Vapaa liikkuvuus -verkosto järjestää yhdessä myöhemmin vahvistettavien järjestöjen kanssa solidaarisuus-mielenosoituksen gambialaisen homon “Jawaran” puolesta. Mielenosoitus vaatii Jawaran vapauttamista säilöönottokeskuksesta ja turvapaikkaa Suomesta ulkomaalaislain mukaisesti.

Gambialainen Jawara (nimi muutettu) on seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi vainottu nuori mies, jota uhkaa lähtömaassa vankeusrangaistus. Maahanmuuttovirasto on hylännyt hänen turvapaikka-anomuksensa.

Jawara on hakenut turvapaikkaa Suomesta kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän ei uskaltanut kertoa homoseksuaalisuudestaan, sillä hänellä ei ollut tietoa siitä, että Suomessa homoseksuaaleja ei kohdella samoin kuin Gambiassa. Hänen kumppaninsa kärsii vankilatuomiota seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Jawara itse pääsi pakenemaan maasta vastaavaa kohtaloa.

Gambiassa homoseksuaaleihin sovelletaan maan rikoslain artiklaa 144: homoseksuaalisuus tulkitaan luonnonvastaiseksi sukupuoliyhteydeksi, josta voi seurata lain mukaan 14 vuoden vankeusrangaistus. Maahanmuuttovirasto myöntää Jawaralle tehdyssä kielteisessä päätöksessä, että Gambian poliisi noudattaa aktiivisesti maan rikoslakia homoseksuaalien kohdalla.

Gambian presidentti Yahya Jammeh ilmoitti vuonna 2008 tiukentavansa homoseksuaalien vainoa ja “katkaisevansa homojen kaulat”, mikäli heitä tavataan Gambiassa. Presidentti on myös kehottanut homoseksuaaleja poistumaan maasta, määrännyt turvallisuusjoukot pidättämään homoseksuaaleja ja vaatinut heitä majoittavia hotelleja suljettaviksi.

Jawara on saanut ensimmäiseen turvapaikka-anomukseensa kielteisen päätöksen elokuussa 2009. Toisen turvapaikka-anomuksen perusteella suoritetussa turvapaikkapuhuttelussa hän on dokumentoinut suomalaisille viranomaisille uskottavasti ja johdonmukaisesti todellisen syynsä paolle kotimaastaan. Tästä huolimatta Maahanmuuttovirasto on antanut asiassa kielteisen päätöksen maaliskuussa 2010 ja päättänyt käännyttää hänet maasta.

Jawara on ollut säilöönotettuna Metsälän säilöönottoyksikössä helmikuun alusta asti. Hänen lakimiehensä valittaa Maahanmuuttoviraston päätöksestä lähipäivinä Helsingin hallinto-oikeuteen sekä vaatii käännytyksen täytäntöönpanon keskeyttämistä.

“UNHCR:n mukaan henkilöille, jotka joutuvat hyökkäyksen, epäinhimillisen kohtelun tai vakavan syrjinnän kohteeksi homoseksuaalisuuden takia ja joiden hallitukset ovat kykenemättömiä tai halutto-mia suojelemaan heitä, tulee myöntää pakolaisstatus”, kommentoi Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkostosta.

Tilaisuuteen kutsutaan puhujiksi kansanedustajia ja kansalaisaktivisteja sekä tutkijoita. Paikalle toivotaan runsaasti ihmisiä puolustamaan Jawaran ja muiden vainottujen oikeuksia.

Vapauttakaa Jawara heti!

Vihapuhe verkossa

verkon vihapuhetta pohditaan lauantaina 24.4. klo 16 alkaen Suomen sosiaalifoorumissa Arbiksella (Dagmarinkatu 3, Töölössä). Tervetuloa!

–
Verkon keskustelupalstat täyttävä vihapuhe herättää närää ja muokkaa
vaivihkaa koko yhteiskunnallista asenneilmapiiriä siirtolaisuuden ja
tasa-arvon suhteen. Mistä vihapuhe syntyy ja kumpuaa? Miten vihapuhe tulisi kohdata: vaikenemalla, kieltämällä, dialogilla vai vastapuheella?

Suomen sosiaalifoorumissa asiaa pohditaan maailma.netin
paneelikeskustelussa.

Panelistit:

Kaisa Hakkarainen, HS.fi-keskusteluiden vetäjä
Akuliina Saarikoski, verkkokolumnisti
Dan Koivulaakso, Vasemmistonuorten puheenjohtaja
Petja Jäppinen, ammattimoderaattori

Keskustelua johtaa maailma.netin päätoimittaja Perttu Iso-Markku.

http://www.facebook.com/event.php?eid=109109595788988

Joulukuussa 2009 eläinaktivistit julkistivat kuvamateriaalia salaa kuvaamiltaan suomalaisilta sikatiloilta. Samanlaista materiaalia kuvattiin ja julkistettiin jo vuonna 2007 – mikään ei ollut muuttunut. Materiaali suomalaisilta tehotuotantotiloilta järkytti tavallisia joulukinkunostajia, mutta keskusteluun sekoittui myös aktivistien kunniallisuuden vaatimus. Lopulta suuri yleisö sai mitä halusi, kun kaksi tiloja kuvannutta aktivistia astui julkisuuteen kertomaan kuvaamisestaan. Videon voi nähdä sikakampanjan sivuilta: http://sikatehtaat.fi/

Tässä vaiheessa kiinnostava kysymys on, miksi henkilöiden esiintuleminen omilla kasvoillaan ja nimillään oli niin tärkeää yleisölle? Voisivathan kuvat silti olla väärennettyjä, ja nämä henkilöt voisivat puhua puppua (jokainen, joka tietää maaseudun olosuhteista, tietää kyllä etteivät väärennösväitteet pidä paikkaansa). Suuren yleisön kannalta oli kuitenkin tärkeää henkilöidä kampanja näihin aktivisteihin.

Mihin henkilöimisen vaatimus oikein liittyy? Aktivismin kunniallisuuden vaatimukseen liittyy käsitys, että aktivistien tulisi “seisoa toimintansa takana”, toimia omilla nimillään ja kasvoillaan, ja edustaa ajamaansa asiaa myös yksityiselämässään. Jos aktivistit eivät toimi näin, seuraa moraalinen paniikki. Voiko kuka tahansa olla eläinten vapautusrintaman aktivisti? Tai suoran toiminnan ympäristöaktivisti? Tai radikaali queer-aktivisti? Mikä kammottava skenaario.

Kummakerhossa yksi ensimmäisiä arvoja on ollut kirjoittajien anonymiteetin suojeleminen ja turvatason kunnioittaminen. Me emme ajattele, että kirjoittaakseen queer-elämästään tai -kokemuksistaan, kirjoittajien tulisi kunniallisuuden vaatimuksen vuoksi “toimia omilla kasvoillaan”, tai olla tunnettuja edes toisille kummakerholaisille. Mielestäni jo se, että kokee tarvetta suojautua radikaalin queer-aktivistin maineelta, kertoo jotain olennaista queer-kokemuksesta. Anonymiteetin kunnioittaminen on ollut asia, josta olemme keskustelleet ihan ensimmäisestä Kummakerhon perustamiskokouksesta lähtien.

Olemmeko epäkunniallisia? Varmasti. Tuleeko tekstejämme ja vaatimuksiamme kohdella sen vuoksi vähemmän tärkeinä? Tuskin. Itse väitän, että kirjoitamme rehellisesti ja avoimesti juuri siksi, ettei meidän tarvitse välittää kunniallisuuden vaatimuksista.

Siksi luulen, ettei Seksuaalipakolainenkaan koskaan tule paljastamaan meille oikeaa henkilöllisyyttään. Se sallittakoon hänelle.