Kommentti Nhl:stä

Kiire on mukamas niin kova, ettei ehdi kirjoittaa Kummakerhoon. Ja nopeasti olen ehtinyt selata muutaman kerran läpi uuden Normihomolehden. “Homojen City-lehti” oli tuttavan kommentti, ja tähän täytyy yhtyä.

Normihomolehti on kauttaaltaan kevyt, bling-blingiä tarjoava versio homoelämästä. (Plussaa tosin tuli kuvamatkasta Pupuhuhtaan.) Kuten City-lehteä lukiessa, itselleni ensimmäisenä pintaan nouseva fiilis on, ettei tätä lehteä ole tehty minulle. En kuulu kohderyhmään. Ja näin toki onkin, jos tehdään heteroystävällistä homolehteä. En kuulu kumpaankaan mainituista kategorioista. :)

Toki on varmaan parempi että Normihomolehti on olemassa, kuin että sitä ei ole. Mahtuuhan maailmaan kulttuurituotteita. Ja vaikea on sanoa yhden numeron perusteella, mikä lehden linja tulevaisuudessa tulee olemaan. Jonkunlaista terävöitymistä voisi kyllä toivoa, varsinkin Voima-kustannuksen siipien suojissa julkaistavalta lehdeltä.

Normihomolehden höttöisyyttä päivitellessäni pohdin myös Kummakerhon funktiota. Jos Normihomolehteä tehdään ajatuksena, että se sopii kenen tahansa normi-ihmisen kouraan, Kummakerholla on aika erilainen ajatus. Vaikka juttuja kirjoittelee melko heterogeeninen joukko, tekstit kuitenkin useimmiten kirjoitetaan ajatuksena, että lukijalla on jo etukäteistietoa käsiteltävistä asioista. Kummakerho on pienen queeraktivistijoukkion HLBTIQXYZ-yhteisön sisäistä keskustelua varten kirjoittama verkkolehti. Olen täällä paljon enemmän kotonani, mutta pystyn hyvin ymmärtämään, ettei Kummakerho ole suinkaan kaikille.

Nähtäväksi muuten jää, kerrotaanko Kummakerhosta koskaan Nhl:n sivuilla!