Vuosi sitten sain laitettua valmiiksi nämä sivustot, mutta se ei tietenkään ollut tämän projektin alku. Kuten sillon totesin, Kummakerho lähti liikkeelle keskusteluista. Halusta keskustella julkisesti niistä asioista jotka kiinnostivat ja koskettavat. Tilan tarpeesta, joka silloin tuntui hukkuvan Setan luoman homonäkökulman ja homobaarien biletyskulttuurin välimaastoon. Sekä myös tilasta, joka ei tee linjauksia itsessään – jossa erimielisyydet ovat sallittuja ja jopa toivottuja.

Ja minusta tuntuu, että Kummakerhon lehti ja foorumi ovat luoneet tätä tilaa osaltaan queerfeministiselle keskustelulle. Kuten yhtälailla Peijakas!, Feministinen kahvila, Feministinen kollektiivi, Prinssit, sekä monet muut toimijat ja alustat. Toivon myös, että Kummakerho pystyy osaltaan auttamaan muita toimijoita queerfeministisessä toiminnassa. Tila tuntuu olevankin suurimpia rajoitteita monille ruohonjuuritason feministisille projekteille, kuten myös suurelle osalle Kummakerhon sisällä syntyvistä projekteista.

Kummakerhon idea tuntuu HLBT kentällä olevan monella tapaa vallankumouksellinen. Aina silloin tällöin kuulee “kummakerhon kannasta” tai “näkemyksistä”, mutta haluan painottaa että sellaista ei ole olemassa. Siis yli queerin, eli kaikenlaisen pervouden ja kummallisuuden käsittelyn.

Kummakerho seuraa anarkistista tiedonvälitysperinnettä. Vastaavasti kuin esimerkiksi Takussa, Infoshopissa, tai Indymediassa Kummakerhossakin on tarkoitus luoda tila keskustelulle sen sijaan että se toimisi äänitorvena. Ei ole siis tarkoituskaan luoda mitään kantaa, vaan antaa erilaisille näkökulmille mahdollisuus tulla kuulluksi julkisesti ja tasavertaisesti. Olen osaltani pyrkinyt luomaan Kummakerhosta mahdollisen avoimen tilan. Siinä on aina parantamisen varaa, minkä takia palaute on aina erittäin tervetullutta!

Minua on usein harmittanut, kun en itse ole kerennyt kirjoittaa tai saanut ajoissa tietoa tapahtumista, uutisista tai teoksista joita olen pitänyt kiinnostavina. Mutta silloin joku aina huomaa muistuttaa siitä, ettei minun ole tarkoituskaan tehdä kaikkea. Että jokainen juttu mitä en kirjoita on minulle enemmän aikaa kirjoittaa kunnolla ja rakkaudella se juttu minkä kirjoitan ja myös mahdollisuus jollekin toiselle kirjoittaa juuri siitä mistä minä en kerkeä.

Samoin joskus kummakerhon sivuilla käydyt riidat ovat lannistaneet, mutta silloin minua on muistutettu siitä että eihän monista näistä asioista ole aiemmin näin avoimesti puhuttu. Ja niinhän se on, akateemiset keskustelut ovat hyvin rajattuja, samoin järjestöjen sisäiset keskustelut, sekä julkisissa medioissa käydyt. Eikä mikään niistä ota lähtökohdakseen äänien moninaisuutta samalla tavalla kuin tälläiset ruohonjuuritason ja/tai anarkistiset projektit.

Ja silloin myös vääjäämättä törmäävät erilaiset näkökulmat – mikä ehkä valaisee myös niitä kantoja paljon paremmin kuin mikään manifesti tai luento voisi. Se antaa myös mahdollisuuden nähdä maailma hetken aikaa jonkun toisen silmin, sekä saada joku muu näkemään oma näkökanta asioihin. Sekä oppia että opettaa.

Kiitos siis kaikille osallisille, sekä lukijoille, kirjoittajille että kommentoijille. Ja tietty helvetin perverssiä juhannusta kaikille karvoihin katsomatta ja toivottavasti näemme 30.6. queerpiknikillä!

Normihomolehti on kauttaaltaan kevyt, bling-blingiä tarjoava versio homoelämästä. (Plussaa tosin tuli kuvamatkasta Pupuhuhtaan.) Kuten City-lehteä lukiessa, itselleni ensimmäisenä pintaan nouseva fiilis on, ettei tätä lehteä ole tehty minulle. En kuulu kohderyhmään. Ja näin toki onkin, jos tehdään heteroystävällistä homolehteä. En kuulu kumpaankaan mainituista kategorioista. :)

Toki on varmaan parempi että Normihomolehti on olemassa, kuin että sitä ei ole. Mahtuuhan maailmaan kulttuurituotteita. Ja vaikea on sanoa yhden numeron perusteella, mikä lehden linja tulevaisuudessa tulee olemaan. Jonkunlaista terävöitymistä voisi kyllä toivoa, varsinkin Voima-kustannuksen siipien suojissa julkaistavalta lehdeltä.

Normihomolehden höttöisyyttä päivitellessäni pohdin myös Kummakerhon funktiota. Jos Normihomolehteä tehdään ajatuksena, että se sopii kenen tahansa normi-ihmisen kouraan, Kummakerholla on aika erilainen ajatus. Vaikka juttuja kirjoittelee melko heterogeeninen joukko, tekstit kuitenkin useimmiten kirjoitetaan ajatuksena, että lukijalla on jo etukäteistietoa käsiteltävistä asioista. Kummakerho on pienen queeraktivistijoukkion HLBTIQXYZ-yhteisön sisäistä keskustelua varten kirjoittama verkkolehti. Olen täällä paljon enemmän kotonani, mutta pystyn hyvin ymmärtämään, ettei Kummakerho ole suinkaan kaikille.

Nähtäväksi muuten jää, kerrotaanko Kummakerhosta koskaan Nhl:n sivuilla!

Keskiviikkona 30.6. klo. 18 Tokoin rannassa, Hakaniemessä Helsingissä.

Piknik homo/lesbo/bi/trans/inter/queer/kinky/pervo jne. -väelle ja kaikille muillekin seksuaali- ja sukupuoliväliinputoajille. Tule istumaan iltapäivää, juhlimaan Prideja sekä Kummakerhon ensimmäisiä syntymäpäiviä!

Paikalla myös Kummakerhon distro, myytävänä kaikkee tajunnan ja halun räjäyttävää sekä hyvää seuraa. Huonolla säällä siirrytään läheiseen bar Mustaan Kissaan (Toinen Linja 15).

Aiheen tiimoilta tapaaminen tiistaina 18.5. klo 19 Mustassa Kissassa

On siis aika keskustella kummakerhon jatkamisesta ja siitä mihin päin haluumme kerhoa kehittää ja myös katsoa kuinka paljon on kiinnostusta toimintaan osallistumiseen. Ja myös tietenkin sitä miten juhlistamme tätä ensimmäistä vuotta.

Tällä hetkellä kummakerhoon kuuluu tämä lehti, lehden yhteydessä foorumi, BDSM aiheinen keskusteluryhmä, sekä distro joka tekee ja myy queer aiheisia zinejä ja myös kaikkea muuta. Ei ole mitään syytä jäädä tähän, joten jos sinua kiinnostaa jokin toiminta tai siihen osallituminen jossa kummakerho voisi olla apuna tai osana, niin tule ihmeessä tapaamiseen! Samoin myös kirjoittajat ja lukijat ovat tervetulleita keskustelemaan esim. kummakerhon säännöistä ja käytännöistä, miten niitä voisi parantaa ja tehdä ystävällisemmiksi.

Ja koska Kummakerhon ensimmäinen vuosi alkaa olla lopuollaan, ovat saapuneet laskut serveri- ja domainnimestä seuraavaksi vuodenmitaksi. Kyse on suht pienistä summista, niin paikanpäällä kerätään myös kolehtia kustannuksiin.

Kummakerho’s brunch in Galleria Keidas on Sunday March 28 at noon. Welcome all Kummakerho friends and lovers! Let’s eat!

http://www.galleriakeidas.com/

Aika muuttunut: Brunsseily alkaa siis klo 13, eikä kello 12. The time has changed, the brunch will start at 1 pm.

Distroa järjestellessä ja zinejä kasaillessa tulee mieleen, miksi nykyaikana, blogien ja sosiaalisten medioiden aikakautena kannattaa edes printtailla paperisia zinejä? Eivätkö distrot ole mennyttä maailmaa? Miksi verkkolehden kirjoittajat ylipäänsä haluavat järjestää distron?

Zinejen ideassa minusta vallankumouksellisinta on niiden kontrolloimattomuus. Et tarvitse kuin kynän ja paperia – toki modernissa maailmassa myös kopiokoneesta on hyötyä. Laita mielikuvituksesi peliin ja pian on valmiina queerpornoa sisältävä zine, ohjeita kansankeittiön järjestämiseen, DIY-seksivälineiden valmistusohjeet tai anarkistiseen lastenkasvatukseen ohjeistava vihkonen. Parasta tässä on tulosten konkreettisuus ja täydellinen epäkaupallisuus. Internetissä toimiessa joutuu aina maksamaan kotisivutilasta, ostamaan domainin ja olemaan erilaisia käyttäjätietoja tallentavien palveluntarjoajien lieassa. Zinejä voi levittää kädestä käteen, niitä voi tulostaa salaa yöaikaan työpaikan kopiokoneella ja jäljentää vaikka käsipelillä kotona. Ah, vapaus,  ah tiedonvälityksen anonyymisyys!

Tule Peijakkaaseen tutustumaan, mitä me olemme saaneet aikaan. Tulevaisuudessa toivottavasti Kummakerhon sivuillekin voidaan perustaa webshop jonka kautta ihmiset voivat ostaa tuotteitamme. Tuotoilla rahoitamme meitä riistäviä internet-palveluntarjoajia.

J.K Linkki queer-zinearkistoon: qzap.org

Ensimmäinen asia on Kummakerhon distron järkkäämisestä. Aikatauluna ollen, että saataisiin 6.3. distro myyntikuntoon. Jos sinulla on siis zinejä/paitoja/koruja/sträppäreitä/jotain mikä voisi liittyä aiheeseen niin tule toki kokoukseen. Distrossa myydään sekä omia juttuja omaan pussiin, että kummakerho sälää kummakerholle nettisivujen kulujen kattamiseksi ja myös mahdollisten tulevien projektien.

Toinen käsiteltävä on keskustelutilaisuudet joita on ajateltu järkätä, mahdollisuuksien mukaan kerran kuukaudessa Mustan Kanin Koloon (Eerikink. 44). Ensimmäinen aihe joka tulee on BDSM, josta sivustolla on paljon kirjoitettukin. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan keskustelujen järjestämiseen, niin tervetuloa!

Tai jos sinulla on jotain muuta mistä olisit kiinnostunut liittyen Kummakerhoon, niin eiköhän nuiden jälkeen niitäkin kerkeä miettimään.

Joulukuussa 2009 eläinaktivistit julkistivat kuvamateriaalia salaa kuvaamiltaan suomalaisilta sikatiloilta. Samanlaista materiaalia kuvattiin ja julkistettiin jo vuonna 2007 – mikään ei ollut muuttunut. Materiaali suomalaisilta tehotuotantotiloilta järkytti tavallisia joulukinkunostajia, mutta keskusteluun sekoittui myös aktivistien kunniallisuuden vaatimus. Lopulta suuri yleisö sai mitä halusi, kun kaksi tiloja kuvannutta aktivistia astui julkisuuteen kertomaan kuvaamisestaan. Videon voi nähdä sikakampanjan sivuilta: http://sikatehtaat.fi/

Tässä vaiheessa kiinnostava kysymys on, miksi henkilöiden esiintuleminen omilla kasvoillaan ja nimillään oli niin tärkeää yleisölle? Voisivathan kuvat silti olla väärennettyjä, ja nämä henkilöt voisivat puhua puppua (jokainen, joka tietää maaseudun olosuhteista, tietää kyllä etteivät väärennösväitteet pidä paikkaansa). Suuren yleisön kannalta oli kuitenkin tärkeää henkilöidä kampanja näihin aktivisteihin.

Mihin henkilöimisen vaatimus oikein liittyy? Aktivismin kunniallisuuden vaatimukseen liittyy käsitys, että aktivistien tulisi “seisoa toimintansa takana”, toimia omilla nimillään ja kasvoillaan, ja edustaa ajamaansa asiaa myös yksityiselämässään. Jos aktivistit eivät toimi näin, seuraa moraalinen paniikki. Voiko kuka tahansa olla eläinten vapautusrintaman aktivisti? Tai suoran toiminnan ympäristöaktivisti? Tai radikaali queer-aktivisti? Mikä kammottava skenaario.

Kummakerhossa yksi ensimmäisiä arvoja on ollut kirjoittajien anonymiteetin suojeleminen ja turvatason kunnioittaminen. Me emme ajattele, että kirjoittaakseen queer-elämästään tai -kokemuksistaan, kirjoittajien tulisi kunniallisuuden vaatimuksen vuoksi “toimia omilla kasvoillaan”, tai olla tunnettuja edes toisille kummakerholaisille. Mielestäni jo se, että kokee tarvetta suojautua radikaalin queer-aktivistin maineelta, kertoo jotain olennaista queer-kokemuksesta. Anonymiteetin kunnioittaminen on ollut asia, josta olemme keskustelleet ihan ensimmäisestä Kummakerhon perustamiskokouksesta lähtien.

Olemmeko epäkunniallisia? Varmasti. Tuleeko tekstejämme ja vaatimuksiamme kohdella sen vuoksi vähemmän tärkeinä? Tuskin. Itse väitän, että kirjoitamme rehellisesti ja avoimesti juuri siksi, ettei meidän tarvitse välittää kunniallisuuden vaatimuksista.

Siksi luulen, ettei Seksuaalipakolainenkaan koskaan tule paljastamaan meille oikeaa henkilöllisyyttään. Se sallittakoon hänelle.

Peijakas! klubi Mustassa Kissassa (Toinen linja 15, Helsinki) perjantaina 4.12.:

http://www.facebook.com/event.php?eid=209833536421&index=1

OHJELMA

klo 20:30
Queer-verkkojulkaisu Kummakerho.netin infotilaisuus. Erilaisia näkökulmia ja kokemuksia queerista. Terävää keskustelua ja vegaaninen hyytelötarjoilu.

klo 21:30
DINOSAURUXIA live. Unenomainen tyttöduo tekee lo-fi-konemusiikkia, joka on ällistyttävää ja kaunista kuin fossiililöydökset ja pitsi ulkoavaruudesta.
www.myspace.com/dinosauruxiaofficial
___

Peijakas! on syksyllä 2009 perustettu queerfeministinen klubi. Se järjestetään joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina intiimitunnelmaisessa Musta Kissa -baarissa Helsingissä.

Neljän aktiivin järjestämä Peijakas! pyrkii tarjoamaan turvallisen ja pervoisan tilan sukulaissieluilleen ja heidän ystävilleen. (hetero)Seksismiä ei klubilla suvaita ja kaikki sukupuolet ovat tervetulleita. Pinkkiä rahaa ei tarvitse upottaa sisäänpääsykuluihin, koska Peijakas! on ilmainen.

Peijakas!-dj:t soittavat musiikkia, johon valtavirran homo- tai muidenkaan baarien tarjonta ei ihan yllä:

Dj Stuffin’ Muffins ( I ♥ Lesbians): rähinäelektro
Dj Lady Chatterleyn rakastaja: bumtsi obscuro bum

Jos olet queerfeministinen dj, vj, artisti tai muu tekijä ja haluaisit osallistua Peijakas! klubin järjestämiseen, niin ota yhteyttä ja kerro itsestäsi osoitteeseen peijakasklubi[at]gmail.com. Yhteistyö on voimaa!

Nämä pohdinnat eivät ole mitään uusia, vaan niitä on käyty läpi “skenessä” jo useita vuosia. Yksi keskustelun aloittaja oli Do Or Die -lehdessä nro 9 julkaistu artikkeli Give Up Activism, joka kritisoi vuoden 1999 globalisaatiokriittisiä mielenosoituksia erillisen aktivisti-identiteetin omaksumisesta.

Kritiikin perustana oli ajatus, että omaksumalla erillisen aktivisti-identiteetin tai aktivistin uran, kuten joku voisi omaksua lääkärin tai poliisin uran, henkilö tekee itsestään “yhteiskunnallisen muutoksen asiantuntijan”. Tämä omaksuminen ei mitenkään eroa työnjaosta kapitalistisessa yhteiskunnassa ylipäätään.

Työnjako merkitsee, että toiset ihmiset kasvattavat meidän ruokamme ja tuottavat meidän vaatteemme, samaan aikaan kun me teemme uraa yhteiskunnallisen muutoksen ekspertteinä. Asiantuntijarooli myös pitää sisällään ajatuksen, että muut ihmiset eivät tee mitään. Aktivismi on jotain, jota aktivistit tekevät muiden puolesta. Meidän taistelumme toisten puolesta muuttaa maailmaa.

Ongelmakohtia: Aktivisti-identiteetti perustuu ulossulkemiseen, kuten muutkin identiteetit. Aktivisti peilataan ei-aktivistia vastaan, jolloin oleellinen kysymys on, kuka tekee tarpeeksi ollakseen aktivisti-identiteetin arvoinen. Mutta onko se todella oleellinen kysymys? Eikö ole tärkeämpää, että jokainen tekee jotakin, tai että jokainen tekee niin paljon kuin pystyy kussakin elämäntilanteessa.

Aktivistin – tai lesbon tai minkä tahansa muun – roolin omaksuminen kahlitsee epäaitouden alueelle. Rooli on stereotypioiden omaksumista ja toistamista. Mitä muuta identiteetit ovat kuin sisäistettyjä ja sen vuoksi kyseenalaistamattomia rooleja?

En usko, että erillisen aktivisti-identiteetin hautomisesta on hyötyä. Sen sijaan elämän haltuunottaminen on mielestäni käyttökelpoisempi termi. Se ohjaa ajattelemaan toimintaa olemisen sijaan. Otan elämäni haltuun purkamalla minulle asetettuja rooleja ja odotuksia. Se voi olla vaikka huoran tai rikollisen roolien omaksumista ja kääntämistä, tai heteromiljöössä sikailemista, tai erilaisten oppimisen paikkojen etsimistä ja hyödyntämistä.

Esimerkiksi tämä Kummakerho-projekti on yksi, johon käytän mielelläni aikaa. Osittain sen takia, että minulla on mahdollisuuksia käyttää aikaa miettimiseen ja kirjoittamiseen, mutta myös siksi että kelaan tällä tavalla antavani ihmisille ajattelemisen aihetta.

Kummakerho on myös suhteellisen vapaa paikka. Tänne voi rekisteröityä kuka tahansa ja kirjoittaa ajatuksiaan. Tietenkin täällä käytetään valtaa, esimerkiksi moderaattoreilla on valta päättää mikä teksti menee läpi ja mikä ei. Siitä huolimatta loukkaaviakin trans- ja heterofobisia juttuja on päästetty läpi, vaikka tuolla Seta-keskustelussa.

Minusta olisi hienoa nähdä että muutkin käyttäisivät tilaisuuden hyväkseen ja kirjoittaisivat tänne.

Voisinkin käyttää tämän tilan hyödykseni ja haastaa kaikki lukijat osallistumaan Kummakerhon logon suunnitteluun! Lisätietoja löytyy foorumilta.

Kokouksessa otetaan myös vastaan ehdotuksia logosta Kummakerholle. Ehdotuksia voi myös laittaa foorumin topicciin jos ei pääse paikalle. Logo tulee Kummakerhon sivuille ja valitusta logosta annetaan tekijälle lahjoitus joka myös päätetään kokouksessa.

===

The date and place of the next meeting can be voted on in the forums. Please vote before Friday the 31st. The day that get’s the most votes before then will be chosen as the day of the meeting.

We will also choose or take suggestions for a logo for Kummakerho. You can either put your suggestions in the forum thread of the meeting or bring with you to the actual meeting. We will decide on a contribution at the meeting, to give to the person who’s logo is chosen.

Kummakerho will have its next meeting on Tuesday the 14th of this month. Let’s meet in Java in Hakaniemi at 5 pm and decide where to go from there. We’ll be talking about the objectives and the advertising of Kummakerho etc. New writers are also welcome.

Kummakerho will have it’s next meeting on Tuesday the 30th of this month in Java in Hakaniemi 6 pm onwards. We will be talking about how the forum should be set up, what the categories will be, etc. New writers are also welcome.

Olen juuri saanut nämä sivut pystyyn ja ajattelin kertoa vähän siitä miten sivut saivat alkunsa, minun osaltani.

Kaikki alkoi tietenkin kauan sitten, monta kertaa ja eri hetkissä. Yksi tälläinen hetki oli, kun vuosi sitten kirjoitettiin PBB.n manifestia eräässä kommuunissa Kallion sydämessä. Huoneessa istui paljon tuttuja, sekä menneitä että tulevia ja moni siitä huoneesta on osallisena tässä projetkissa. Tunnelma oli odottava, kaikki tiesivät että teimme jotain hienoa ja isoa.

Manifesti oli lennokas ja hauska, mutta vaikeasti avautuva. Sen konteksti oli selkeästi akateeminen ja kansainvälinen keskustelu queeristä. Ja vaikka PBBn manifesti ja PBB itse innoitti monia keskusteluja, ne eivät avanneet queer sanan poliittista viestiä. Pridien aika ja jälkeenpäin kävin monija riitoja aktiosta. PBB oli hämmentänyt ihmisiä. Ja kiitos Hesetan tekemän rikosilmoituksen ja siitä seuranneen pienen mediaskandaalin myös pelottanut monia. Me halusimme ilmaista oman mielipiteemme seksuaali- ja sukupuolipolitiikasta ja sen toivottavasta suunnasta, mutta (tai ehkä juuri siksi) meidät tulkittiin pride vastaisiksi.

Helsinki Pridet tulivat ja menivät ja kukin järjestäjistä ja osannottajista jatkoimme omille teillemme. Tänä aikana olen tutustunut moniin erilaisiin toimijoihin ja ihmisiin jotka luokittelisin itse queereiksi ja minua on alkanut harmittaa enemmän ja enemmän miten harvoin he kohtasivat.

Miten heidän mahtavat ideansa hiljalleen kuolevat tai elävät ilman että ne pääsevät innoittamaan toisia. Miten vaikeata ihmisten on nähdä mitä yhteistä heillä olisi toistensa kanssa, riippumatta heidän seksuaalisista- tai sukupuolisista inklinaatioistaan. Miten erilaisten itsenäisten toimien ja tapojen kirjoa ei pystytä näkemään poliittisenä, kun on tarve verrata kaikkea PBBn kaltaisiin mediaspektaakkeleihin.

Vuosi sitten käydyissä keskusteluissa queer määrittyi hyvin tarkkaan identiteettien kautta. Taistelukentillä riideltiin siitä kuka on queer ja millä ehdoilla queer voi olla ja mitkä teot ovat queerejä. Itselleni tämän keskustelun aikana avautui lähinnä se mitä queer ei ole. Se ei ole identiteettipolitiikkaa, sillä identiteettipolitiikka on normittavaa ja queer on aina normin vastaista. Se on sana jota kenelläkään ei ole oikeutta ottaa haltuun, sillä sen koko merkitys kielii hallitsemattomasta.

Hiljalleen, sanan merkitys on alkanut aueta minulle. Ei lukemalla naistutkimuksen opuksia tai manifesteja, tai teoretisoimalla vaan katselemalla ihmisiä ympärilläni. Katselemalla niitä asioita joita he tekevät: miten he tekevät omaa elämäänsä ja rakkaitensa elämää toisin kohti outoa määränpäitä, omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Miten he taistelevat heidän taistelujaan kohti vapaampaa maailmaa.

En sanoisi vieläkään voivani määritellä queeriä tyhjentävästi, mutta voin kertoa oman tarinani siitä miten sana on auennut minulle ja ehkä näillä sivuilla myös moni muu voi kertoa omaa tarinaansa. Ja ehkä nämä tarinat voivat olla ristiriidassa, sovussa, vihoissa ja ehkä ne voivat polveilla täysin muihin aiheisiin, löytää uusia sanoja, uusia paikkoja. Mitään vähempää en tältä sivustolta toivoisi.

Tervetuloa.

-Nallem