhdetoimintani puolesta. Mutta milloinpa kuuluisin. Pyrin siis olemaan rohkea ja ennakkoluuloton sukupuoleltaan selkeämielisten maailmassa. Lisäksi olin tyypilliseen tapaani lapsellisen positiivisella ja toiveikkaalla päällä. “Ehkäpä voin poimia homo-, lesbo ja hetero-osioista parhaat päältä ja lukea niistä juuri itselleni ja pariin suhteeseeni sopivat yhdistelmät” ajattelin kirjakaupasta juna-asemalle kävellessäni.
Vielä mitä: opus perustuu nimenomaan sukupuoli- ja orientaatiotyypittelyille, jotka ovat tuttuja jo Z-lehdestä ja Sapfolistalta nuoruuteni vuosilta ja homosarjoista vuosituhannen vaihteesta. Homoihin, lesboihin ja heteroihin ei tämän huumorioppaan mahdu minkäänlaista transihmistä ja biseksuaalien dissaukseen on käytetty ruhtinaallisesti kokonainen luku: “Molempiin suuntiin”. Siinä opimme muun muassa että “[Homon mielikuvissa] naisen simpukka ja kaikki siihen liittyvä on jotain sanoinkuvaamattoman vastenmielistä” ja lesbo ajattelee, että “…miten kukaan voi pitää epämääräisen muotoista lihapötkylää seksikkäänä”. Näissä lauseissa kiteytyy myös aika paljon siitä millä tavalla kirja esittää niin homojen, lesbojen kuin heteroidenkin seksin ennenkaikkea sukupuolittuneeseen syntymäanatomiaan sidottuna asiana. Niin heteroille kuin muillekin suurin uhka biseksuaalisuudessa on kuitenkin sen asettama uhka PARIsuhteelle. Näin se homma etenee. Avoimista/polysuhteista opas puhuu muutenkin vain negatiivisesti ja sivulauseissa.
Onko siis hauska idea tehdä vitsikäs lesbohomoheteroversio pelkästään heteroille tarkoitetusta parisuhdeoppaasta? Taatusti on. Kirjoittajilla on varmaankin ollut hauskaa. Kirjaa voi suositella lämpimästi luettavaksi niille joista viime vuosituhannen homo- , lesbo- ja heterokliseet ovat hauskoja, uusia ja yllättäviä. Sille, joka on kokenut sukupuolensa tai haluorientaationsa suhteen haasteita, jotka yltävät myös ihmissuhteisiin voi lukiessa tulla hihityksen sijasta haukotus tai oksetus. Sekä ketutus siitä, että lesbo- ja homoelämän muuttuessa osaksi “normaalien kansalaisten” elämää, myös huumori on näivettynyt normiheteroiden vitsikkyyden kanssa samanlaiseen tyypittelyyn, luokitteluun, lokerointiin ja ihan rehelliseen dissaukseen.
Kustantajan(?) nettiarvostelu kirjasta on otsikoitu (jota en saanut tähän yrityksistäni huolimatta linkitettyä)
“Nyt loppui heteronormatiivisuus.” Näinköhän?
PS. Jos tätä lukee joku kirjan kohderyhmään kuuluva, voin toimittaa kirjan positiivisempaan uudelleenarviointiin. Arvostan kirjoja esineinä, enkä ole räkinyt opuksen sivuille.
Tiina Tuppurainen, Antti Kauppinen ja Sanna Paakkanen:
Liukuvoidetta ja laatuaikaa. Parisuhdeopas homoksi, lesboksi tai heteroksi aikoville.
Kani/Gummerus. Helsinki. 2009
Hoho. Lainaa mulle :D
Äh vakavasti puhuen mulla on taas ollut pessimistisempi kausi ja olen ollut sitä mieltä että koko heteronormi on tullut jäädäkseen, “resistance is futile”. Siihenhän tuo koko HLBT perustuu, ja elää ja voi hyvin.
Kysehän on ironiasta ja lesbojen ja homojen rajallisuuden & ahdasmielisyyden dissaamisesta. Lesbojen ja homojen suhtautuminen bisseihin on usein naurettavaa ja juurikin väheksyvää, kuten kirjassa sanotaan.
Ensinnäkin toi “kuten kirjassa sanottiin” on ihan höpöö. Ei ironiassa mitään sanota suoraan. Ironia on nimenomaan rivien välissä. Kirjoitin ihan selvästi, että kirja on ollut varmasti hauskaa kirjoitettavaa kirjoittajille itselleen, sekä luettavaa niille jotka kuuluvat kohderyhmään. Minusta se oli rasittavaa ja aikansaelänyttä sikahekottelua. Kirja siirtyy nyt hallustani seuraavalle lukijalle ja katsotaan miten sitten käy. Kaikista ei oo samat jutut hauskoja tai ironisia. Kun sukupuolestaan varmat lesbot ja homot nauraa bissendissaukselle ja unohtavat transihmiset, niin se on mun mielestä vähän samantyyppistä naurua kun valkoset nauraa rasistivitseille. Ja toi “et sä tajuu huumoria” on ihan samaa mitä mä olen saanut kuulla perääni kun olen joskus kommentoinut kahvihuoneessa heteroitten kollegoiden homovitsejä. Pitäkää kivanne ja ironianne! Mulla on omani. Eikä ne todellakaan oo kehittyneet yksinnauraessa :D vaan semmosten transihmisten, lesbojen, homojen, heteroitten ja bissejen seurassa joiden huumori ja ironia liikkuu pidemmälle, syvemmälle, kovempaa ja nautinnollisemmin – minussa ja meissä.
Vertaus rasismiin ei toimi – homot ja lesbot voivat nauraa oman ihmisryhmänsä rajoittuneisuudelle. Kyse ei ole bissejen dissauksesta vaan siitä, että bissejen pöyristyttävä dissaus homokulttuurin sisällä nostetaan esille. Kirja on kirjoitettu homon, lesbon ja heteron näkökulmasta. Onko oletusarvona, että aina samassa yhteydessä olisi puhuttava myös transihmisistä? Kirjan nimikin jo kertoo muuta. Tietääkseni transihmiset usein haluavat irtisanoutua homoista juuri heidän rajoittuneisuutensa takia. Muu sanomasi varmasti pitää paikkaansa.
Hei hienoo et Tarkennus tiedät mitä kaikki transihmiset (sisältäen ilmeisesti kaikki transgenderit, kuten butchit, draggailijat, tiitit ja myös intersukupuoliset ja monet muut, jne.) haluavat ja että he ovat ilmeisesti myös jotenkin aivan eri tyyppejä kuin heterot, homot ja lesbot.. Voisitko kertoo mitä kaikki ei selkeeseen tai joidenkin mielestä vääränlaiseen sukupuolikategoriaan kuuluvat sitten ovat noin niinku seksuaalisuudeltaan?
Tarkennus2 kirjoittaa siihen sävyyn, että ei todellakaan ymmärrä millaisesta näkökulmasta arvioni nousee. Totta kai homot ja lesbot VOIVAT nauraa keskenään “oman ihmisryhmänsä(?!)” rajoittuneisuudelle, ja kuten kirjan julkaisemisesta huomaa niin he myös tekevät ihan julkisestikin, eivätkä vain omassa piirissään. Silloin kun siitä naurusta – ja “omasta ihmisryhmästä” koko ajan tahallaan ja vahingossa jätetään pois sukupuolelta ja seksuaalisuudeltaan monenlaisemmat jatketaan juur tuollaisia “transihmiset haluavat irtisanoutua homoista” yms älyttömiä lauseita ja sitämyötä todellisuuksia. Kirjassa ei ollut yhtään sellaista naurua johon olisin itse voinut yhtyä, vaan pikemminkin sain tuta ihan saman kokemuksen kun olen saanut monesti aikaisemmin vaikkapa kun en ole voinut viedä väärää sukupuolta olevia rakkaitani mihinkään julkisiin juhliin, koska heteroiden juhliin emme sovi, lesbojen juhliin emme pääse ja homojen bileissä meiltä tullaan kysymään että mitä me siellä teemme. Tai kun rakastajani on hämmentynyt dissaavan homoyhteisönsä edessä siitä, että en olekaan biologisesti hänen kanssaan samaa sukupuolta jne. Nämä tilanteet eivät synny tyhjästä, eivätkä ole oma syyni. JA kaikki homot, lesbot ja heterot eivät todellakaan naura tuollaisia rajoja vahvistavaa naurua. Ja vielä rautalangasta: vakaasti homoks/lesboks/heteroks identifioituvat voivat olla transihmisiä. Ja oho, homot lesbot ja heterot voivat olla myös bissejä. Joillakin on vakaa identiteetti sukupuolen tai seksuaalisuuden suhteen, sehän on varsin ok. Sellaisessa maailmassa jossa halu perustuu sukupuoli ja seksuaalisuusrajojen vahvistamiseen rangaistuksilla ja naurulla minun on perkeleen vaikeaa hengittää, elää nauttia ja nauraa.
Mun juhliin olette aina tervetulleita, ArmAs! Perkele.
Musta on ihan uskomattoman perseestä, että joudun Mamassa perustelemaan *ääneen* siellä olemistani, kun nykyisin menen sinne kumppanini kanssa, joka on näkyvästi eri sukupuolta kuin minä. Hän saattaa olla cis-heteromies, mutta on niin avoin, että hyväksyy sen, etten minä ole, eikä myöskään pelkää leimautuvansa homoksi. Minä sen sijaan leimaudun hänen kanssaan heteroksi. Niin kuin koko sukupuoli-identiteettini olisi puolisostani kiinni, enkä enää olisi tervetullut. Kerran Mamassa yksin ollessani kaksi homoa kysyi minulta, olenko lesbo, ja kun vastasin ei, he katsoivat toisiaan ja sanoivat, että aijaa, sä sit vaan kruisailet. Kiitos vaan. Mitä myrkkyä onkaan tunnustaa olevansa bisse. Kaverini (homo) poikaystävä oli sitä mieltä, että kaikki bisset ovat vain in denial ja oikeasti homoja. Sen sijaan hetskumiesten mielestä bisseys on sitä, että haluaa seksiä (mutta ihan oikeesti tietty vaan vähän pussailua ja tissinhiplaamista) kolmisin FFM, mutta vain heidän käskystään. Tällaisessa asenneympäristössä mieluummin on sitten vaikka utelias hetero.
Tuohon kirjan asenteeseen sanon vaan, että olen tavannut homoja, joiden mielestä naisen systeemit ovat tosi kiinnostavia ja toisaalta heteroita, jotka eivät halua niistä tietääkään. Minä en ymmärrä siitä mitään, mielestäni kaikki on kaunista ja haluttavaa, ja siksi luotan vain heidän sanaansa. Jos mustavalkoiselle yäk en syö -linjalle pitää lähteä, epäilen, että kyse on kaappitapauksesta. Ihanaa on, kun ihminen saa kantaa itseään niin kuin tuntee hyväksi. Se on houkuttelevaa sukupuolesta, ruumiinosista ja seksuaalisuudesta riippumatta. Ainakin musta.
Viimeksi kun multa ja homorakkaaltani johon en sattumalta ole intiimisuhteessa tultiin homobaarissa hetero-olettaen kännissä tiedustelemaan että mitäs me siellä, ja tiedetäänkö missä me ollaan (peruskyssärit yhdessä liikkuessamme mulle ja hälle, joka on notkunut homobaareissa vielä viistoista vuotta kauemmin ku minä)vastasin kyrpiintyneenä, että mä tykkään käydä homobaareissa kun mä oon kiinnostunut panemaan miehiä perseeseen. Ja se nyt olikin ihan rehti vastaus, vaikka ei suinkaan kaikenkattava mutta kyseiselle neidille se vaikutti tyydyttävältä ja ymmärrettävältä vastaukselta. Sillä niinhän se ikäänku on kuten arvioimassani kirjassakin “todetaan” (=toistuvasti hekotellaan ilman viittausta minnekkään muualle): homo on se (M I E S) joka panee toista aanukseen. Paskaa että olemassaolonsa joutuu aina perustelemaan ja tulkitsemaan kunkin rajatun sukupuolianatomian fetisisteille ymmärrettävällä tavalla. (Niin, kelatkaa te jotka ette oo joutunut tätä ennen kelaileen: olemassaolonsa/jossain oleskelunsa joutuu/jotkut joutuu toistuvasti/mä pirun usein joudun perustelemaan sen mukaan miten jonkun parin ihmisryhmän sukupuolielinfetissit menee!!! Sairasta, eh?) Silloinhan en kuitenkaan varsinaisesti puhu itsestäni vaan esitän heille heidän halunsa kieltä. Mul ei oo mitään paikkaa jossa voisin esittää toisille tollasia kyssäreitä. Ja jos oliskin niin tuskinpa kyselisin. Törkeä käytös on kuitenkin ihan normaalia rajanpitoa valtaväestön homoille/heteroille/lesboille, niin normaalia että he tietysti yllättyisivät jos saisinkin eräänä päivänä rajapoliiseista tarpeekseni ja antaisin kiltin vastauksen sijaan polvea munille tai vasenta koukkua leukaan.
Eivät ole selvästikään lukeneet Dan Savagea, jota muuten suosittelen kaikille harmaan eli ihanan värikkään alueen henkilöille rakkaus- ja seksipulmissaan. Mies ei teeskentele, eikä anteeksi pyytele ja sillä on tarkka silmä ihmisten paskapuheille. (http://www.thestranger.com/seattle/SavageLove?oid=3489193) In short: jos perseeseen paneminen olisi riittävä syy kieltää jonkun avioliitto, koska sillä perusteella jenkkilässä tosissaan yritetään perustella, miksi homot eivät saisi avioliitto-oikeutta, pitäisi myös noin 40% hetskuavioliitosta perua tai oikeuksista jättää myöntämättä. Ja kuten Dan niin iskevästi sanoi: paitsi lesbojen, koska heillähän todistettavasti ei ole aanusta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
Kun mua tuli ulkomaalainen heteromies iskemään homobaarissa, mä tosiaan kysyin siltä, tietääkö se missä se on. Ei auttanut. Siitä se ei ilmeisesti ollut mitenkään sopimatonta, koska mä olen näkyvästi nainen. Että ihan sama se, että olen valinnut tulla homobaariin, (miksiköhän?) kun olen kerta NAINEN. Ja naiset, no ne haluaa MIEHIÄ.
^Mutta käyhän siellä myös lesbomiehiä..? (Joista en ymmärrä miten he eroavat fag hag-kulttuurista.) Ja bissejä jne.
Joo, sulla on pointtia. Ehkä se oli se lähestymisen tyypillinen (etenkin hetskumiehille) mun haluista piittaamaton luonne, joka sai mut suhtautumaan siihen niin kovalla asenteella. Ja sit, kun olen ilmaissut, että en ole kiinnostunut, pitäisi vastapuolenkin tajuta, että se ei siitä muutu, vaikka hän olisi minkälainen prinssi tai prinsessa valepuvussa. Jos herra olisi ollut itse oikeasti jotenkin queer, (siis mähän olen bi, mutta en ollut siellä miesmetsällä!) ehkä olisi osannut olla lähestymisessäänkin jotenkin kyselevämpi ja herkempi aistimaan, voisiko meillä olla jotain vai ei.