Paris Is Burning -näytös Turun Kirjakahvilassa ke 7.4.
Jälkikuva-ryhmä esittää: Paris Is Burning -dokumentaarin näytös keskiviikkona 7.4. klo 19 Turun Kirjakahvilassa (Vanha Suurtori 3, Brinkkalan sisäpiha). Elokuva kertoo mustien homomiesten ja transnaisten drag-kulttuurista 1980-luvun New Yorkissa. Kesto 78 min. Elokuva on puhuttu ja tekstitetty englanniksi. Vapaa pääsy.
Paris Is Burning kertoo mustien homomiesten ja transnaisten drag-kulttuurista 1980-luvun New Yorkissa. Elokuvassa seurataan puku- ja tanssikilpailuja ja niihin osallistuvien henkilöiden elämää. Pukukilpailujen kategoriat vaihtelevat filmitähtiglamourista arkityyleihin, mutta kaikkien arvioinnin pääkriteerinä on aitous. Marginaalin marginaaliin kuuluville osallistujille tässä aitouden illuusiossa on välillä kyse leikittelevästä parodiasta, välillä kipeästä kaipuusta sosiaaliseen hyväksyntään ja turvattuun elämään. Aitouden ja jäljittelyn suhdetta elokuvassa tematisoi myös vogue-tanssityyli, joka syntyi elokuvan kuvaamassa kulttuurissa ja jonka Madonna teki kuuluisaksi musiikkivideoillaan.
Vaikka elokuvan aihe voi olla suomalaiskatsojalle vieras, sen esiinnostamat kysymykset ihonvärin, luokan, sukupuolen ja seksuaalisuuden kytköksistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten toimintamahdollisuuksiin ja elämänkulkuun ovat ajankohtaisia Suomessakin. Toisaalta Paris Is Burning kuvaa myös sitä, millaista vahvaa yhteisöllisyyttä ja uutta luovaa kulttuuria yhteiskunnan marginaaleissa syntyy. Lisäksi elokuvaa voi katsoa esimerkkinä dokumentaarin tekoon liittyvistä valta-asetelmista ja eettisistä rajankäynneistä: Paris Is Burning toi ohjaajalleen rahaa, mainetta ja palkintoja, kun taas monet dokumentissa esiintyneistä henkilöistä haastoivat elokuvan tekijät lopulta oikeuteen koettuaan, etteivät he saaneet itselleen kuuluvaa osaa elokuvan tuotoista.
Mahtava elokuva. Suosittelen lämpimästi! :)
Jay Prosser purkaa Paris Is Burningia ja Butlerin analyysin positiota näppärästi Transgender Studies Readeriin otetussa artikkelissa (s. 275-277). Lyhyesti: ilmeisesti valkoinen, cis elokuvamaakari edistää uraansa myymällä käytännössä eksotisoivia kuvia mustista transspektrin ihmisistä. Ai että haiskahtaa kolonialismilta? Niin minustakin. Hyvät aikeet eivät paljon auta (http://questioningtransphobia.wordpress.com/2010/02/03/intent-is-magic/).