Nämä pohdinnat eivät ole mitään uusia, vaan niitä on käyty läpi “skenessä” jo useita vuosia. Yksi keskustelun aloittaja oli Do Or Die -lehdessä nro 9 julkaistu artikkeli Give Up Activism, joka kritisoi vuoden 1999 globalisaatiokriittisiä mielenosoituksia erillisen aktivisti-identiteetin omaksumisesta.

Kritiikin perustana oli ajatus, että omaksumalla erillisen aktivisti-identiteetin tai aktivistin uran, kuten joku voisi omaksua lääkärin tai poliisin uran, henkilö tekee itsestään “yhteiskunnallisen muutoksen asiantuntijan”. Tämä omaksuminen ei mitenkään eroa työnjaosta kapitalistisessa yhteiskunnassa ylipäätään.

Työnjako merkitsee, että toiset ihmiset kasvattavat meidän ruokamme ja tuottavat meidän vaatteemme, samaan aikaan kun me teemme uraa yhteiskunnallisen muutoksen ekspertteinä. Asiantuntijarooli myös pitää sisällään ajatuksen, että muut ihmiset eivät tee mitään. Aktivismi on jotain, jota aktivistit tekevät muiden puolesta. Meidän taistelumme toisten puolesta muuttaa maailmaa.

Ongelmakohtia: Aktivisti-identiteetti perustuu ulossulkemiseen, kuten muutkin identiteetit. Aktivisti peilataan ei-aktivistia vastaan, jolloin oleellinen kysymys on, kuka tekee tarpeeksi ollakseen aktivisti-identiteetin arvoinen. Mutta onko se todella oleellinen kysymys? Eikö ole tärkeämpää, että jokainen tekee jotakin, tai että jokainen tekee niin paljon kuin pystyy kussakin elämäntilanteessa.

Aktivistin – tai lesbon tai minkä tahansa muun – roolin omaksuminen kahlitsee epäaitouden alueelle. Rooli on stereotypioiden omaksumista ja toistamista. Mitä muuta identiteetit ovat kuin sisäistettyjä ja sen vuoksi kyseenalaistamattomia rooleja?

En usko, että erillisen aktivisti-identiteetin hautomisesta on hyötyä. Sen sijaan elämän haltuunottaminen on mielestäni käyttökelpoisempi termi. Se ohjaa ajattelemaan toimintaa olemisen sijaan. Otan elämäni haltuun purkamalla minulle asetettuja rooleja ja odotuksia. Se voi olla vaikka huoran tai rikollisen roolien omaksumista ja kääntämistä, tai heteromiljöössä sikailemista, tai erilaisten oppimisen paikkojen etsimistä ja hyödyntämistä.

Esimerkiksi tämä Kummakerho-projekti on yksi, johon käytän mielelläni aikaa. Osittain sen takia, että minulla on mahdollisuuksia käyttää aikaa miettimiseen ja kirjoittamiseen, mutta myös siksi että kelaan tällä tavalla antavani ihmisille ajattelemisen aihetta.

Kummakerho on myös suhteellisen vapaa paikka. Tänne voi rekisteröityä kuka tahansa ja kirjoittaa ajatuksiaan. Tietenkin täällä käytetään valtaa, esimerkiksi moderaattoreilla on valta päättää mikä teksti menee läpi ja mikä ei. Siitä huolimatta loukkaaviakin trans- ja heterofobisia juttuja on päästetty läpi, vaikka tuolla Seta-keskustelussa.

Minusta olisi hienoa nähdä että muutkin käyttäisivät tilaisuuden hyväkseen ja kirjoittaisivat tänne.

Voisinkin käyttää tämän tilan hyödykseni ja haastaa kaikki lukijat osallistumaan Kummakerhon logon suunnitteluun! Lisätietoja löytyy foorumilta.