Ajatus ilman rahaa elämisestä on kiehtova. On paljon haaveita, joita ei toteuta juuri siksi, että toimeentulo pelottaa. Jos muuttaisin pysyvästi ulkomaille, millä elättäisin itseni? Jos luopuisin asunnostani, joutuisinko taivasalle?

Ohjelma pisti myös miettimään, olisiko kuvatun kaltainen elämä mahdollista meidän kulttuurissamme, jossa arvomaailma tuntuu koko ajan kiristyvän. Toki dokumentin Heidemarie pystyy turvautumaan omaan valkoiseen ja keskiluokkaiseen privilegioonsa aivan toisin, kuin useimmat yhteiskunnassamme ilman rahaa elävät, kuten laitapuolen kulkijat tai romanikerjäläiset.

Kaikesta huolimatta ohjelma inspiroi miettimään elämää ilman kapitalistista voitontavoittelua, omassa elämässä ja laajemmin yhteiskunnassa. Ilman rahaa yhteiskuntamme todennäköisesti perustuisi laajempaan vastavuoroisuuteen ja toisten auttamiseen.

Queer-anarkistina alan tietenkin heti pohtia, mikä rooli kapitalismin tuomalla välineellisellä suhtautumisella toisiimme on queer-ihmisten kohtaamassa syrjinnässä. Kapitalismi, joka pakottaa kaikki puristautumaan valheellisen kunniallisuuden muottiin (tai tulemaan syrjityiksi, kuten esimerkiksi romanikerjäläisille on käynyt), kasvattaa myös “erilaisten” kokemaa syrjintää. Erilaisuutta ei hyväksytä esimerkiksi työmarkkinoilla tai koulumaailmassa.

Olisiko elämämme erilaista, jos kaikki pukeutuisimme freebokseista saamiimme tavaroihin ja luottaisimme toisten hyvyyteen liikkumisessa, asumisessa ja ruuanhankinnassa? Suhtautuisimmeko armeliaammin niihin, joilla ei ole mitään, olivat he kansallisuudeltaan, sukupuoleltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan mitä tahansa?

Distroa järjestellessä ja zinejä kasaillessa tulee mieleen, miksi nykyaikana, blogien ja sosiaalisten medioiden aikakautena kannattaa edes printtailla paperisia zinejä? Eivätkö distrot ole mennyttä maailmaa? Miksi verkkolehden kirjoittajat ylipäänsä haluavat järjestää distron?

Zinejen ideassa minusta vallankumouksellisinta on niiden kontrolloimattomuus. Et tarvitse kuin kynän ja paperia – toki modernissa maailmassa myös kopiokoneesta on hyötyä. Laita mielikuvituksesi peliin ja pian on valmiina queerpornoa sisältävä zine, ohjeita kansankeittiön järjestämiseen, DIY-seksivälineiden valmistusohjeet tai anarkistiseen lastenkasvatukseen ohjeistava vihkonen. Parasta tässä on tulosten konkreettisuus ja täydellinen epäkaupallisuus. Internetissä toimiessa joutuu aina maksamaan kotisivutilasta, ostamaan domainin ja olemaan erilaisia käyttäjätietoja tallentavien palveluntarjoajien lieassa. Zinejä voi levittää kädestä käteen, niitä voi tulostaa salaa yöaikaan työpaikan kopiokoneella ja jäljentää vaikka käsipelillä kotona. Ah, vapaus,  ah tiedonvälityksen anonyymisyys!

Tule Peijakkaaseen tutustumaan, mitä me olemme saaneet aikaan. Tulevaisuudessa toivottavasti Kummakerhon sivuillekin voidaan perustaa webshop jonka kautta ihmiset voivat ostaa tuotteitamme. Tuotoilla rahoitamme meitä riistäviä internet-palveluntarjoajia.

J.K Linkki queer-zinearkistoon: qzap.org