Emme suostu viihteeksi, Enbuske!
Tuomas Enbuske on ilmeisesti ihminen, jonka on pakko laukoa mielipiteitään asiasta kuin asiasta, pääasia, että ne provosoivat. Siinä ei ole mitään erityistä, kaikkihan niin tekevät, mutta Enbuske vaikuttaa ainakin ihmiseltä, joka pyrkii ajattelemaan itse ja on sellaisena itseriittoinen ja omahyväinen, mikä todennäköisesti onnistuu ärsyttämään provosoitavaa vielä enemmän. Minä itse olen samanlainen ja minä itse haluan kaivaa totuudet esille pihdeillä ja sorkkaraudalla.
Kun provosoitavat asiat loppuvat onkin ilmeistä, että Enbuske on siirtynyt meidän hiekkalaatikollemme. Tervetuloa, ei siinä mitään, mutta oletkos valmis kuuntelemaan?
Ajankohtaisessa kakkosessa nähdään tasaisin väliajoin hyväntahtoinen juttu sata vuotta yhdessä olleista lesboista. Pariskunta käy flanellipaidat kahisten Prismassa, keittää kotona kakkukahveja ja juttelee säästä. Jutun tarkoitus on osoittaa, että “hei normaaleja tässä ollaan, hyväksykää meidät”. Ikään kuin elämän tylsyys osoittaisi, että tämä on nyt hyväksyttävää. Homo- ja lesbopareista yritetään aina tehdä mahdollisimman seksittömiä. Ilmeisesti, jotta suhteet muistuttaisivat mahdollisimman paljon heteroliittoja.
Kauheaa, me emme ole Enbuskelle viihdettä! Onkohan se ajankohtaisen kakkosen vika, toimittajien vika vai jopa lesbojen vika. Jos minä kirjoittaisin seksipäiväkirjani joskus ja julkaisisin sen tai edes antaisin Enbuskelle opiksi, niin puute ja selibaatti loistaisivat jokaiselta sen sivulta. Ehkäpä suhteita ei olla tässä suhteessa tehty heteroliittoja muistuttavaksi, vaan meitä ei nyt vain satu hotsittamaan. Meidänkin keskuudessamme on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat hyvin seksuaalisia ja jopa hyperseksuaalisia, mutta tuollaisia yleensä kutsutaan seksiaddikteiksi. Se on sama ilmiö meillä kuin heteroilla, voi olla homoseksuaalinen seksiaddikti tai heteroseksuaalinen seksiaddikti. Miksi ei ajankohtainen kakkonen puhu seksiaddikteista?
Minun tapauksessani haluttomuudelle on syitä. Kun yhteiskunta ja senmieliset ovat potkineet päähän aikana ennen kuin näistä asioista olisi voitu mielekkäästi edes keskustella tsargat siihen, että parisuhteessa ainakin toinen osapuoli on (ja Enbusken mieliksi: kolmas, neljäs ja viides osapuoli ovat ) traumatisoituneita, rikki, alkoholisoituneita, väkivaltaisia on äärimmäisen suuri.
Siksi sänkypuuhastelut tai puuhastelut vessassa, uimahallissa tai Laakson kallioilla ovat aina ja ikuisesti prioriteettilistan pohjalla. Enbusken kannattaisi kiinnittää huomiota seksin sijasta siihen, että elämä parisuhteessa muistuttaa helvettiä. Tarjoilen hänelle nyt sellaista realityä, mitä Ajankohtainen Kakkonen ei ikinä:
Kun olin taas tuulettamassa päätä metsäreissulla suppilovahveroiden ja lintujen tarkkailemisen verukkeella, kumppanini oli kotona ryyppäämässä itseään taas tosi huonoon kuntoon. Hänelle iski paranoia siitä, että minä olin vienyt turvalukon avaimen. Todellisuudessa hän oli kätkenyt sen jonnekin ja sitten unohtanut selvittyään. Asian selittäminen puhelimessa känniselle ei onnistunut, hän soitti kymmenen minuutin välein takaisin samasta asiasta. Hänen numeronsa oli pakko pistää suodatukseen. Kun minä sitten tulin kotiini, joka oikeasti on hänen kotinsa, sillä Helsingissä vuokrat ovat nousseet niin korkeiksi, ettei pienellä palkalla pysty elämään yksin, hän oli kätkenyt tukun minun asiakirjojani, alkaen passista. Koko asunto piti kääntää ympäri, mukaanlukien kirjahylly ja noin tuhannen äänilevyn kokoelma, hän nimittäin oli kännipäissään unohtanut, minne oli laittanut minun paperini. Hän sitten soittaa kytät paikalle ja kun minä nälkäisenä metsäreissulta tullessani syön suppilovahverokastiketta, tulee ovesta pari kyttää kuulustelemaan minua. Minä vihaan kyttiä. Kaikesta huolimatta niillä on oikea näkemys tilanteesta ja ne lähtevät pois. Ehkä suppilovahverot ovat hyviä, mutta ateriasta on vaikea nauttia, kun kyttä kyylää vieressä ulkokengät jalassa keittiössä, jonka lattian minä joudun vielä pesemään.
Minä olin herännyt aamulla neljältä ja tekisi aterian jälkeen mieli jo nukkumaan, mutta kumppanini on päättänyt toisin. Hän putoaa pyörätuolistaan ja sängystään monta kertaa lattialle. Minun selkääni sattuu joka kerta kun joudun nostamaan velton ihmisen lattialta. Turvalliset nosto-ohjeet eivät toimi velton, maassa makaavan ihmisen kanssa. Yritän nukkua vähän olohuoneen lattialla patjalla, mutta tuo toinen mekastaa koko ajan ja selkääni sattuu kovalla patjalla, niin en saa unta. Kello kahdelta joudun pistämään hänet sänkyyn, sen jälkeen kun hän on vihdoin käsittänyt, ettei olohuoneeseen pistetä valoja. Sitä edesauttoi virran katkaiseminen pääkatkaisijasta. Se sekoittaa kaikkien laitteiden kellot.
Menen hänen viereensä nukkumaan, koska se on ainoa pehmeä paikka koko talossa, eikä hän nukahda, ellen pidä häntä kädestä kiinni. Nukun yön ja pakko herätä aamulla vessaan. Vilkuttava kello kertoo minun nukkuneen seitsemän tuntia. Vielä uni maistuisi, mutta kärsin unettomuudesta ja tämä on ainoa hetki, jolloin täällä on hiljaista.
Siinäpä se. Ei käynyt seksi mielessä kertaakaan koko päivän aikana, sen sijaan mietin muualle muuttamista. Arvokasta omaisuuttani en voi kantaa koko ajan mukanani eikä niitä voi kellarikomeroonkaan pistää.
Suurin tabu tässä maassa on ihmiset, jotka kärsivät päihteiden käytön takia, siis – jonkun toisen ihmisen päihteiden käytön takia. En ole tavannut ketään, jota kiinnostaisi näiden ihmisten auttaminen tai edes tarinat.
Ei tarvitse edes mitään jeesusta siihen, että kaikkoaa halu samaan sukupuoleen. Joskus olen sanonut, että olen kokenut “rystypuolen aslania”, mikä tarkoittaa sitä, että minusta on piesty seksuaaliset halut pois. On jäänyt jäljelle vain kova, mutta kiiltävä panssari. Molemmat meistä ovat olleet aikoinaan menestyksekkäitä prostituutiossa. Seksuaalisuudesta nauttiminen vaatii sellaisia olosuhteita, mitä harvoin on enää tarjolla ja vaikka niitä tarjolla olisikin, väkivalta, viinan kanssa heiluminen ja yleinen perhehelvetti ovat tehneet sen, ettei siitä voi nauttia sen enempää kuin herkkuruoasta kyttien kuulustellessa.
Heterot kuvittelevat, että meillä on teille jotain tarjottavaa ja annettavaa. Minulla on tarjottavana vain kiukku ja katkeruus teitä ja teidän yhteiskuntaanne kohtaan ja tunteettomuus parisuhteessa. Kaksi lämmintä ihoa hankaa toisiaan vasten eikä mitään värähdä sisällä. Niissä olosuhteissa on ymmärrettävää, että joku etsii kadonneita tunteitaan pullosta, piikistä tai ahdistuneesta ja pakonomaisesta seksistä Helvetin yössä.
Tule luuttuamaan lattia kyttien jäljiltä, koska se on pestävä pian, kun tuo kohta taas siellä makaa, niin keskustellaan.

Mun mielestä sä nyt vähän yleistät. Se että sä elät paskassa parisuhteessa, ei tarkoita että kaikki homoseksuaalit tekis niin. Toki on kurjaa, jos sulla on niin kamalaa, ettei edes seksiä tee mieli, mutta arvaa mitä? Sä olet täysin vapaa lähtemään sieltä. Ei sun ole pakko olla huonossa parisuhteessa, voit etsiä vapaasti paremman. Paitsi jos susta on noin kivaa olla marttyyri.
Noin lyhyen jutun puitteissa (ja univelassa) ei ollut mahkuja setviä tilannetta tarkemmin, mutta viittasinkin jo taloudellisiin asioihin: joutuisin elämään kadulla, sillä tänä vuonna on pahin vuokra-asuntopula mitä koskaan (kuvaavaa on, että kun etsin haulla pahinta vuokra-asuntopulaa, niin seuraavaksi pahin oli 2010). Toinen, mitä minä en kertonut, niin muutkin seurustelusuhteeni ovat olleet vähintään häiriintyneitä: nukkaa kasvavia anorektikkoja joiden kanssa pitää varoa, ettei ne luhistu mielisairaalakierteeseen tai nainen, joka minut tavattuani oli kuukauden kuumeessa (pelkäsin satuttaneeni häntä, mutta paljastuikin, että hän sairasti kroonista väsymysoireyhtymää).
Minä joudun etsimään asuntoa kaukaa täältä ja kun käyn töissä kuitenkin täällä, arvaa, missä minä joudun nukkumaan yöni. Töistä taas ei pääse kunniallisesti eroon.
Minun mielestäni Enbuskella on pointti. Sinun jutussasi sitä vastoin ei nyt oikein ollut pointtia. Sinä kerjäät suvaitsemista, sitä että huomataan että sulla menee huonosti kaikissa parisuhteissa. Sehän ei ole Tuomas Enbusken vika, vai onko sinun mielestäsi?
Heteroilla on hyviä ja huonoja parisuhteita, ja ylläri ylläri- niin on homoseksuaaleillakin. Minullakin on takanani lyhyitä parisuhteita, epäonnistuneita parisuhteita, ja tämä yksi parisuhde, joka on parempi kuin mikään koskaan- ja arvaa mitä? Niin sen kuuluu ollakin. Ei se, että on homoseksuaali, tarkoita että pitäisi olla jotenkin erilainen. Sinä vain rakastat epäheteronormatiivisesti. Et rakasta vastakkaista sukupuolta, vaan omaasi. So what?! Ja nytkö kaikkien pitäisi hyväksyä ja suvaita sua hirveästi? Ei heterotkaan vaadi että niitä hyväksyttäis mitenkään erityisesti. Ei sun tarvi olla kertomassa kaikille että hei oon homo. Ei se aseta sua mitenkään erityiseen asemaan, sori nyt vaan. Et ole asuntojonossa yhtään sen korkeammalla kuin samassa tilanteessa oleva heterokaan.
Ihan oikeasti en ymmärrä miten tuo sun koko tilanteesi liittyy homouteen. Noin käy myös heteroille, väistämättä joillekin. Se ei ole heteroyhteiskunnan vika, että sun parisuhderintamalla menee huonosti :)
Aika sille, että kerjäisin suvaitsemista on mennyt minulta ohi, samoin kuin kaikilta niiltä naisilta (Mummolaakso-ikäiset), jotka omaavat samat (huonot) elämänkokemukset kuin minä. Maito kaatui jo menneinä vuosikymmeninä. Syy miksi syntyy rikkonaisia seurustelusuhteita ei ole tällä vuosikymmenellä. Nuoremmat naiset taas ovat eläneet yhteiskunnassa, jonka arvot ovat yhtä kaukana minun nuoruusajastani kuin nettisuomi on savupirteistä.
Minä en tiedä, miksei heterot onnistu. Niillä on puutteellinen analyysi yhteiskunnasta? Minä en varmasti kolme ensimmäistä vuosikymmentä elämästäni muuta tehnytkään kuin analysoiden tätä yhteisöä, mitä nimitetään Suomeksi tai eri alaryhmittymiä. Se on vähemmistöillä yleistä, että katsotaan marginaalista keskustaan kiinteästi.
Ei heteroita potkittu päähän kolme vuosikymmentä sen takia, etteivät ne mahdu johonkin ihmeen heteromuottiin ja jos potkittiin niin sitten ne ovat samassa asemassa kuin me. Heterot menevät parisuhdeterapiaan. Meikäläiset taas miettivät, onko terapeutti homofobinen tai onko hänen käyttämänsä terapiamuoto homofobinen.