Feminismi on tuhonnut kaiken sen, mikä on kaunista
Lähdin pahasti flunssaisena kouluttamaan yhtä luokkaa SETA-kouluttajana ja minulta kysyttiin mielipidettä Päivi Räsäsestä. Vastasin, että Päivi Räsänen on poliitikko, joka toimii oman maailmankuvansa sisällä äärimmäisen loogisesti ja on siksi suosittu, mutta sitä en osaa sanoa, onko hän populisti, vai tajuaako hän enemmän kuin mitä on halukas kertomaan.
Tosiasia on kuitenkin, että kaikkialla tuulee kovasti konservatiiveista päin. YLEssä on tehty taas puhdistuksia ja islamilainen maailma, sehän huokuu konservatiivisia ja taantumuksellisia asenteita samaan aikaan kuin homoseksuaalien oikeudet rapautuvat ihan naapurissa. On syytä katsoa peiliin, mitä on tehty väärin.
Anarkistina olen ihmetellyt sitä, että aina kun puhuu anarkiasta, vastaus on se, että se johtaa harvojen nyrkkivaltaan. Niin näiden ihmisten kuin edellämainittujen konservatiivien kanssa olen tehnyt sen lupauksen, että kuuntelen, mitä heillä on aidosti sanottavana. Se, että aikoinani Jehovan todistajana kuuntelin oikeasti ihmisiä johti siihen, että luovuin tästä uskosta.
Odottelen transsukupuolisista kertovan seksitutkimuksen tuloksia, mutta minulla on kutina, että seksuaalisuudessa on tapahtunut eroosio. Sitä kutinaa lisäävät nettipohdinnat siitä, että keski-ikäiset naiset jäävät ilman,”Because when I look around at my girlfriends — bright, attractive, successful, fabulous women in their 40s who are single — I sincerely begin to wonder: Is there even one solvent, kind, desirable, heterosexual single man in his 40s left in Britain?
My friends and I have a horrible suspicion that the answer is no. “niin, että Walter de Camp kutsuu meitä “postseksuaalisiksi” (s.42-44, “Ylipainoiset naiset ovat sitä paitsi vyötärönsä syötyään menettäneet kaiken toivonsa löytää itselleen miestä… He ovat siirtyneet pysyvästi postseksuaaliseen aikaan”.)
Koko heteroseksuaalinen seurustelukulttuuri on siirtynyt kivikaudelle, väittää Samuel Scott: “Men, as a result of women’s liberation, can now have sex with women who are just as promiscuous as they are. Why buy the cow when the milk is free? In fact, an unintended consequence of feminism has been to remove any motivation for men to get married. Men do not need to take care of women. Men can get companionship from his friends. Men can watch sports and play video games on flat-screen televisions. Men can have sex and hook-up with untold numbers of available women (or download free pornography). Men can cook for themselves, or they can order take-out. Men can hire cleaning services. ” samalla kun joukoittain katkeroituneita miehiä elää itse kuvittelemassaan pakkoselibaatissa (heille ei kelpaa nämä aiemmin mainitut keski-ikäiset naiset).
Tämä koko kuvio on seurausta feminismistä. Vaikka joillakin seksiä on paljon, avioliitossa seksiä on enemmän kuin sinkuilla. Elämme siis poikkeuksellisen seksitöntä aikaa. Oma seksuaalisuuteni tapahtuu kerran vuodessa, jos silloinkaan. Viktroriaanisella ajalla oli enemmän vipinää kuin nykyaikana. Ei ihme, että ihmisiä kiinnostaa paluu aatteelliselle keskiajalle.
En tietenkään usko, että kellon siirtäminen tuhat vuotta taaksepäin auttaisi mitään. Kristinusko on aidosti kriisiytynyt ideologia. Kristinusko johtaa lahkoissa pedofiliaan ja hengelliseen väkivaltaan. Siitä huolimatta kasvavalla joukolla vihaisia ja seksuaalisesti frustroituneita ihmisiä on konkreettinen todiste siitä, että anarkia johtaa harvainvaltaan ja halu palata entisaikaan kasvaa.
Minun ideani on keksiä kristinuskosta uudempi, puhdistettu versio, mutta maito on jo kaatunut eivätkä ajatukseni saaneet enää kuulijoita. Tulevaisuus kuuluu ihmisille, jotka keksivät seksuaalisen tasajaon uudestaan. Kun Eurooppa ja Amerikka köyhtyvät, lapsiluku pysyy pienenä ja väestö vanhenee, niin pian koko meidän kulttuurimme siirtyy historiaan. Tulevaisuudessa joku poliitikko, jos on tulevaisuutta ja jos on poliitikkoja sitten käyttää meidän kulttuuriamme esimerkkinä siitä, kuinka homoseksuaalisuus tuhosi koko sivilisaation. Minusta tätä menoa pahasti tuntuu siltä, että ei ole tulevaisuutta, mutta on kyllä poliitikkoja.
Ideologinen myrskyvaroitus annettu.
Minusta tätä menoa pahasti tuntuu siltä, että Kummakerholla ei ole tulevaisuutta, mutta on kyllä Stacy.
Saisi tänne muutkin kirjoittaa kuin minä.
Olen yrittänyt provosoida keskustelua feminismistä, mutta ilmeisesti olen piiskannut kuollutta hevosta. Täällä vaikeneminen on eräs muoto käydä keskustelua.
Yhdysvalloissa, missä keskustelu feminismistä käy kuumana on Serano kutsunut näitä ainoita äänessä olevia feministejä pseudofeministeiksi. Se onkin hyvä nimitys, sillä en voi kuvitella ketään naista, kenelle tästä feminismistä olisi hyötyä, mutta jos tälle tielle lähtee, en osaa kuvitella myöskään ketään kapitalistia, joka hyötyisi siitä, että vallitsisi täydellisen kapitalistiset olot.
Jätän feminismistä kirjoittamisen toistaiseksi ja siirryn muihin aiheisiin.
Scottin kirjoitus ei perustu mihinkään tieteelliseen todistusaineistoon, joten siihen on suhtauduttava varovaisesti – varovaisemmin kuin sinä olet tehnyt.
“Men, as a result of women’s liberation, can now have sex with women who are just as promiscuous as they are. Why buy the cow when the milk is free? In fact, an unintended consequence of feminism has been to remove any motivation for men to get married. Men do not need to take care of women. Men can get companionship from his friends. Men can watch sports and play video games on flat-screen televisions. Men can have sex and hook-up with untold numbers of available women (or download free pornography). Men can cook for themselves, or they can order take-out. Men can hire cleaning services.”
Tämä Scottin päättelyketju nojaa näkemykseen, jonka mukaan nykykulttuurissa naisten irtosuhteet ovat täysin sallittuja ja turvallisia, ja siksi naiset voivat halutessaan vapaasti harjoittaa niitä. Olen lukenut verkosta suomalaisen swingerinaisen kokokemuksia (parin vuoden takaisia kirjoituksia), joissa hän joutuu tekemään paljon työtä miehiin kohdistuvien irtosuhteidensa väkivaltariskin minimoimiseksi (riskiä on mahdotonta kuitenkaan poistaa kokonaan). Hän joutuu mm. kirjoittamaan miehen yhteystiedot paperille ja jättämään ne asuntoonsa. Näin murhaaja on helpompi löytää, jos nainen ei koskaan palaa hengissä vierailultaan. Hän joutuu harjoittamaan irtosuhteita vierailla paikkakunnilla, ettei hänen maineensa menisi hänen asuinpaikkakunnallaan. Toiselle swingerinaiselle huudeltiin, kun hän oli lapsensa kanssa leikkikentällä. Näin nykykulttuuri kontrolloi naisen seksuaalisuutta. Linkittäisiä blogiin, mutta se on valitettavasti poistettu verkosta. Tämä osaltaan kertoo sarjallisten irtosuhteiden häpeällisyydestä suomalaisessa kulttuurissa.
Tutkimustietoakin aiheesta on. Helena Saarikoski on kirjassaan “Mistä on huonot tytöt tehty?” (2001) analysoinut murrosikäisten tyttöjen huorittelua folkloristisin menetelmin. Uudempaakin suomalaista tutkimusta aiheesta saattaa tosin olla, en vain ole sitä lukenut enkä voi siksi siitä kertoa. Huorittelukulttuuri painostaa tyttöjä seurustelusuhteisiin poikien kanssa, sillä silloin huoritelluksi tulemisen riski on pienempi. Poikiin ei kohdistu vastavaa kontrollimekanismia. Murrosikäisten huorittelukäytännöt ilmentävät laajempia kulttuurisia arvoja ja mielikuvia. Länsimaisen kulttuurin madonna-huora-mielikuvia, joiden avulla naisen seksuaalista käyttäytymistä kontrolloidaan, on analysoitu paljon. Kultturisissa mielikuvissa huora on tärveltynyt, likainen nainen, joka on ihmiselämän suurimman onnen, romanttisen rakkauden ulkopuolella. Huora on arvoton ja hänet saa vapaasti raiskata.
Kirjan julkaisuajankohdan jälkeen uuskonservativismi on vain voimistunut suomalaisessa kulttuurissa. Toteat itsekin tämän blogikirjoituksessasi. En siksi näe, että madonna-huora-kahtiajako olisi heikentynyt suomalaisessa kulttuurissa. Siksi Scottin väittämä vapaiden irtosuhteiden länsimainen maailma sijaitsee jossakin muualla kuin missä minä elän.
“Olen lukenut verkosta suomalaisen swingerinaisen kokokemuksia (parin vuoden takaisia kirjoituksia), joissa hän joutuu tekemään paljon työtä miehiin kohdistuvien irtosuhteidensa väkivaltariskin minimoimiseksi (riskiä on mahdotonta kuitenkaan poistaa kokonaan). Hän joutuu mm. kirjoittamaan miehen yhteystiedot paperille ja jättämään ne asuntoonsa. Näin murhaaja on helpompi löytää, jos nainen ei koskaan palaa hengissä vierailultaan. Hän joutuu harjoittamaan irtosuhteita vierailla paikkakunnilla, ettei hänen maineensa menisi hänen asuinpaikkakunnallaan.”
Minä olen ollut prostituoitu, joten tiedän nuo turvakäytännöt. Tosin minä en edes prostituoituna kertaakaan joutunut tilanteeseen, joka olisi uhannut minun turvallisuuttani. En myöskään usko minun maineeni menneen siitä, että olen joskus ollut pro ja että vielä näin avoimesti kerron olleeni. Enemmän minun “maineeni” on mennyt siitä, että kommunistisen puolueen eduskuntavaaliehdokkaana (vaikkakin sitoutumattomana) otin näkyvästi kantaa kommunismin puolesta. SIIHEN joutuu törmäämään aina uudelleen.
Minä en voi sille mitään, että ihmiset kuvittelevat vaaroja, joita ei oikeasti ole.
“Toiselle swingerinaiselle huudeltiin, kun hän oli lapsensa kanssa leikkikentällä. Näin nykykulttuuri kontrolloi naisen seksuaalisuutta.”
Pikemminkin nykykulttuuri kontrolloi lasten vanhempia ja heidän käyttäytymistään. Lasten hankkiminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista. Olen lukenut, että ruokavaliovalinta (karppaaminen) uhkaa johtaa lapsen huostaanottoon. Olen myös lukenut, että lasten isiä katsotaan kieroon, jos isä kulkee käsi kädessä oman lapsensa kanssa kadulla.
“Linkittäisiä blogiin, mutta se on valitettavasti poistettu verkosta. Tämä osaltaan kertoo sarjallisten irtosuhteiden häpeällisyydestä suomalaisessa kulttuurissa.”
Harmi, että on poistettu, kiinnostaisi todellakin lukea enemmän.
“Huorittelukulttuuri painostaa tyttöjä seurustelusuhteisiin poikien kanssa, sillä silloin huoritelluksi tulemisen riski on pienempi. Poikiin ei kohdistu vastavaa kontrollimekanismia.”
Poikia homotellaan, mikä pakottaa nämä joko kaappiin tai sitten esittämään heteroseksuaalisuutta ja heteromieheyttä karkean liioitellusti. Sen lisäksi ihminen, joka jossain elämänsä vaiheessa on omistanut peniksen on mahdollinen raiskaaja, hyväksikäyttäjä tai väkivaltarikollinen, ei suinkaan raiskauksen, hyväksikäytön tai väkivallan kohde. Mies, joka leikkii vehkeillään pelkän huvin vuoksi on vaarallinen perverssi, jota vaaditaan kastroitavaksi ja hoitoon ja miesporukassa hän on homo, sillä “homous” on aina näille tarkoittanut sitä, ettei seksuaalisuus ole kontrollissa, niin että voitaisiin rakentaa perhettä (ja siksi perhe on niin iso pakkomielle HLBT-kuviossa).
“Kultturisissa mielikuvissa huora on tärveltynyt, likainen nainen, joka on ihmiselämän suurimman onnen, romanttisen rakkauden ulkopuolella. Huora on arvoton ja hänet saa vapaasti raiskata.”
Kumma kyllä, minä en ikinä kohdannut tuollaista kohtelua huorana. Ilmeisesti huoran mielikuva on voimakkaampi kuin huoran arkielämän todellisuus, jolloin voidaan sanoa, että se mielikuva kontrolloi keskustelua. Kuka tästä pelottelusta hyötyy. Feministijärjestöt. Mainittakoon, että olin vielä halpa katuhuora.
En ny kyllä usko tuota teoriaa seksittömyydestä… en ole mitenkään superkuuma tapaus, mutta kyllä sitä on suurlunttuna tullut vastaan vaikka kuinka. Se muuten, että miesten lunttuutta ei kontrolloitaisi, ei pidä paikkaansa: ootko koskaan kuullut ilmausta “vitun pukki”, “häntäheikki” jne. ihan samassa määrin sitä pidetään halpana, moraalittomana ja niin edelleen. Aktiivisia ihmisiä pidetään tapauksina, joita voi käydä naimassa, mutta ei samaan aikaan ottaa vakavasti, ja siinä se ongelma on, mononormi tämä on eikä sukupuolikysymys.
Myös Serano mainitsee itsensä feministiksi, mistä syystä voi olla harhaanjohtavaa hyökätä feminismin kimppuun kuin se olisi yksi ilmiö (itseasiassa se on niin monta ilmiötä, että koko sana on menettänyt kaiken käyttövoimansa) vaikka feministisessä keskustelussa on ollut paljon humanistisen kehodysforian aikaansaamia ilmiöitä, kliinisen tason paranoijan lisäksi, esimerkiksi negatiivisuus polyamoriaa (tai lutkuutta) feminiinisyyttä ja sadomasokismia (erityisesti hallittua antautumista) esineellisyyttä, pornografiaa ja exhibitionismia, transsukupuolisuutta, edellisistä johtuen erityisesti transnaisia kohtaan. Mikä näitä yhdistää? Kehollisuus ja biologinen alkuperä. Tämän äärimuoto on Foucault/Bulter-muotivillitys, jossa kaikki biologia päästään kieltämään kerralla. Samoista syistä huumeet ovat tabu: onhan vaikeaa mennä myöntämään että välittäjä-aineiden muuntelu voi saada aikaan suuria tunteita jos neurologian piti olla yliopistodiskurssin muoto.
Stacylle:
“Tosin minä en edes prostituoituna kertaakaan joutunut tilanteeseen, joka olisi uhannut minun turvallisuuttani. En myöskään usko minun maineeni menneen siitä, että olen joskus ollut pro ja että vielä näin avoimesti kerron olleeni. Enemmän minun “maineeni” on mennyt siitä, että kommunistisen puolueen eduskuntavaaliehdokkaana (vaikkakin sitoutumattomana) otin näkyvästi kantaa kommunismin puolesta. SIIHEN joutuu törmäämään aina uudelleen.
Minä en voi sille mitään, että ihmiset kuvittelevat vaaroja, joita ei oikeasti ole.”
Monet prostituoidut Suomessa ovat kokeneet työnsä takia häpeää ja väkivallan uhkaa (Lähde: SALLI). Swingerinaisen kokemia uhkia saattaa selittää se, että omien sanojensa mukaan hän elää (tai eli) pienellä paikkakunnalla. Eri ihmiset elävät erilaisissa olosuhteissa. Se, että heidän kokemuksensa maineen menettämisen riskistä eivät vastaa sinun kokemuksiasi, ei tarkoita, että he arvioisivat riskin väärin.
“Kumma kyllä, minä en ikinä kohdannut tuollaista kohtelua huorana. Ilmeisesti huoran mielikuva on voimakkaampi kuin huoran arkielämän todellisuus, jolloin voidaan sanoa, että se mielikuva kontrolloi keskustelua. Kuka tästä pelottelusta hyötyy. Feministijärjestöt. Mainittakoon, että olin vielä halpa katuhuora.”
Vaikuttaa siltä, että sekoitat nyt madonna-huora-kahtiajakoon kuuluvan huora-arkkityypin prostituutioon. Helena Saarikoski pyrki lähdemateriaaliensa avulla analysoimaan kulttuurista mielikuvaa, huora-arkkityyppiä. Sana huora tarkoitti alkujaan haureutta tekevää naista, ei prostituoitua. Huora-arkkityyppiin liitetyt assosiaatiot ovat eri asia kuin naisten kohtelu tosielämässä. Huora-arkkityyppiä voi kuitenkin käyttää käsikassarana monenlaisissa tilanteissa huorittelun avulla: kun tyttö antaa pakit, kun tytöllä on punaiset saappaat, kun tyttö saa kokeesta hyvän arvosanan, kun tyttö on liian syrjäänvetäytyvä, kun tyttö on liian hallitseva -lähes satunnaisista syistä. Jopa omaa tytärtä voi huoritella. Kirjassa esitellyissä tapauksissa kuvataan myös huorittelun seurauksia kuten häpeää ja maineen menetystä muiden levittämien juorujen takia. Kunnon koulukiusaamisen tavoin huoraksi leimatun tytön tavaroita voidaan varastaa tai hänelle voidaan huudella tai lähetellä seksuaalisesti ahdistelevia kirjeitä.
Saarikoski keräsi naisten huorittelukokemuksia aineistoa lehti-ilmoituksilla ja koululuokilta pyytämällä. Hän analysoi niitä mm. aiempien koulukiusaamistutkimusten, taidehistoriallisen tutkimuksen (miltä “huora” näyttää?), kristinuskon tutkimuksen (Neitsyt Maria ja Magdalan Maria), kulttuurin seksuaalisuus- ja sukupuolikäsitysten tutkimuksen (joukossa on myös feminististä tutkimusta) ja juoruihin liittyvän tutkimuksen avulla.
Mainitset, että poikiakin homotellaan. Se on totta, ja kirjassa mainitaan, että ketä tahansa poikaa voidaan haukkua homoksi. Homottelu toistaa mielikuvaa, että oikea mies on viriili hetero. Se siis painostaa poikia heteroseksuaalisuuteen ja tyttöjen kanssa seurusteluun. Jukka Lehtosen tutkimuksen mukaan poikia homotellaan sellaisten piirteiden perusteella, joita ei pidetä tarpeeksi miehekkäinä. Saarikosken analyysin mukaan tyttöjä huoritellaan sekä sen takia, että he eivät ole tarpeeksi naisellisia mutta myös sen takia, että he ovat liian naisellisia. Useampi Saarikoskelle kokeamuksiaan lähettänyt vastaaja toteaa, että kulttuurissamme ei ole olemassa mitään mieheen kohdistuvaa sanaa, joka olisi yhtä häpäisevä kuin huora ja jolla voisi antaa huorittelevalle pojalle samalla mitalla takaisin. Tämä ei siis ole Saarikosken keksintö.
Näkemyksesi perheen perustamisen normista löytyy myös jossain muodossa Saarikosken ja hänen lainaamiensa tutkijoiden analyysista. Huoran vastinpari on neitsyen lisäksi äiti: aviollisesti uskollinen, työssäkäyvä, kunniallisesti elävä, pyyteetön. Perheen perustamisen normi liittyy toki muihinkin kulttuurisiin mielikuviin.
“Sen lisäksi ihminen, joka jossain elämänsä vaiheessa on omistanut peniksen on mahdollinen raiskaaja, hyväksikäyttäjä tai väkivaltarikollinen, ei suinkaan raiskauksen, hyväksikäytön tai väkivallan kohde.” Onko näiden mielikuvien painostettu miehiä seurustelemaan tai olemaan seurustelematta, harrastamaan seksiä tai olemaan harrastamatta? Jos ei ole painostettu, tuo ei ole seksuaalista kontrollia. Vaikuttaa siltä, että tuota mielikuvaa käytetään transnaisia, ei (tyypillisiä heterocis-) miehiä vastaan. Olen aistivinani tuon mielikuvan jälkiä myös sellaisten ihmisten päissä, jotka syyttävät homomiehiä lapsiin sekaantumisesta. Mutta mielestäni tuo ei ole yleisesti kontrollimekanismi miehiä vastaan. Stereotypiassa on sikäli jotain järkeä, että suurin osa maailman ja Suomen tapoista on miesten tekemiä. Raiskauksista ja muusta väkivallasta ei saa yhtä luotettavia tilastoja, koska niistä ei jää ruumiita. Väkivaltaiset ihmiset ovat tosin itse olleet todennäköisesti väkivallan tai kaltoinkohtelun uhreja. Muistaaksen enemmistö tapetuista on myös miehiä. Mutta tämä alkaa nyt mennä todella pahasti ohi alkuperäisestä aiheesta.
Täsmennän vielä “huoran saa vapaasti raiskata” -väitettä. En löydä tätä kohtaa sanantarkasti kirjasta, sen sijaan löytyy havainto mielikuvasta, jonka mukaan “huoralle” on lupa tehdä mitä tahansa. Joutuessaan huoritelluiksi tytöt joutuvat usein samalla myös fyysisen väkivallan uhreiksi. Kirjassa on tapaus, jossa pihtarihuoraksi haukkuja pahoinpitelee naisen. Saarikosken aineistossa on muita vastaavia tapauksia. Yhteys väkivaltaan toimii myös toisinpäin. Kirjan aineistossa on tapaus, jossa lapsen isä käytti tytärtään seksuaalisesti hyväkseen. Äitipuoli havaitsi asian -ja alkoi levitellä tytöstä juttuja, joiden mukaan hän on huora. Hän siis oikeutti huora-mielikuvan avulla insestin ja laittoi siitä syyn tyttären niskoille. Jouru levisi ja sai painoarvoa yhteisössä. Tyttö sai lopulta koulutoveriltaan kirjeen, jossa häntä vaadittiin seksisuhteeseen kirjeen lähettäjän kanssa. Tämä on hyvin helppo yhdistää “huoran saa vapaasti raiskata” -mielikuvaan.
Vielä kerran: kirjan tutkimuksen asiayhteys oli nuorten tyttöjen kiusaamiseen liittyvät kokemukset, ei prostituutio. Uskon kuitenkin, että sama huora-arkkityyppi vaikuttaa painokkaasti myös prostituoitujen naisten ja swingerinaisten elämässä.
” Se, että heidän kokemuksensa maineen menettämisen riskistä eivät vastaa sinun kokemuksiasi, ei tarkoita, että he arvioisivat riskin väärin.”
Ei tarkoita, mutta on mahdollista, että he antavat yleisen feministisen mielipiteen vaikuttaa omiin havaintoihinsa. Silloin pitäisi olla jokin syy, miksi minä arvioin riskin eri tavalla kuin muut. On tietysti niin, että olen varsin hyvä puolustamaan itseäni, mutta se taito on jokaisen fyysisesti terveen ihmisen hankittavissa.
“Kunnon koulukiusaamisen tavoin huoraksi leimatun tytön tavaroita voidaan varastaa tai hänelle voidaan huudella tai lähetellä seksuaalisesti ahdistelevia kirjeitä.”
En minä muista koulun pihalta lainkaan tuollaista, siis että tuossa on luokan “huorat” ja ne ovat lainsuojattomia ja muut sitten eivät ole.
“kulttuurissamme ei ole olemassa mitään mieheen kohdistuvaa sanaa, joka olisi yhtä häpäisevä kuin huora ja jolla voisi antaa huorittelevalle pojalle samalla mitalla takaisin. Tämä ei siis ole Saarikosken keksintö.”
On, se sana on “raiskaaja” tai vielä pahempi: “pedofiili” (mutta se ei koske koulun pihaa).
“Vaikuttaa siltä, että tuota mielikuvaa käytetään transnaisia, ei (tyypillisiä heterocis-) miehiä vastaan. Olen aistivinani tuon mielikuvan jälkiä myös sellaisten ihmisten päissä, jotka syyttävät homomiehiä lapsiin sekaantumisesta. Mutta mielestäni tuo ei ole yleisesti kontrollimekanismi miehiä vastaan.”
OK, en tunne miehiä tarpeeksi.
“Tämä on hyvin helppo yhdistää “huoran saa vapaasti raiskata” -mielikuvaan.”
Tai sitten, raiskattua voi huoritella.
“Kunnon koulukiusaamisen tavoin huoraksi leimatun tytön tavaroita voidaan varastaa tai hänelle voidaan huudella tai lähetellä seksuaalisesti ahdistelevia kirjeitä.”
Stacy: En minä muista koulun pihalta lainkaan tuollaista, siis että tuossa on luokan “huorat” ja ne ovat lainsuojattomia ja muut sitten eivät ole.
Nämä esimerkit ovat suoraan koulunpihalta, Saarikoskelle tyttöjen lähettämästä aineistosta. Saarikoski ei väitä, ettei olisi olemassa muihin mielikuviin (mm. homotteluun) perustuvaa koulukiusaamista.
Sanot, että on yhtä tehokkaasti leimaavaa sanoa miestä raiskaajaksi kuin sanoa naista huoraksi. Naista (eikä luultavasti myöskään miestä) ei kuitenkaan hevillä uskota, kun hän väittää, että jokin tietty mies on raiskannut hänet. Suomessa arviolta 9 kymmenestä raiskauksesta jätetään ilmoittamatta poliisille. Tämä voidaan havaita jo siitä, että raiskauskriisikeskus Tukinainen saa paljon enemmän raiskausilmoituksia kuin poliisi. Poliisille tehdyistä ilmoituksista joka viides johtaa oikeudenkäyntiin.
Raiskauksen kiinni jäämisen riski on siis pieni. Yhdysvaltalainen tutkimus kuvastaa tätä toisella tavalla. Siinä 6 prosenttia tutkituista mieheistä myönsi joskus raiskanneensa tai yrittäneensä raiskata jonkun aikuisen. 63 prosenttia näistä myöntäjistä myönsi myös raiskanneensa tai yrittäneensä raiskata useita kertoja. Heitä oli 76 miestä ja he myönsivät tehneensä yli 400 raiskausta tai raiskauksen yritystä.
Entä sitten poliisille tehdyt ilmoitukset? Miksi niin moni niistä ei päädy oikeuteen? Kiinnostava kysymys ovat tekaistut raiskausilmoitukset, joihin vetoat puhuessasi miehen leimaamisesta raiskaajaksi. Yhdysvaltalaisen tutkimus arvioi eräässä yliopistossa poliisille tehtyjä raiskausilmoituksia ja havaitsi, että noin 6 % niistä oli tekaistuja: mitään raiskausta ei tapahtunut. Tutkijat päättelivät sitten, että poliisille tehdyistä raiskausilmoituksista selvä vähemmistö, 2-10 prosenttia on tekaistuja. He päätyivät tähän oman aineistonsa ja aiempien tarkasti aineistoa analysoivien tutkimusten perusteella. Suurempiakin tekaistujen ilmoitusten lukuja on esitetty, mutta ne perustuvat ongelmalliseen aineiston tai tutkimusten tulkintaan. Ainakin Yhdysvalloissa poliisi voi luokitella ilmoituksen perusteettomaksi (unfounded), jos poliisille ilmoittavan uhrin kuvaus raiskauksesta on sisäisesti ristiriitainen. Mutta ristiriitaisuuus voi johtua myös siitä, että uhri on pahasti traumatisoitunut eikä hänen muistinsa pelaa siksi kunnolla. Tai sitten hän yrittää peitellä jotakin erityisen nöyryyttävää, tuskallista yksityiskohtaa. (Lisäesimerkkejä väärin perustein peristeettomiksi merkityistä raiskaustyypeistä on luettavissa itse tutkimuksesta, False Allegations of Sexual Assault.) On tutkimuksia, joissa on tilastoitu tälläisiä “perusteettomia” ilmoituksia ja sitten tutkimuksesta kuullut suuri yleisö on luullut, että tutkimus on luotettavasti tilastoinut tekaistuja raiskausilmoituksia. Wikipedian aiheesta kertovaa artikkelia on mielenkiintoinen. Sen parissa käydään myös viihdyttävän energisiä muokkaussotia.
Pedofiiliksi leimaaminen ei myöskään ole niin helppoa kuin huoraksi leimaaminen. Pedofilia samaistetaan (virheellisesti) lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joka taas on rikos, toisin kuin huorana oleminen. Pedofiili-leimaa käyttävän on siis tehtävä leimaamisen onnistumiseksi enemmän töitä. Poliisitutkintaa varten on löydettävä lapsi tai lapsia, joiden väittää olevan uhreja. Heidät on on jotenkin manipuloitava kertomaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä uskottavalla tavalla. Ennen vanhaan oli helpompaa, kun lasten kuulustelumenetelmät olivat niin kehittymättömiä. Lapsi myöntyi, kun häneltä kysyi samaa asiaa tarpeeksi monta kertaa. Hypnoosin avulla saattoi syntyä mielikuvituksen luomia muistoja hyväksikäytöstä. Suomen Kuvalehdessä oli muutama kuukausi sitten juttu aiheesta ja tutkimusmenetelmien muutoksista.
Stacy: “Tai sitten, raiskattua voi huoritella.” Toimii noinkin päin. Tässä olisi selkeämpi esimerkki Internetistä: Haapajärveläinen raiskaustapaus ja siihen liittyvää törkeää keskustelua Suomi24.fissä. Sitaatti:
Olet täysin oikeassa! Kaikki tietävät sen ****** taustat! pannu isänsä kaverin kans 12-v jne ! ***** mikä *****. Ja koko perhe IHAN SEKASIN. Sais viiä ne saunan taakse ja lopettaa.
Pojat ovat täysin syyttömiä. Ei kukaan halua koskeee etes siihen *******. Ei todellakaan kannata sen tulla enään ikinä Haapajärvelle! Sen verrran vihamiehiä täällä sillä nyt on jo! JA KOKO PERHELLÄ.
Lisäyksiä äskeiseen kommenttiini: Raiskauksesta poliisille ilmoittavan ristiriitainen kertomus ei ole todiste siitä, että raiskaus tapahtui. Ristiriitaisia seikkoja kertovan tapaus on kuitenkin tutkittava tarkasti eikä leimattava heti perusteettomaksi.
Esitin tutkimuksen raiskauksia toistuvasti tekevien suhteellisen suuresta määrästä ilmaistakseni, että raiskaus on suhteellisen turvallinen rikos tehdä yhä uudelleen.
Se, kuinka suuri prosentti ilmoitetuista raiskauksista on vääriä on hirveän suuri debatin kohde. Alhaisin luku, mitä olen kuullut on 2%, korkeimpien lukujen mukaan jopa yli puolet raiskauksista on bluffia (http://falserapesociety.blogspot.com/p/prevalence-of-false-rape-claims.html “a landmark Air Force study in 1985 studied 556 rape allegations. It found that 27% of the accusers recanted, and an independent evaluation revealed a false accusation rate of 60%. McDowell, Charles P., Ph.D. “False Allegations.”) Luonnollisesti Tukinaiseen soittavista suurin osa jättää poliisille ilmoittamatta koska ilmoittamiselle ei ole mitään perusteita. Tukinainen voi lisäksi vetää luvut ihan omasta hatustaan perustellakseen omaa tärkeyttään rahoittajilleen. Jos yhdeksän kymmenestä “raiskauksesta” on niin hämäriä, ettei niistä voi tehdä ilmoitusta kytille ja lisäksi senkin jälkeen suuri prosentti (ehkä puolet) karsiutuu vääriksi, niin se vastaa sitä kuvaa mikä minulle on muodostunut, kun olin ennen prostituoitu ja nykyisin muuten vain kävelen poikki pimeiden puistojen. Ei ole mitään raiskausepidemiaa, naisrauha vallitsee, kaikki on hyvin, feministit voivat lopettaa toimintansa ja kännipäissään seksiin suostuneet naiset voivat miettiä seuraavan kerran paremmin omaa suostumustaan tai alkoholinkäyttöään.
Suoli24:ään feministit itse kirjoittelevat näitä törkyviestejä, että olisi todistetta siitä, että “huoraksi” yleisesti tunnetun naisen voisi mennä raiskaamaan. Kasvotusten tavattaessa en ole kuullut tuollaista mielipidettä ikinä, niin kuin ei Suoli24:n kirjoittajia muutenkaan tapaa.
Herranen aika sentään, Stacy! Kaikki todisteet ovat mielestäsi väärennettyjä, kaikki kokemukset kumoat sillä, että juuri sinulla ei ole vastaavaa kokemusta. Tajuatko itse, millä tavalla kirjoitat, ja ihmetteletkö yhä, miksi täällä “vaietaan” eikä tartuta “provokaatioihisi”?
Rautakalalle kiitokset kiinnostavista, informatiivisista ja ajatuksia herättävistä vastineista!
Korjattakoon muuten edellistä kommenttiani, on ehkä väärin sanoa, että sanat homo ja huora edes liittyisivät välttämättä aktiivisuuteen – tai sen puoleen heteroseksuaalistamiseen pelkästään. Homouden kohdalla toki tuntuu olevan äärimmäinen tabu alaluokilla että peniksellinen henkilö ottaisi toisen peniksen sisälleen, ja jokin voi olla “homoo” jos siihen liittyy liiallista poikain välistä läheisyyttä. Silti ilmaus on käytännössä lähempänä sanaa “queer” alkuperäisessä merkityksessään, sillä on enemmän tekemistä sukupuoli-ilmaisun kanssa kuin suoranaisesti seksin… toki ihmiset jotka sanovat että “sivarit on homoi” ovat tuskin aivan NIIN idiootteja että uskoisivat tämän olevan kirjaimellisesti totta – pikemminkin on kyse siitä ettei siviilipalvelukseen rituaalina liity armeijan machistista glooriaa, mitä sillä tavoitellaan. Englanniksi gayn lisäksi on sanat queer ja ennenkaikkea sissy jotka kuvaavat sisältöä paremmin.
Lyhyesti homona pidetään feminiinistä poikaa. Vastakappale huora tulee liian paljastavista vaatteista, liian avoimesta flirtistä ja niin edelleen. Kyse ei ole maskuliinisista tytöistä – jotka ovat arvostettuja koviksia – vaan LIIAN feminiineistä tytöistä. Sana lutka on toki yleisempi, koska sana huora liittyy semanttisesti maksullisiin naisiin. Luulen että hyväntahtoisetkin feministit liittyvät tähän feminiinisyyden vastaiseen sotaan: “Saarikosken mukaan yksi tärkeä tyttö- ja naiskulttuurin päämäärä on naisen seksuaalisuuden kolmas kategoria: positiivinen omasta naiseudestaan aktiivisesti nauttiva nainen, jonka naiseus ei ole seksiobjektiaseman määrittelemä” mutta entä jos nauttii siitä että on seksiobjekti – mutta luonnollisesti haluaa itse hallita miten paljon antaa ja kenelle?
Olennaista on huomata sekin, että raiskauspuhe ja aktuaalinen raiskaus ovat eri asioita. Joku “reclaim the night” tapahtuma oli joskus Kaisaniemen puistossa, koska kuuluisasti ihmisiä pelotellaan että jos sinne kävelet korkkareissa niin puskaraiskaaja vaanii – mikä itseäni hämmentää koska siinä yhden jälkeen sielä ei juuri koskaan ole ketään. Valtaosa raiskauksista tapahtuu jo valmiiksi olemassaolevissa lähisuhteissa – ja silti raiskauspuheessa korostetaan julkisia paikkoja ja pukeutumista, jolla ei ole kovin vahvaa todistettavaa yhteyttä raiskauksiin. Ne puolestaan, joilla on lähisuhteita aggressiivisten ihmisten kanssa, tuntuvat harjoittavan jonkenlaista kovaa masokismia – erotuksena pehmeälle, hallitulle valtapelille. En tiedä onko joku laskenut tilastollista todennäköisyyttä tulla satunnaisraiskatuksi ja verrannut sitä auto-onnettomuuden riskiin, mutta auto-onnettomuus vaikuttaisi olevan moninkertainen. Silti raiskaukseen liittyy valtavasti pelottelua ja huhupuhetta, ja siihen liittyvä pelko on yksinkertaistetusti edustavuuserhe – emme useinkaan vertaa mahdollisuutta mielessämme todennäköisyyteen vaan mediaedustukseen. Samalla tavoin lentämistä pelätään vaikka se on yksi turvallisimmista matkustusmuodoista.
Kuitenkin tavassa, jolla aiheesta puhutaan, tuntuu olevan laajaa tarkoituksenmukaisuutta… yleinen tokaisu, että pitäisi miettiä mitä laittaa päälleen – sanottuna sellaisten toimesta, jolla pitäisi olla data hallussaan. Jotenkin vaikuttaa, että flamboyant feminiinisyys koetaan uhkaavana, koska seksi jota se tihkuu ei tipu kaikille, jolloin tyhjälle joukolle esitetty “tuu panee mua” kutsu ei kohdistukaan itseen ja tuntuu näinollen sinällään kastroivalta?
Samalla tavoinhan pidetään vain selittämättä ongelmallisina että “yhteiskunta on yliseksualisoitunut” ilman että määritetään vertailukohtana olevaa soveliasta tai tavoiteltavaa seksuaalisuuden tasoa, tai että hahmoja kuten Rihanna tai Rakel Liekki pidetään “huonoina roolimalleina” – usein selittämättä millaisia ovat hyvät roolimallit.
En tiedä mihin tämä kontrolli pohjautuu mutta luulen että vanhempiin, ja insestisiin tunteisiin, kuten mustasukkaisuuteen erityisesti tyttären seksuaalisuudesta – jostain syystä poikiensa seksuaalisuudesta isät ovat perinteisesti ylpeitä. Vielä yleisempi tokaisu kuin “pitäis miettii ennenku pitää minihameita pimeässä…” on “kuka isä haluaisi tyttärensä ryhtyvän pornotähdeksi” – millainen isä katsoisi asiakseen puuttua siihen? Millaisella isällä on obsessio sen suhteen mitä hänen tyttärensä pillun ympärillä tapahtuu? Ilmeisestikin aika monella, koska westermark efekti näemmä toimii (yleensä) vain käytännössä, mutta ei epäsuorasti tai ajatusten tasolla.
Luojan kiitos kulttuurimme on vähemmän ja vähemmän perinteinen, vaikka alkukantaisia juuria yhä esiintyy.
Luulen että osa transfobiasta liittyy juuri tähän: yleinen mielikuva transnaisesta joka on “unnaturally flamboyant” voi toki liittyä sikäli todellisuuteen, että jos on kerran jo valmiiksi kaukana normaalin tuollapuolen niin antaa mennä sit vaan.
Hyvää pohdintaa, Hemitin! Olen oikeasti eri mieltä vain siitä, että suhde aggressiivisen ihmisen kanssa olisi kovaa masokismia. Ehkä se johtuu parisuhdeprekarisaatiosta tai siitä, että parisuhteen osapuoli on kasvanut ympäristössä, jossa avoin, fyysinen väkivalta on normaali tapa ilmaista tunteita vastapainoksi sellaiselle, joka on tottunut siihen, että väkivalta kätkeytyy peiteltyjen vihjausten ja ivallisen hymyn taakse – mikä on ainoa väkivallan muoto, minkä tämä kulttuuri hyväksyy. Parisuhdeprekarisaatio taas tarkoittaa sitä, että jokainen parisuhteen osapuoli joutuu jatkuvasti sietämään kilpailuttamisen aiheuttamaa stressiä ja tietysti valtion ja kapitalismin aggressioita.
Minun on tosin tosi vaikea kuvitella sellaista parisuhdetta, jossa käytävä riita päättyy niin mielettömään aggressioon kuin raiskaukseen (tai perhesurmaan), mutta toisaalta, monen muun on ehkä vaikea ymmärtää minua, joka päätti jatkaa parisuhdetta sen jälkeen kun tuli puukotetuksi.
En ymmärrä oikeaa raiskaajaa enkä hänen tekoaan, vaikka feministien mukaan kaikki transsukupuoliset naiset ovat raiskaajia.
Kaisaniemen puisto todellakin yöllä kumisee tyhjyyttään. Aivan samalla tavoin ihmiset turhaan pelkäsivät Kyläsaarta ja sinne leiriytyviä romaneja Sosiaalikeskus Sataman aikoihin. Rasistinen ja seksistinen pelko nojaavat pelkääjän yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan niin että pelkääjä olettaa muiden olevan samaa mieltä pelon legitiimisyydestä. Tällainen pelko leimaa. Sen sijaan jos esimerkiksi anarkisti ilmaisee pelkäävänsä poliisia, niin se ei leimaa poliisia keskustelussa mitenkään anarkisteja ja samassa asemassa olevia laajemmin.