Miksi minä en ole sarjamurhaaja?

Eilen JIM-kanava lähetti uusintana “dokumentin” sarjamurhaaja Brudosista. Se olisi jäänyt minulta täysin noteeraamatta, ellei aina valpas Jari Ranta olisi puhunut tästä henkilöstä Barrikadissa:

Kyllikki Saaren murhaa,
Kirjoittanut Anonymous Huhtikuu 17, 2009 – 17:07.

Kyllikki Saaren murhaa, Tulilahden murhia ja Bodominjärven murhia ei ole tutkittu transseksuaalisuuden näkökulmasta – ainakaan julkisuudessa uutisoidusti. On olemassa tervettä, toimivaa transseksuaalisuutta, mutta ymmärtämättömässä ympäristössä se saattaa kaunaistua, patologisoitua. Häpeäksi kiteytyneenä, raivoksi muuttuneena seuraukset ovat kuten ym. murhissa. Tarkoitan siis sitä, että kysymys on sarjamurhaajasta ja murhaaja tulee hyvin läheltä ensimmäistä – Kyllikki Saarta. Jerome Brudos oli hoitamaton transseksuaali, jota hänestä tehty dokumentti ei osannut tai halunnut käsitellä asian vaatimalla syvällisyydellä. Ennen kuin Brudos oli julma – häntä kohdeltiin julmasti. Ei se tietenkään oikeuta julmuuden kierrätykseen. Osaisimmeko Suomessa olla viisampia kuin 1950-luvulla? 1960-luvulla? Ei siitä ole näyttöä.

Jari Ranta.

Miksi minusta ei tullut sarjamurhaajaa? Ehkäpä myös Jari Ranta ei ymmärrä transsukupuolisuudesta höykäsen pölähtämää eikä JIM tiedä, mitä se esittää. Brudos olisi sinällään ollut merkityksetön, ellei sitä ennen olisi ollut Ed Gein, joka on vaikuttanut lukuisiin populäärileffoihin tähän päivään asti. Ed Geinillä ja Jerome Brudosilla oli yhteisenä tekijänä skitsofrenia, joskin jotkin lähteet mainitsevat Brudosin olleen rajatilassa.

Brudosin äiti olisi tahtonut tytön ja poika tulee joku päivä sitten korkokengissä kopistellen äitinsä eteen. Äiti suuttuu ja toisen kerran jälkeen äiti polttaa kengät. Ilmeisesti Brudos ei kelvannut äidilleen minkäänlaisena. Se on tyypillinen ahdistava kokemus itse kullakin, mutta useimmat pääsevät sen yli murhaamatta yhtään ketään tai ajattelematta mitään pahaa äidin sukupuolesta. Brudos oli kuitenkin toista maata.

Brudosille tyypillistä oli viha naisia kohtaan. Seksuaalirikoksissa onkin usein motiivina naisviha. Tämä oli ominaisuus, jota kumman syystä JIM-kanavan dokumentti tai Jari Ranta eivät katso tarpeelliseksi alleviivata. Nainen oli äärimmäisen uhkaava, niin että Brudos päästi karkuun pikktytönkin, joka pisti hänelle hanttiin.

Mutta, ei se mitään, suuri osa transnaisistakin kasvaa misogyyneiksi kun on ensin oppinut, etteivät ole cissukupuolisille naisille mitään velkaa ja että samassa sukupuolessa on Janice Raymondin ja Julie Bindelin kaltaisia hirviöitä plus ihan arkisten naisten tavalliset konnankoukut joihin miehellä ei ole tilaa vastata samalla mitalla.

Brudos oli kuitenkin seksuaalinen ja ennen kaikkea hän oli seksuaalinen naisen kanssa, joka oli täysin avuton ja esine, jotkut naisista olivat jo kuolleita raiskauksen tapahtuessa. Transnainen ei halua missään mielessä käyttää maskuliinisia genitaalejaan eikä olla maskuliinisessa positiossa, hurjan, tukahtuneen halun ajamana. Tässä tilanteessa transsukupuoliset vahingoittavat itseään vaikka väkisin kastroimalla itsensä. Useimpia transnaisia kiinnostaa olla ihmisten kanssa avoimessa tekemisissä niin kuin naiset yleensäkin, niin kuin avoimena kätenä. Brudos oli kuin nyrkki, sulkien kaiken sisälleen ja valmis satuttamaan muita.

Sarjamurhaajaa enemmän minua kiinnostaa se, kuinka cissukupuoliset vetävät asiaan kuulumattoman näennäisen transaspektin tai jopa jonkin fetissin toteuttamisen murhaamiseen. Brudos oli kuitenkin valkoihoinen, kokolihaa syövä heteromies.

Se, etteivät muut valkoihoiset, kokolihaa syövät heteromiehet näe tätä ja muita vastaavien miesten tekemisiä on samanlaista sokeutta ihmisten kärsimyksille ja itsetyytyväisyyttä kuin Brudosilla. Brudosin mukaan nainen raiskauksen jälkeen on kuin karkkipaperi, jonka voi heittää pois sen jälkeen kun karkki on syöty. Tämä sama asenne on ilmeinen transfaneilla, jotka heittävät transnaisen pois kuin karkkipaperin sen jälkeen kun tämä menee sukupuolenkorjaukseen.