Homofoobikot, nuo kuvitellun menneisyyden vangit
Homofoobikot kokevat pelkoa siitä, että homot lähestyvät heitä baareissa, yleisissä suihkutiloissa, kahden kesken leiritulilla, ja käyvät heidän pakaroihinsa tai haaroihinsa kiinni – käyttäytyvät siis toisin sanoen kuin alfaurokset nähdessään naisten ihoa julkisella paikalla. He pelkäävät sitä, etteivät voi enää astua mihin tahansa tilaan ja kokea olevansa herroja ja valtiaita. He pelkäävät sitä, että heistä tulee naisia – uhattuja, halveksittuja, heikkoja halun kohteita.
Naisviha on homofobian moottori. Naiseus merkitsee näille miehille heikkoutta, erilaisuutta, viekkautta, ailahtelevaisuutta, ja himoa. Kuitenkin he haluavat itselleen naisen, joka on uskollinen, vakaa, hyvä äiti, turvallinen. Hyvät naiset ovat perhettä: vaimot, äidit, siskot. Huonot naiset ovat niitä, joita kouritaan ja joille huudellaan kadulla: huoria, feministejä ja lesboja. Raja hyvän ja huonon naisen välillä on hiuksenhieno ja häilyvä samoin kuin ero miehen ja homon väillä – vaimosta voi hetkessä tulla huora samoin kun miehestä homo.
Naiseus ja naiset ovat siis heille kaksi eri asiaa: jokaisessa naisessa asuu naiseuden perkele, mutta jotkut naiset ovat kesyttäneet oman naiseutensa ja tulleet hyviksi. Homouteen liittyy sama ristiriitainen kaksinaisuus: homot ovat miehiä, siis luonnostaan hyviä, mutta heissä asuu naiseuden perkele. Homot ovat homofoobikoille pettureita jotka antavat toisten miesten kohdella heitä kuin naisia. Homoja kohtaan kohdistettu väkivalta on yritys luoda selkeä raja oman sosiaalisen piirin ympärille ja puhdistaa oma pesä niistä, jotka yrittävät rapauttaa miehisen miehen sosiaalista valtaa.
Homoja vihaavat keskittyvät usein kuvailemaan miesten välisiä seksiakteja ja sitä, kuinka miesruumista penetroidaan eri tavoin. Penetroija esiintyy kuvailuissa pelkkänä peniksenä samoin kuin miespuoliset pornonäyttelijät keskivertopornossa, ja homous rakentuu siten passiiviseksi vastaanottamiseksi. Tällainen passiivinen vastaanottaminen on heidän mielestään naismaista – he näkevät naisten seksuaalisuuden vastaavasti passiivisena ja miehen toiminnasta riippuvaisena. Homous edustaa homofoobikoille maskuliinisuuden poissaoloa, mieheyden tuhoutumista, miesruumiin feminisoimista, ja he pelkäävät erityisesti sitä, että heidän ruumiinsa eivät ole enää näkymättömiä vallan ja voiman keskuksia vaan samanlaisia ihmisruumiita kuin muutkin.
Nämä heteromieheyden supersankarit eivät halua antautua kenellekään. He eivät osaa nauttia oman kehonsa kauneudesta eivätkä siitä, että tuntevat olevansa haluttuja. Sosiaalisen aseman tuoma valta on ainoa partnerin houkuttamiseksi käytettävä asia, sillä naisten ja homojen kauhistuttava esiinmarssi on tehnyt kaikesta muusta akkamaista puuhastelua, kaikesta paitsi ehkä autojen rassaamisesta, ja senkin ovat pehmeät perheenisät volvoillaan tuhoamassa.
Homofoobikot ovat heikkoja ja epävarmoja ihmisiä jotka yrittävät peittää omaa tyhjyyttään ripustautumalla yltiömaskuliinisuuden ja nationalismin löysään hirteen. He ovat sokeita elämänsä todellisuudelle ja surevat loputtomasti sitä, etteivät syntyneet maailmaan jossa ihonväri ja sukupuoli takasivat onnen maailmassa. Tämä kuviteltua menneisyyttä kohtaan tunnettu nostalgia kumpuaa tyytymättömyydestä nykyhetkeä kohtaan – nykyhetken kauhukuvien vastapainoksi luodaan menneisyyteen valkoisten heteromiesten paratiisi, jossa naiset odottavat tippa silmässä urhoaan huorista kotiin valjunlämpimän uuninpankon äärellä kutoen esikoispojalle villasukkia. Heille luvattiin niin paljon, ja todellisuus on antanut heille niin vähän!
Hyvä kirjoitus. Homofoobikoiden toinen joukko on itseinhon vallassa painiskelevat mahdollisesti kaksoiselämää viettävät homot. Näistä hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi eräät konservatiiviset poliitikot Yhdysvalloissa ja Britanniassa, ja oletan että nämäkin ovat näkyvä joukko ainakin siellä aggressiivisimpien homofoobikoiden keskuudessa.
Mielenkiintoinen ajatus, koska se on näennäisesti ristiriidassa oman ajatukseni kanssa, sen, että seksuaalisuus miehessä käsitetään hyväksi asiaksi, mutta kuitenkin jos seksuaalisuutta on liikaa, miehestä tulee holtiton perverssi ja “kunnollisen” miehen tulee asettaa raja itsensä ja tällaisten miesten välille ollakseen aviomiesainesta naisten silmissä. Homofoobikot ovat heikkoja ja epävarmoja koska vahvan statuksen omaavan miehen ei tarvitse pullistella seksuaalisuudellaan. Tästä olemme siis samaa mieltä: “Homoja kohtaan kohdistettu väkivalta on yritys luoda selkeä raja oman sosiaalisen piirin ympärille ja puhdistaa oma pesä niistä, jotka yrittävät rapauttaa miehisen miehen sosiaalista valtaa.”
Minä näen miehuuden skitsofreenisena: toisaalta miehillä on halu rikkoa kaikkia mahdollisia rajoja, toisaalta monet miehet innostuvat kaikesta, mihin liittyy “kuri” ja “järjestys”.
Stacy, mielestäni kuvaamasi kaksinaisuus on olemassa. Sosiaalisesti konservatiivisethan usein kuvaavat miehen saman aikaan vahvaksi ja hyväksi, luotettavaksi ja turvalliseksi, ja kuitenkin samaan aikaan kannattavat sellaista näkemystä, että miehet eivät esimerkiksi pysty olemaan raiskaamatta tietyissä tilanteissa koska miesten seksuaalivietti on vain niin voimakas.
Heteromiehen seksuaalisuus pitää siis kanavoida yksinomaan kunniallisiin uomiin ja kaikki pahaksi seksuaalisuudeksi koettu projisoidaan perverssien toiminnaksi (homous) tai naisten aiheuttamaksi (raiskaukset, prostituoitujen palvelujen käyttäminen). Tämä jatkuva omien rajojen partioiminen tuottaa turhautumista ja vihaa niitä kohtaan, jotka elävät vapaammin.
Jotkut heteromieheyden pönkittämiseen erikoistuneet raukat päätyvät elämään kaksoiselämää paineen alla, hyvinä esimerkkeinä amerikkalaiset Ted Haggard ja George Rekers.
Osuvasti kirjoitettu!
Olen itsekin aihetta pohtinut ja puit sanoiksi ajatuksiani.^^
Pitänee vain toivoa, että hiljalleen tapahtuisi muutosta. Ja onhan sitä jo tapahtunutkin vuosikymmenten varrella. Sääli vain, että miesasialiike tuntuu olevan niin hajanainen.
Aika uskomatonta että niinkin stereotypioihin puetun vähemmistön kuin homojen keskuudessa tehdään samaa muille. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta mutta se taitaa olla vailla poliittinen sana, ei asia joka oikeasti merkitsee mitään. Mikä on konkreettinen tai moraalinen hyöty on vihata vihaajaa? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Todella vihaista ja katkeraa ajattelua, en itse usko noihin yksinkertaistuksiin hetkeäkään. Kaikki homofoobikot ovat oikeasti piilohomoja? Miten tuo ei ole ristiriidassa samassa tekstissä esittämäsi ajatuksen kanssa siitä millaisia naisia he haluavat?
Älkää nyt oikeasti lipsuko pimeälle puolelle – only Sith talk in absolutes! :)