Jokainen on vähän homo
Kolme päivää sitten vietettiin taas IDAHOa, eli Kansainvälistä päivää homo- ja transphobiaa vastaan. Katsoessani televisiosta homojen ja lesbojen keskustelevan homophobiasta muistin erään keskustelun jonka kävin ystäväni kanssa taannoin homobaarissa. Hän oli äimistynyt, kun sanoin tulevasta Normi Homo Lehdestä, että nimi särähtää korvaan. Hän kysyi miksi ja sanoin, että koska en ole homo. Voltti oli sentään ollut HLBT lehti, vaikka tietty sitäkin mainostettiin juuri homoille: ‘Heitä Homo Voltti’.
Hänelle ja monelle muullekin ympärillä minä kai olin jotenkin homo myös. Istuinhan juuri homobaarissa, eikä minua heteroksi luulisi edes oma mummo. Kai minulla joku syy oli haluta olla juuri siellä. Ja voihan monet minun suhteistani laskea homosuhteiksi tai ainakin homosteluiksi. Miksi sitten homo sana särähtää?
Vähän kuin Hesetan Pride teemat (Homo Suomi, Homo Ikoni, jne.), IDAHO tuli ja meni ja T jäi siitä taasen puuttumaan. Kun homous on se minkä taakse pitäisi itsensä laittaa, jää heterouden ulkopuolelle aika vähän tilaa.
Eikä minullakaan ole mitään yhteistä heteroiden kanssa, niin eikö se tarkoita että juuri homolehdet, homobaarit, homopridet ja homolaulut olisivat sitten se minun juttuni. Mutta jos en ole homo, niin eikö se tee minusta heteroa? Homous särähtää koska homoudesta on tullut muuri jota on vaikea ylittää ilman pitkiä selittelyjä.
Sitä mukaa kun olen saanut miettiä sukupuolta, niin olen myös miettinyt paljon omaa seksuaalisuutta. Monet määrittelevät itsensä eri tavoin eri konteksteissa, tai puhuvat biseksuaalisuudesta tai panseksuaalisuudesta. Itse puhun mieluiten queeristä.
Kun katson elämääni, niitä asioita jotka kiihottavat minua ja niitä jotka ovat saaneet minut kylmettymään niin näen että siinä on tietty järjestelmällisyys. Minun haluni ovat rajallisia, kaikki ei kiihota minua. Mutta ainut hetki kun niitä on rajannut sukupuoli on kun olen pyrkinyt määrittelemään itseni selkeästi homoksi tai heteroksi – tai mieheksi tai naiseksi. Eli kun olen yrittänyt mahtua kirjaimiin HLBT. Aina kuitenkin osa minun haluistani on jäänyt ulkopuolelle ja osa on myös ollut tyhjää, halun puutetta. Erilailla aina, mutta niin kuitenkin.
Lopulta on ollut todella suuri hyppy ajatella, että minun halujani määrittää jokin aivan muu asia kuin homous. Halut valuvat muihin tunteisiin ja usein pelkkä kiihottunut tila saa monet (muttei kaikkia) ympärillä näyttämään haluttavilta. Yhtä lailla kuin turvattomat tilat, tilanteet ja ihmiset saavat kaikki ympärillä näyttämään oudoille – niinkuin minun halut olisi jotenkin pyyhitty pois minusta. Niinkuin minua ihmisenä ei olisi.
Jos tunnen itseni turvalliseksi homobaarissa, voin minä siellä myös haluta. Mutta usein sekin on riskaabelia. Minä en voi vain olla, vaan jos jään kiinni siitä että en olekkaan aivan “ehta” homo niin minun pitää puolustella itseäni. Niinkuin se, että en joka hetki julista itseäni olisi huijaamista. Ja taas turvattomuus ja epävarmuus alkavat kalvaa mieltäni ja haluni pakenevat turvallisempiin hetkiin.
Ei minua oikeastaan edes kiinnosta mikä se järjestelmä on, minkä mukaan minun haluni toimivat. En minä halua baareja juuri sille halulle, en kulkueita, tykkään enemmän erilaisten halujen seurasta. Joten käytän queeriä, sillä silloin minun ei sitä tarvitse sen tarkemmin nimetä.
mutta eiks tuon takalon heiton jokainen on vähän homo voi ajatella olevan homonormatiivisuutta vastaan :)
Nii mä sen ajattelinkin :)
Keskustelin tässä vähän aikaa sitten erään NHL:lää tekemässä olevan tyypin kanssa aiheesta, ja hän ainakin oli sitä mieltä, että lehden nimen idea on kyseenalaistaa “normihomous”. Ja queeristä ei normihomolla tai -heterolla ole välttämättä mitään käsitystäkään.
Kuitenkin toteuttavat samaa kaavaa kuin minkä Seta ja varsinkin Heseta on viitoittanut eli LBTIQWTF väen sivuuttaminen puhuttaessa ei heteroista. Mutta siis se ei mua sinällään haittaa. Ihan hyvin voi tehdä lehtee miespuoleisella homoseksuaali-heteroseksuaali jaolla. Eihän NHL mitenkään väitä olevansa sateenkaarikansan lehti vaan juuri homolehti eli homoseksuaalien miesten lehti.
Mutta taustalla oleva oletus, että me kaikki ollaan homoja tai että queer viittaisi vain homouteen tulee vastaan aina välillä. Enemmän se on vittumaista jos joku toimija väittää olevansa sateenkaarikansan asialla ja sen jälkeen keskittyy puhumaan vain homoista.
Se myös tekee näkymättömäksi ihmisiä jotka eivät mahdu miehisyyden kategoriaan, niinkuin vaikka naispuoliset femmet joiden usein tarvitsee sitten todistaa piireissä joku yhteys homouteen. Jonkinlaisen maskuliinisuuden vaatimus (oli kyse sitten peniksestä, tai androgyynistä pukeutumisesta) ja selkeä itsensä kaltaisten ihmisten haluaminen ovat lopulta aika rajoittavia ja ulossulkevia normeja.
“Eihän NHL mitenkään väitä olevansa sateenkaarikansan lehti vaan juuri homolehti eli homoseksuaalien miesten lehti.” Löytäisitkö jonkun lainauksen vaikka tämän tueksi?
Eiks homo oo homoseksuaali mies, vähän niinkuin englanniks man on mies ja ihminen?
Mut siis vastakkainasettelusta esim. “Haluamme luoda uutta heteroystävällistä homokulttuuria ja homoystävällistä heterokulttuuria.”
Itse lehden sisältöö en tässä arvioi, koska en oo sitä nähnyt. Tää koko kirjotushan on sanasta homo ja toi keskustelu NHL lehden nimestä oli vaan yksi esimerkki monesta missä queer kokemukset, sateenkaarikansa ja ei-heterot niputetaan homo sanan alle mikä on hyvin paljon suppeampi kuin noi muut käsitteet.
Ja kuten totesin, tämä ei välttämättä ole se mitä on tehty itse lehdessä. Lehti voi hyvin olla homoille suunnattu, tai homoutta käsittelevä eikä siinä ole mitään pahaa.
Kannattaa kyllä lukea se lehti ennenkuin alkaa arvelemaan onko se homomiehille tehty homomiesten toimesta… oman lukukokemukseni perusteella se on kyllä varsin sateenkaarenkirjavan queer, ja sellaisenaan perin virkistävä. :)
juttijen perusteella naisilla on lehdessä selkeä paikkansa niin tekijöissä kuin toivottavasti myös lukijoissa, ja olisipa todella sääli, jos näin ei olisi.
Siitäkin huolimatta, että homo-ja lesboyhteisöjen intressit ja kiinnostuksen kohteet (muita “lahkoja” edes mainitsematta) saattavat poiketa huomattavastikin toisistaan, olisi rajallisten (?!) resurssien puitteissa hyvä, jos ei-heteroiksi itsensä kokevat pystyisivät kanavoimaan näkemyksiään ja kokemuksian saman katon alla.
Eri asia tosiaan olisi,jos lehti oikeasti olisi tehty homoilta homoille, mutta kun olen nimenomaan käsittänyt, että halutaan tuoda kaiken kansan käsiin uudenlaista sisältöä ja luoda mahdollisesti uutta ymmärrystä “poikkeavien” (heh) elämästä. Samalla niin, että miellytetään myös omaa väkeä ja tehdään HLBTjuttua näkyväksi ihan yleisellä tasolla.
No tekstini ei tainnut käsitellä naisten puuttumista, vaan kritisoin juuri sitä että homo sanan taakse laitetaan HLBTIQ -ihmiset, jolloin esim, transihmiset muuttuu näkymättömiksi ja myös käytännössä kaikki muut paitsi no..homot ja lesbot.
Puhumattakaan siitä, että sillon usein määritellään tavoitteita ja arvoja juuri niistä positioista unohtaen että monilla jotka eivät ole homoja tai lesboja ja jopa saattavat olla heteroita voi olla yhtälailla “vähemmistössä” oman seksuaalisuuden, sukupuolen, habituksen, ruumiin tai jonkin muun piirteen kautta. Sillon määritellään poikkeavuus juuri homo-hetero akselilla, mikä on todella ulossulkeva ja myös hierarkisoiva
Jos se katto minkä alla kaikkien pitäisi olla on homo, niin en oikein näe että miten semmoinen tasavertainen kanavoiminen ikinä tulee tapahtumaan. En koe sanaa mitenkään omakseni.