Mukana jokaisella keikalla on muitakin mukavia esiintyjiä viihdyttämässä kiertueen (anti)sankarien ohella juhlakansaa. Turun keikalla paikalliset ihanuudet Kirahvi nimeltä Tuike ja Markus Perttula. Punkku Folk 3:ssa mukana myös mm. Frankie Shannon, Metsärockissa vaikka mitä punkbändejä, ja 4.9. Huurupiilossa mm. kirjailija Susanna Taivalsalmi lausumassa runojaan. Katso tarkat esiintyjälistat jokaisen keikkapäivän kohdalta!

EI TÄMÄ TÄHÄN JÄÄ -kiertueen keikkoja:

1) ke 18.8. Metsärock Festival Tampere @ Kaupin kansanpuisto

MessyArt eli PUNAISET MESSIAAT (http://www.myspace.com/punaisetmessiaat)
Iida Umpikuja (Turku – taidepoppia http://www.myspace.com/iidaumpikuja)
Krisse Sydän (Tampere – pop ja post-punk http://www.facebook.com/group.php?gid=105216628139)
+ muita bändejä ja artisteja.

2) To 26.8.2010 Turku @ Klubin Ilta-kerros

MessyArt eli PUNAISET MESSIAAT (http://www.myspace.com/punaisetmessiaat)
Iida Umpikuja (Turku – taidepoppia http://www.myspace.com/iidaumpikuja)
Kirahvi nimeltä Tuike (Turku – synapoppia http://www.myspace.com/kirahvi)
Markus Perttula (Turku – folk pop http://www.myspace.com/markusperttula)
Krisse Sydän (Tampere – pop ja post-punk http://www.facebook.com/group.php?gid=105216628139)

Liput 4/3 euroa, halvempi opiskelijoille. SISÄLTÄÄ NARIKKAMAKSUN!!! K-18.

3) Pe 27.8.2010 Punkku Folk 3 @ Hirvitalo (Hirvikatu 10), Tampereella Pispalan Tahmelassa.

MessyArt eli PUNAISET MESSIAAT (http://www.myspace.com/punaisetmessiaat)
Iida Umpikuja (Turku – taidepoppia http://www.myspace.com/iidaumpikuja)
Krisse Sydän (Tampere – pop ja post-punk http://www.facebook.com/group.php?gid=105216628139)
+ monta muuta
alustavasti klo 15-22. Ikärajaton ja ilmainen.

4) La 28.8. Helsinki @ Ravintolalaiva Wäiskin alakerta

MessyArt eli PUNAISET MESSIAAT (http://www.myspace.com/punaisetmessiaat)
Iida Umpikuja (Turku – taidepoppia http://www.myspace.com/iidaumpikuja)
Krisse Sydän (Tampere – pop ja post-punk http://www.facebook.com/group.php?gid=105216628139)

+1-2 esiintyjää.

Liput 4/3 euroa, halvempi opiskelijoille. K-18.

5) Pe 3.9. @ Kangasala, Suoraman työväentalo

MessyArt eli PUNAISET MESSIAAT (http://www.myspace.com/punaisetmessiaat)
Iida Umpikuja (Turku – taidepoppia http://www.myspace.com/iidaumpikuja)
Krisse Sydän (Tampere – pop ja post-punk http://www.facebook.com/group.php?gid=105216628139)

+2 esiintyjää.

6) La 4.9. Tampere @ Pub Huurupiilo. http://www.huurupiilo.fi/
!Krisse Sydämen 30 v syntymäpäiväjuhlat!

W.A.V.E. (Kangasala-Nokia-Tre rokkia sen eri muodoissa!)
Iida Umpikuja (Turku – taidepoppia http://www.myspace.com/iidaumpikuja)
Krisse Sydän (Tampere – pop ja post-punk http://www.facebook.com/group.php?gid=105216628139)
Susanna Taivalsalmi (Tampere – runoilija)
Minna “Stanzara” Tuukkanen (Tampere – runoilija)

Ilmaiskeikka. K-18.

TERVETULOA KEIKOILLE!

PS. Jos olet järkkäämässä keikkaa ja se sijoittuu em. keikkojen jälkeen , SAA ehdottomasti JÄRKÄTÄ KEIKAN Puniksille, Iidalle ja Krisselle!
Kiertueena siis otamme mielellämme vastaan keikkatarjouksia! Tulemme mielellämme esiintymään pienempiin ja isompiin keikkapaikkoihin,
festivaaleille, iltamiin, tai vaikka mummonmökkifestareille. Eli tarjouksia otetaan vastaan -> e-mail: krisse_sydan[at]yahoo.com

Kutsu kirjoittajille tulemaan mukaan queer-pornoa käsittelevään zineprojektiin!

Vituttaako pornotarjonta? Tuntuuko että omat kokemuksesi eivät sovi tarjolla olevaan normatiiviseen ja heteroseksistiseen pornoon? Tule mukaan tekemään parempaa iltalukemista!

Lähetä meille fantasiasi, tarinasi, pohdintasi, runosi, piirroksesi, sarjakuvasi, pikkuhoususi… Tekstit ja työt voi toimittaa sähköisesti osoitteeseen kummakerho(at)gmail.com

Tekstejä kerätään huhtikuun loppuun saakka. Voit kirjoittaa suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi. Kerro viestissäsi, jos sinulla on erityisiä toiveita taiton tai muun asettelun suhteen. Zineprojektiin voi myös muuten osallistua

• tulostamalla
• pitämällä distroa ja myymällä zineä
• lähetettyjen juttujen kuvittamisella
• oikolukemalla
• yms.

A call for contributions for a queer porn zine project!

Are you tired of the same old porn? Do you feel like your experiences are not in line with normative and heterosexist (mainstream)porn? Let’s make something worth jerking off to!

Send us your fantasies, stories, reflections, poems, drawings, comics, panties… Contributions can be sent by email, to the address kummakerho(at)gmail.com

We’ll be accepting stuff till the end of April. You can write in Finnish, English or Swedish. Let us know if you have wishes on how your junk is presented or other issues concerning layout. You can also take part in the project by

• printing zines
• selling the zines once they’re made, or taking part in the kummakerho distro
• illustrating other people’s stories
• proofreading
• etc.

MIRROR MIRROR (59 min.) Ohjannut Zemirah Moffat, Iso-Britannia 2006

“Mirror Mirror” on osallistuva dokumentaari Lontoossa vuonna 2003 perustetusta queer-klubi Woteveristä. Kerronnan keskiössä ovat tanssija Josephine Wilson, performanssi-/kabaree-/burleskitaiteilija Lazlo Pearlman, queer-femme komedienne Dyke Marilyn, dragking Trevor 4 Ever, klubin ohjelmavastaava Ingo Andersson sekä elokuvan ohjaaja Zem Moffat itse. Moffat kertoo tietoisesti vältelleensä tavanomaisia seksuaalisuutta ja (trans)sukupuolisuutta käsitteleviä kysymyksiä ja niiden sijaan pyrkineensä esittämään välähdyksiä queer-utopiasta, jossa sukupuolet ja seksuaalisuudet lakkaavat merkitsemästä. Poikkeuksellisen vastavuoroisen “Mirror Mirrorista” tekee ohjaajan tapa antaa kuvaamiensa henkilöiden kommentoida tekemisiään ja sanomisiaan ja viime kädessä jopa päättää siitä, mitä heistä loppujen lopuksi filmille päätyy. Woteverin toimijoiden esiintymisten ja itsetutkiskelujen lomassa myös Moffat itse joutuu kohtaamaan omat halunsa ja syynsä dokumentaarin tekoon.

Zemirah Moffat väitteli visuaalisen antropologian tohtoriksi Westminsterin yliopistossa Lontoossa vuonna 2007. “Mirror Mirror” -elokuvan lisäksi Moffatin käytäntölähtöinen tutkimus koostuu kirjallisesta osuudesta “Queer Giving: an audio-visually guided shared ethnography of the Wotever Vision (2003-)”.

Lisätietoa ohjaajasta ja hänen tutkimusprojektistaan: www.wmin.ac.uk/mad/page-1348 ja www.myspace.com/zemmoffat

PAPER DOLLS (80 min.) Ohjannut Tomer Heymann, Israel 2005

“Paper Dolls” käsittelee globaalia liikkuvuutta ja perhekäsitysten laajentumista seuraamalla viiden transidentifioituneen filippiiniläissiirtotyöläisen elämää Tel Avivissa. Perheidensä hylkäämät Chiqui, Cheska, Sally, Jan ja Giorgio työskentelevät ortodoksijuutalaisten vanhusten kotihoitajina ympäri vuorokauden kuusi päivää viikossa. Viikottaisena vapaailtanaan he tavoittelevat omia unelmiaan esiintymällä Tel Avivin yökerhoissa drag-ryhmänä, jolle he ovat antaneet nimen The Paper Dolls.

Syksyllä 2000 alkaneen toisen intifadan eli palestiinalaisten kansannousun jälkimainingeissa Israeliin saapui 300 000 ulkomaalaista tekemään aiemmin palestiinalaisväestön harteilla olevia halpatöitä. Siirtolaisten asema on epävakaa, sillä he eivät voi anoa kansalaisuutta ja heidän viisuminsa perutaan, mikäli he menettävät työnsä. Myös “Paper Dollsissa” filippiiniläistyöläisten jo valmiiksi raskasta arkea varjostaa jatkuva pelko maastakarkotuksesta.

Dokumentaari on kahminut palkintoja elokuvajuhlilla muun muassa Berliinissä, Los Angelesissa, Manilassa, Torontossa, Kööpenhaminassa, Zürichissä, Torinossa, Wienissä ja Varsovassa.

Lisätietoa ohjaajasta ja hänen elokuvistaan: www.heymann-films.com

“What is love?” – 1990-luvun suuri ajattelija Haddaway loihti ilmoille kysymyksen, jota meistä moni on epäilemättä paljon aikansa kuluksi miettinyt. Me lisäämme siihen vielä feminismin ja kysymme, mitä feminismi rakastamisen yhteydessä voi tarkoittaa?

Av alla stora tankare i historien Haddaway frågade på 1990 talet “what is love?”. Feministisk samkväm frågar vad händer när vi lägger feminismen i frågan. Vad betyder feminism i kärleksammanhang?

Illan ohjelmassa ainakin:

Toivottu sarjakuvapaja/ serieteckning work shop
Puhetta rakkaudesta, feminismistä ja kohtaamisesta / diskussion om kärlek, feminism och olika sätt att älska
Bra musik och härlig stämning / Musiikkia ja hyvää meininkiä

Tervetuloa! Välkommen!

Vapaa pääsy – fritt inträde.

ps. Jatkopaikaksi feministi-iltamat suosittelee Peijakas-klubia Libertessä, osoittessa Kolmas linja 34.

***

Feministi-iltamat on toimintaa sukupuolettomuuden ja kaikkien sukupuolten puolesta kahdella kielellä. Voittoatavoittelemattoman tapahtuman järjestävät yksityishenkilöinä feministit, jotka toivovat olevansa aatteessaan aktiivisempia. Kaipaamme kaupunkiin tiloja, joissa sukupuolella ei olisi niin merkitystä. Keksitään feministisiä kepposia kaikkien iloksi!

***

TULOSSA:

CAMP! Ravintola Sateenkaaren unelmia

Kantissa 16.10.2009-31.1.2010

“Camp on katsojan silmässä.”

Kutsu toisinkatsomiseen. Teatterimuseoon camp- ja kitch-henkiseen ravintola Sateenkaareen on koottu kuvia ja aineistoa esityksistä, joita ei ole kelpuutettu kansakunnan teatterihistorian kaapin päälle ja joista ei paista lävitse torjuva heteronäkökulma. Camp on sitä, joka nimensä mukaisesti (se camper=elehtiä voimakkaasti; campeggiare=pistää silmään) pistää silmään, liioittelee, edustaa tietoista huonoa makua. Leikittelevät esitykset vastustavat ryppyotsaisia totuuksia ja opettamista. Camp oli alun perin homojen alakulttuuria, joka haastoi heterokulttuurin. Siihen sisältyi kumouksellinen potentiaali. Camp on yhteydessä sukupuoliparodioihin ja drag queen ja drag king -kulttuuriin.

Teatteri on aina ollut vähän queer. Teatteri on perinteisesti ollut paikka, jossa normatiivisia sukupuolirooleja on ylitetty ja stereotypioita purettu. Teatteri luonnostaan on vastustanut ahdasrajaisia identiteettejä. Teatterissa heterouskin on usein outoutettua; onhan oikeastaan suuren osan klassikkonäytelmien suuren osan tematiikkaan kuulunut heterosuhteiden hankaluus.

Teatterimuseo on penkonut oman arkistonsa aineistoja ja saanut lainaksi yksityisten arkistojen aarteita. Näyttely esittelee menneitä esityksiä ja roolitöitä, jotka tarjoavat mahdollisuuksia toisin katsomiseen kutsuen lähestymään itseään vaihtoehtoisin silmälasein. Camp-asennetta ei pihtailla. Näyttely on yritys purkaa suomalaisen teatterihistorian heteronormatiivisuutta. Teatterimuseo haluaa kyseenalaistaa sitä, kenen äänet historiassa kuuluvat, kenen kuvat näkyvät.

Tervetuloa viihtymään ravintola Sateenkaareen monimuotoiseen tunnelmaan!

Näyttelytyöryhmä: Ralf Forsström, Hanna-Leena Helavuori, Venla Moisala
Visuaalinen suunnittelu: Ralf Forsström
Valosuunnittelu: Mia Kivinen
Verkkojulkaisun kirjoittajat: Harri Kalha, Pia Livia Hekanaho, Pentti Paavolainen, Anna Thuring, Hanna-Leena Helavuori

Sen innoittamana tuli itseltä ja monelta muultakin lähdettyä Köpikseen Queerfestivaaleille kohtaamaan maailma jota täältä Helsingistä käsin ei voisi kuvitellakkaan. Dokumentti antaa vähän vihiä näistä paikoista ja kuvaa mielestäni hyvin tunnelmaa, joka niissä syntyy.

Joskin dokumentiksi se on ehkä turhan mainostava ja positiivinen, eikä lähde käsittelemään erityisemmin ongelmakohtia tai tapahtumien sisältöä sen syvällisemmin. Toisaalta katsoja voi olla varma että kävelee ulos elokuvateatterista täynnä intoa ja unelmia.

Toivottavasti VinoKinon ohjelmistosta löytyy muitakin helmiä, muutama muukin kiinnostava ainakin näyttäisi olevan. VinoKinot ovat perinteisesti keskittyneet homo- ja lesboaiheisiin elokuviin, mutta laajentaneet viime vuosina esittämään myös transaiheisiä elokuvia. Tänä vuonna on näytissä mm. Against A Trans Narrative, joka antanee vähän queerimmän näkökulman usein niin tarkkaan rakennettuun transkuvaan. Samoin myös tiedossa on suomalaisia kokeellisia lyhytelokuvia, jotka antanevat aivan omanlaisensa lisäyksen VinoKinon ohjelmistoon.

18. Vinokino ylittää ja rikkoo rajoja

Vuoden 2009 Vinokino – Lesbo- ja homoelokuvien festivaalilla nähdään queer-elokuvia, kokeellisia kotimaisia ja eri kulttuurien kohtaamisia.

Vinokino-elokuvafestivaali tuo Suomen kaupunkien valkokankaille tänä vuonna runsaan joukon elokuvia mainstreamin ulkopuolelta. Underground, avantgarde ja kokeellisuus ovat ohjelmistossa tänä vuonna vahvasti läsnä.

Erityisesti dokumenttielokuvien teemana on queer. Elliat Graney-Saucken ohjaama Travel Queeries (2009) kertoo queer-aktivisteista eri puolilla Eurooppaa. It Came From Kuchar (ohj. Jennifer Kroot, 2009) puolestaan esittelee amerikkalaisen underground-elokuvan omalaatuiset veljekset Mike ja George Kucharin.

Festivaalin kotimainen valikoima liikkuu sekin valtavirran toisella puolen. Kokeelliset kotimaiset -näytökseen on koottu 2000-luvulla tehtyjä lyhytelokuvia, joissa seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitellään kokeellisen elokuvan eri keinoin.

Rajat ylittyvät ohjelmistossa myös maantieteellisesti. Englantilainen I can’t think straight (ohj. Shamim Sarif, 2007) kertoo kulttuurirajat ylittävästä rakkaudesta. Elokuvaa on markkinoitu pilke silmäkulmassa sanoin ” just another British, Indian, Muslim, Arab, Christian, lesbian romantic comedy”. Roberto Castón ohjaamassa Anderissa (2009) puolestaan kohtaavat espanjalainen maatilallinen ja perulainen maahanmuuttaja. Elokuva kilpailee EU:n parlamentin LUX-elokuvapalkinnosta.

Vinokino esittää myös Markku Heikkisen Itä-Euroopan homopornoteollisuuteen pureutuvan All Boys – Poikien bisnes dokumenttielokuvan kaikissa festivaalin näytöskaupungeissa. Dokumenttielokuva sai ensi-iltansa Vinokinon Helsinki Pride -näytöksissä kesäkuussa.

Vinokino 2009:

Turku 23.–25.10.
Kino Julia (Eerikinkatu 4)

Turun Bileet
Naisten bileet pe 23.10. Hansasalissa (Puutarhakatu 45)
Vinokino-bileet la 24.10. Klubilla (Humalistonkatu 8)

Tampere 27.–29.10.
Niagara (Kehräsaari)

Helsinki 30.10.–1.11.
Kulttuurikompleksi Andorra (Eerikinkatu 11)

Oulu 4.–8.11.
Elokuvakeskus, Kulttuuritalo Valve (Hallituskatu 7)

Jyväskylä 6.–7.11.
Ilokivi (Keskussairaalantie 2)

Sateenkaaren tuolla puolen. Tribadien yöt ja päivät – lesbisen kulttuurin 10-vuotisjuhlanäyttely Paikka: Galleria G18, Yrjönkatu 18, 3. krs., Helsinki Aika: 14.-27.9.2009 Galleria avoinna ma-pe klo 9-18, la-su 12-16

28.6.2009 tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun lesbot, homot ja transsukupuoliset ihmiset alkoivat perätä kansalais- ja ihmisoikeuksiaan niin sanotuissa Stonewallin mellakoissa New Yorkissa. Mellakoita siivitti legendan mukaan homojen kansallishymni: Judy Garlandin ”Sateenkaaren tuolla puolen”. Vuoden 1969 jälkeen onkin tapahtunut paljon: homous ja lesbous on poistettu mielisairauksien tautiluokituksesta, lesbo- ja homoidentiteetit ovat vakiintuneet ja homoista on tullut yhteiskunnallisesti näkyvä ja hyväksytty ryhmä – tai ainakin populaarikulttuurin lempilapsi.

Jos kaikki on nyt paremmin kuin hyvin, mihin tarvitaan näyttelyä, jonka teemana on lesbinen elämä? Yksi vastaus löytyy suomalaisesta taidehistoriasta: yllättävää kyllä, Sateenkaaren tuolla puolen on ensimmäinen avaus suomalaisen lesbisen taiteen historiaan, vaikka sukupuolen ja ruumiillisuuden käsittely on ollut nykytaiteen keskiössä aina 1990-luvun alusta saakka. Toisena syynä on sen konteksti: näyttely juhlistaa kotimaisen lesbokulttuurin edistämiseksi perustetun Rivinväli ry:n vuotuisten Tribadien yöt ja päivät -kulttuuriviikon kymmenvuotista taivalta.

Näyttelyn keskeisenä lähtökohtana on nostaa esille ei-heteroseksuaalisuus nyt: millaista on elää maailmassa, joka olettaa kaikkien olevan heteroseksuaaleja, jollei toisin mainita? Sateenkaaren tuolla puolen ei esitä minkäänlaisia väitteitä lesbisen taiteen olemuksesta eikä pyri esittämään jotakin tiettyä teemaa, jota lesbisen taiteen näyttelyssä tulisi tarkastella. Sen sijaan näyttelyä on syytä lähestyä eräänlaisena kollaasina: se tuo keskustelun piiriin välähdyksiä niistä teemoista, joista keskusteleminen on ollut tärkeää aina siitä saakka kun lesbojen ja homojen vapautusliike perustettiin.

Näyttelyyn osallistuu kahdeksan suomalaista nykytaiteilijaa: Viva Granlund, Corinna Helenelund, Anna-Liisa Kankaanmäki, Katariina Katla, Anne Koskinen, Laura Lilja, Heidi Lunabba ja Kaija Papu. Näyttelyn on kuratoinut Annamari Vänskä. Näyttelyn pääjärjestäjä on Rivinväli ry.

Keskiviikkona 16.9. klo 17-19 järjestetään näyttelyyn liittyvä keskustelutilaisuus. Mukana taiteilijoita ja näyttelyn kuraattori. Näyttelyyn liittyy myös kuvataiteilija Heidi Lunabban sukupuolen rajoja humoristisesti tutkaileva Partasalonki Vilgefortis Mauno Koiviston aukiolla Kampissa (pe 18.9. klo 15-18).

Näyttelyn aikana Viva Granlund maalaa galleriassa live-maalausta lesbisen elämän maamerkeistä. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan myös näyttelyn teemoja ja teoksia luotaava nettikatalogi. Lisätietoja: annamari.vanska(at)helsinki.fi; puh. 050-415483

Oli oikeastaan ihme, miten kahteen ja puoleen tuntiin oli onnistuttu ahtamaan niin monta surullista ja kaunista ihmiskohtaloa vaikeista haluista, tavoista olla ja olla olematta. Tuntuu ihan harmille, jos homouttaan kainostelevat sotilaat, sukupuolensa vaihtava Qtip, tai dragin jumalatar eivät jatka showtaan yhdessä toistekin, puhumattakaan strippaavasta rokkarista. Kingit ja Hempukat näyttivät yhdessä sen mitä drag ja kabaree voivat olla parhaimmillaan.

The Morning News features photography by Chad States, an artist who shoots portraits for his project called Masculinities. This collection of images includes males, females, and transpeople – not necessarily male-identified people as the name of the feature implies, but simply people who see themselves as masculine. The Morning News also features an interview where the artist discusses his views on masculinity and how he approaches his subjects. The full set of images can be viewed on Chad States’ own website.

The Morning News: Men at Their Most Masculine (NSFW: some images contain nudity).

Chad States