Tiistaina 1.6. klo 19  Kummakerhon BDSM keskusteluryhmä tapaa jälleen. Paikkana Bar Fenixin vasemmanpuoleinen takahuone (Eerikinkatu 14). Kaikki kiinnostuneet tervetulleita tietoihin, taitoihin, sukupuoleen taikka seksuaalisuuteen katsomatta!

Tällä kertaa jutellaan itse ryhmästä, keskustelemisesta ja siitä miten luoda kaikille turvallisia tiloja ja hyvää keskusteluilmapiiriä. Sekä itse ryhmän tarkoituksista.

Tapaaminen on näillä näkymin viimeinen avoin tapaaminen, eli jos sinua kiinnostaa osallistua ryhmään, mutta et pääse juuri tuolloin niin ota yhteyttä osoitteeseen kummakerho ät gmail.com.

Kun olen kirjoitellut bdsm:stä, olen aina määritellyt sen perustaltaan konsensuaaliseksi eli molemminpuoliseen suostumukseen perustuvaksi toiminnaksi. (En tiedä mikä olisi parempi sana konsensuaalisuudelle, vastavuoroinen suostumus kuulostaa oudolta, ja molemminpuolinen suostumus implikoi että osapuolia on vain kaksi, eikä se välttämättä näin ole. Siksi puhun konsensuaalisuudesta, puhunhan toisaalta myös bdsm:stä, triggereistä, switcheistä ja monista muista finglish-termeistä. Onko hyviä käännösehdotuksia?)

Kenellekään ei varmaan ole yllätys että olen Sinclair Sexsmith -fani, mutta muun ohella hänellä on hyviä tekstejä bdsm:stä ja ihmissuhteista. Yksi niistä on tämä: Consent Obsession

Olen aika lailla samoilla linjoilla Sinclairin kanssa. Olen miettinyt miksi suhtautumiseni julkiseen seksin harrastamiseen ja ekshibitionismiin on niin vaikea, ja luettuani ylläolevan tekstin ymmärsin että se liittyy juuri ajatukseen seksin katsomisen ja siihen osallistumisen vapaaehtoisuudesta. Jotta esimerkiksi bdsm on seksiä eikä väkivaltaa, erottava tekijä on, että kaikki osallistujat ovat leikissä mukana omasta vapaasta tahdostaan. Jos siis sessioin lähipuistossa ja puistossa leikkivät lapset joutuvat sitä katsomaan (ja mahdollisesti traumatisoituvat, itse ainakin muistan lapsuuden itsensäpaljastajien kohtaamiset hyvin ahdistavina), kyse ei ole sivustakatsojien vapaasta valinnasta.

Seksibileet ovat aivan asia erikseen. Astuessani sellaiseen tilaan tietäen mistä bileissä on kyse, teen tietoisen valinnan katsoa ja harrastaa seksiä. Jos minut huijattaisiin seksibileisiin ilman että tietäisin juhlien luonteesta, tapahtuma ei olisi konsensuaalinen.

Kaikesta huolimatta en suhtaudu seksiin itsessään kielteisesti, enkä vastusta pornoa. Vastustan sitä, jos pornoa työnnetään ihmisten kurkuista alas ilman heidän omaa suostumustaan. Ja vastustan sellaista pornoteollisuutta, jossa (useimmiten naiskehoiset) ihmiset pakotetaan työskentelemään ilman heidän suostumustaan.

Ehkä vien yksityisyyteni seksin harrastamisen suhteen liian pitkälle ja olen ylisuojelevainen. Mutta tiedän myös, että itse vaivaudun ja ystäväni vaivautuvat jos joutuvat todistamaan seksikohtauksia baareissa tai muissa paikoissa, joihin menemiselle on muu syy kuin toisten ihmisten seksin seuraaminen.

Toki Kummakerhossakin on pornoksi luokiteltavaa sisältöä. Mutta luulen, että se henkilö joka tänne löytää anaalifistaus-hakusanalla ja löytää tällaista kuivaa teoretisointia seksistä ja feminismistä, tuskin kokee suurta traumaa. Tai ehkä juuri siksi. ;)

Seuraava keskustelu on perjantaina 2.4. Mustassa Kissassa klo 18. Siis ennen Peijakasta. Tulemalla paikalle ja esittäytymällä pääset suljetulle foorumille joka on perustettu aihetta varten, sekä tietenkin keskustelemaan fiksujen ja filmaattisten pervojen kanssa kaikille rakkaasta aiheesta. Ryhmä ja siellä käytävä keskustelu on luottamuksellinen.

Takakannen perusteella:

Kokoelma eroottisia novelleja nykypäivän Helsingistä. Näissä novelleissa perinteiset sukupuoliroolit ja valtarakennelmat sekoittuvat moneen kertaan, ja todellisten ihmisten elämänmakuiset vartalot koskettavat toisiaan niin, että niihin jää jälki. Novellit ovat älykkäästi kirjoitettuja kohtaamisia, jotka eivät kuitenkaan menetä voimaansa myös perinteisiä fantasioita uudistavana, kiihottavana kirjallisuutena.

Kuulostaa lupaavalta, ajattelin ja aloitin kirjan. Nyt sen luettuani lasken sen pettyneenä käsistäni. Kirja on hyvin kirjoitettu ja rikasta suomen kieltä on aina mukava lukea. Lupauksensa kirja kuitenkin onnistuu pettämään monta kertaa.

En toki odottanut että teoksessa olisi mitään aidosti queeriä, vaikka siitä muutama lesbo- ja yksi homotarinakin löytyy. Minusta dildon käyttö tai polyamorinen suhde ei ole mitenkään queer asia enää nykypäivänä. Ehkä aidosti queerein asetelma kirjassa oli muutamaan kertaan toistuva vanhemman naisen ja nuoremman miehen välinen seksisuhde, joka on vielä nykyäänkin yhteiskunnallinen tabu.

Epäilen kuitenkin vahvasti, pystyykö kukaan lesbo samaistumaan kirjan lesboseksikohtauksiin. Ja tässä on kirjan suurin puute. Jotta erotica toimii, sen on tarjottava lukijalleen samaistumiskohteita. Nämä keskiluokkaiselle, valkoihoiselle heteronaiselle kirjoitetut novellit eivät onnistuneet siinä kertaakaan. Seksikuvaukset olivat jopa luotaantyöntäviä.

Sinänsä kirjassa oli hauska asetelma, jossa arkisista asioista tehdään seksikkäitä. Vai kuka kuvittelisi pornotarinassa kirjoitettavan pakastepizzoista, arkistonhoitajista tai Frankfurtin koulusta? Toinen mielenkiintoinen ulottuvuus kirjassa on pornotarina, jossa kirjoitetaan huonosta seksistä. Kaikillehan sellaista on joskus sattunut, ja idea erotican parodioimisesta huonon seksin kuvauksilla on ihan hauska. Mutta jos kirjaa markkinoidaan “fantasioita uudistavana kiihottavana kirjallisuutena”, miksi kirjoittaa tekstejä joissa seksi on yksinkertaisesti huonoa?

Sitten vielä yksi voimakkaan kritiikin aihe: Jos kirjailija kirjoittaa jostakin teemasta, olettaisi hänen tekevän taustatyötä aiheen parissa. Novellien polyamoriakuvaus oli järkyttävä (mihinkäs sitä ehkäisyä polysuhteessa tarvitaankaan ;) ), mutta eniten minua suututti tarina jossa oli ilmeisesti tarkoitus kuvata sm-seksiä. Jos on tarkoitus kirjoittaa bdsm:stä niin voisi edes ottaa alkeellisesti selville, mistä siinä on kyse. Kirjoittajille tiedoksi, että bdsm perustuu molemminpuoliseen suostumukseen, ja se mitä kirjassa kuvattiin, oli lievä pahoinpitely.

Mitä tästä kaikesta siis sanoisi? Jos haluaa lukea hyvää ja älykästä, fantasioita uudistavaa pornoa, ei auta kuin tehdä sellaista itse.

Keskustelutilaisuus radikaalin BDSM:n ongelmista ja mahdollisuuksista Mustan Kanin Kolossa (Eerikinkatu 44, Helsinki) 18.3. klo. 18 alkaen. Tervetuloa kaikki, joita teema kiinnostaa!

Toivottavasti näille työryhmille saadaan tulevaisuudessa myös jatkoa.

Mustan Kanin Kolo Facebookissa

On Dichotomies that (No Longer) Jail Me – KinkForAll Providence from maymay on Vimeo.

Kun olin hahmottelemassa aihetta, tajusin kyllä että kyseessä on tärkeä teema ja sellainen, josta en ole tavannut keskustelua aiemmin Suomessa. Samalla minun oli todella vaikea miettiä, mitä haluan aiheesta sanoa. Olen valkoinen, sehän ei ole värillinen, eihän? Miksi minun pitäisi kiinnittää huomiota etnisiin ja ihonväriin liittyviin kysymyksiin leikkiessäni?

Oikeastaan aloin miettiä aihetta toden teolla vasta luettuani aikaisemminkin käyttämästäni Bauerin artikkelista Transgressive and Transformative Gendered Sexual Practices and White Privileges: The Case of the Dyke/Trans BDSM Communities (Women’s Studies Quarterly Vol. 36, Numbers 3 & 4, Fall/Winter 2008) hänen haastattelemiensa queerien bdsm-harrastajien näkemyksiä race playstä. Haastateltavat eivät olleet kiinnostuneita aiheen kommentoimisesta, eivätkä pitäneet rotua tärkeänä kysymyksenä.

Samaa kirjoittaa tämän blogin kirjoittaja:

I have an easier time thinking about and doing play around oppression that I personally have been in the oppressed position in relationship to (like homophobia/heterosexism, mysogyny, transphobia, ageism), with some exceptions (I have not been able to engage with ableism play, anti-semitism play or play around fat oppression).  I have a harder time even thinking about/watching oppression based play oriented around My own privilege (class oppression, education-based privilege, racism/white privilege, xenophobia).

Samanlaisia ajatuksia on myös minulla. Keskustelin asiasta erään toisen toverin kanssa. “Eihän se olisi sopivaa”, sanoi keskustelukumppanini kun puhuimme asiasta. “Sehän olisi rasismia”. Ja kuitenkin hänen ja minun mielestäni on ok leikkiä seksistisiä skenaarioita, joissa mies dominoi ja nainen alistuu? Missä ero? Molemmissa, sekä seksismissä että rasismissa, on kyse rakenteellisesta väkivallasta, joka kohdistuu henkilön koettuihin ominaisuuksiin, joita hän ei pysty tilanteessa muuttamaan (sukupuoli/ihonväri).

Minuun koski erityisesti kohta Bauerin artikkelissa, jossa hän syytti bdsm-skeneä “värisokeudesta”, jos se ei suostu käsittelemään rasismia leikeissä samalla tavoin kuin seksismiä. Ja kun tarkoitan käsittelemistä, en tarkoita hyväksymistä ja uudelleentoistamista, vaan kriittistä tarkastelua. Bauer kritisoi valkoisia bdsm-harrastajia “värisokeudesta” esimerkiksi orjaleikkien kohdalla. Erilaiset orjaleikit ovat varmaan yleisimpiä d/s-leikkien muotoja. Kuinka moni leikkijä ottaa millään lailla huomioon sen kulttuurisen painolastin, jota orjuus on historiallisesti kantanut? Orjuuden yhteydet rasismiin, kolonialismiin ja imperialismiin ovat kiistämättömät. Miksei näitä osa-alueita pohdita orjaleikkien neuvotteluissa ja muissa yhteyksissä?

Minusta on aina ollut aika kiinnostavaa miten valtavirta-kinkypiireissä tunnutaan fanittavan keskiaikaisia inkvisition kidutuslaitteisiin perustuvia laitteita ja muuta rekvisiittaa. Itseäni ateistina kammoksuttaa ja vieroksuttaa kuvaston kristillisyys. Tuntuu, että uskonnollissävytteinen kuvasto ja orjaleikit oudolla tavalla riisuttuina rasistisesta painolastistaan otetaan piireissä kritiikittä vastaan.

Asia liittyy jo ensimmäisessä tekstissä esiin nostamaani bdsm-ideologian kritiikkiin. Virallinen bdsm-ideologia lähtee ajatuksesta, että leikkiin osallistuvat henkilöt ovat vapaita, länsimaalaisia, tiedostavia yksilöitä, joilla on samanlaiset kyvyt, taidot ja vapaudet neuvotella sessioista ja niiden kulusta. Ideologia ei ota huomioon, että ihmiset leikkivät erilaisista elämäntilanteista lähtien. Ihmisillä on erilaisia privilegioita ja erilaisia alistussuhteita, joita he kohtaavat tai (kuten minä rotukysymyksen kanssa) eivät kohtaa elämänsä varrella.

Mielestäni bdsm radikaalisti ajateltuna voi olla erinomainen tapa törmätä omiin sokeisiin pisteisiinsä ja privilegioihinsa. Jos joku leikki tuntuu minusta väärältä, poliittisesti mahdottomalta, oudolta, sairaalta, voi alkaa miettiä, törmäänkö siinä kohdassa johonkin omaan etuoikeuteeni, jota en pysty näkemään saati sanallistamaan. Ehkä leikkiminen voi tarjota tavan purkaa tätä umpikujaa, asettua toisen asemaan ja nähdä pieneltä osalta, mitä toisen kohtaama repressio on.

Täältä löytyy erittäin kiinnostava haastattelu race playstä. Jos luet sen, aloita kohdasta 1 ja etene järjestyksessä (linkit kaikkiin neljään tekstiin löytyvät viimeisestä osasta).

Lainaus ensimmäisestä osasta:

“Mo: I can go into the Big Ass Ice Cream Parlor of Racism and have a sample spoon, and leave.
Andrea Plaid: LOL!
Mo: I’m not trapped there being force fed the Rocky Road Ice Cream of Oppression until I am sick.”

Kannatan lämpimästi tässä blogissa esitettyä ajatusta että erilaisia vaikeita skenaarioita leikkivät
(anarkisti-)bdsm-harrastajat kokoontuisivat yhteen ja keskustelisivat ja jakaisivat kokemuksia. Olisi tärkeää puhua hyvistä ja vaikeista kokemuksista, triggereistä ja turvallisuudesta. Erityisesti leikit, jotka liittyvät poliittisesti vaikeisiin aiheisiin, kuten (hetero- tai cis)seksismiin, rasismiin, poliittiseen väkivaltaan yms. vaatisivat turvallisia tiloja, joissa niiden esiin nostamia poliittisia ja henkilökohtaisia kysymyksiä pääsee purkamaan ja jakamaan.

Eläinten oikeudet ovat minulle tärkeä aihe, koska eläinoikeusliike on tavallaan se henkinen koti, johon ensimmäiseksi lähdin mukaan ja joka oli minulle tärkein poliittisen vaikuttamisen areena 90-luvun puolivälistä lähtien (niin kuin monelle muullekin, kuten ympäristöaktivismin “aaltoihin” tutustuneet sosiologit tietävät). Minulle esimerkiksi veganismi on arvo, johon olen täysin sosiaalistunut ja jota en omassa elämässäni edes ajattele. Olen ollut vegaani monta vuotta.

Mutta kun kirjoitan bdsm:stä ja eläinten oikeuksista, en tavallaan ajattele eläinten oikeuksia sinänsä. Minua kiinnostavat elementit suhteessa eläinten oikeuksiin ja bdsm:ään ovat vaikeat halut ja niiden toteuttaminen, sekä se kulttuurinen asenne, jota eläinleikit peilaavat.

Jos ajatellaan valtavirta-bdsm-skeneä, sitä ei voi pitää kovin sensitiivisenä eläinten oikeuksille. Bdsm-kulttuuri yhdistetään lehmännahkafetisismiin ja seksikauppojen s/m-lelut sisältävät lähinnä pelkästään nahkaisia välineitä. Vegaanina tämä tuntuu luotaantyöntävältä.

Tiedän kyllä myös vegaaneja, joilla on aatteestaan huolimatta nahkafetissi. Siinä on mielestäni kyse vaikeasta halusta; kuinka toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan eettisesti, jos fetisismi kohdistuu epäeettiseen tuotteeseen? Vegaanit ovat yrittäneet luoda omia vaihtoehtojaan, esimerkiksi tämän Veganerotica-tuotemerkin alla. Kuulemma keinonahka ei kuitenkaan ole sama asia.

Vegaanit ja nahkafetissi voivat tuntua marginaaliselta kysymykseltä, mutta minusta sen kautta voi hahmottaa tarkemmin bdsm:n merkityksia yksilölle itselleen. Usein leikeissä on kyse tabuista ja niiden rikkomisesta. Jos vegaani kiihottuu nahkaruoskasta, samalla tavalla voi ymmärtää hierarkioita vastustavan anarkistin kiihottumista poliisi-, vartija- tai muilla auktoriteettiasemilla leikkimisestä.

Toinen eläinten oikeuksiin liittyvä kiinnostava kysymys ovat eläinleikit. En tarkoita zoofiliaa vaan eläinhahmon omaksumista leikkiessä, esimerkiksi puppy play- ja pony play-skenarioita. Puppy play-skenaariossa ideana on, että alistuva osapuoli asettuu koiran asemaan, käyttää pantaa, hänellä ei ole lupa puhua jne. Pony playssä alistuvaa osapuolta voidaan kohdella taakkoja vetävänä hevosena, näyttelyeläimenä tai hänellä voidaan ratsastaa. Yhteisenä piirteenä näissä on, ettei eläimen asemaan alistettavalla ole lupa puhua, turvasanaa lukuunottamatta.

Kinkpedia kirjoittaa kiinnostavasti:

For the dominant partner there are several reasons to want to dehumanize his subject. The feeling of power you can have ordering around a person who will not even be able to talk or move upright is higher than most other forms of domination. Dehumanization also lowers the threshold for many people – many people are able to treat an animal much harsher than a human being.

Mielestäni tässä kerrotaan jotain hyvin olennaista ihmisen ja muiden eläinten välisestä yhteiskunnallisesta suhteesta. Koska eläin ei pysty puhumalla puolustamaan itseään, sitä on luvallista kohdella paljon huonommin kuin ihmisyksilöä. Eläinoikeusfilosofiaan perehtyneet tietävät, että jako on spesistinen – esimerkiksi pienillä vauvoilla on puhekyvyttömyydestään huolimatta ihmisoikeuksia, toisin kuin kognitiivisesti kehittyneemmilläkin lajeilla, kuten ihmisapinoilla. Puppy- ja pony play -leikit kertovat omalta osaltaan, mitkä ominaisuudet (tai ominaisuuksien puute) olennoissa koetaan merkittävinä, jotta heitä voidaan alistaa ja kohdella väkivaltaisesti.

Tässä kirjoitussarjassa aion kirjoittaa vielä race playstä, eli rasismiin liittyvien skenaarioiden leikkimisestä. Luulen, että seuraavan tekstin tuottamiseen kuluu kauemmin aikaa kuin muihin sarjan teksteihin, koska oma ajatustyöni aiheeseen liittyen on vielä niin kesken. Valkoinen privilegio on tavallaan niin voimakkaasti itsestäänselvyys minulle ja ympärilläni oleville valkoisille suomalaisille, että vaatii aika paljon pohdintaa käsitellä aihetta bdsm-kehyksessä. Toivon kuitenkin, että jo ensi vuoden alussa saisin tekstin aikaiseksi ja kommentoitavaksi sivuille.

Edellinen teksti

Vaikka suhtaudun kriittisesti bdsm-ideologiaan ja neuvottelujen luonteeseen (ks. edellinen teksti), näen kuitenkin että onnistuessaan bdsm-roolileikit voivat avata turvallisia tiloja tutkia omaa seksuaalisuuttaan ja esimerkiksi sellaisia ulottuvuuksia, jotka ovat tabuja tai muuten mahdottomia toteuttaa. Yksi tärkeä osa-alue on sukupuoli, sen kokeminen ja sukupuoliroolien neuvottelu leikeissä.

Perustan tämän tekstin osittain Robin Bauerin artikkeliin Transgressive and Transformative Gendered Sexual Practices and White Privileges: The Case of the Dyke/Trans BDSM Communities (Women’s Studies Quarterly Vol. 36, Numbers 3 & 4, Fall/Winter 2008), joka on saatavilla yliopiston lukuoikeuksilla esimerkiksi täältä.

Arkielämässämme meidät asetetaan jatkuvasti erilaisiin paikkoihin sukupuolemme mukaan. Tällä positioimisella ei ole mitään tekemistä koetun sukupuoli-identiteetin kanssa, ainoa merkityksellinen asia on toisten tulkinta omasta sukupuolesta. Transihmisille kyse on läpimenosta, jos tämä tulkinta osuu oikeaan, cis-sukupuoliset usein ottavat tilanteen annettuna pohtimatta sitä sen kummemmin. Bdsm-leikkien kautta voi kuitenkin avautua ikkuna tarkastella ja kyseenalaistaa itsestäänselvyyksinä pidettyjä sukupuolittamisen tilanteita.

Kuten Bauer kirjoittaa, hänen haastattelemilleen queereille bdsm-harrastajille leikkien neuvottelut tarjoavat mahdollisuuden tutkia esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen roolia. Hänen haastattelemansa lesbonainen kertoo pystyvänsä leikkimään vaikka 15-vuotiaan koulupojan roolissa ja saavansa sitä kautta käsityksen, millaisia kokemuksia pojalla olisi. Hän vertaa kokemusta kirjan lukemiseen, mutta erona lukukokemukseen tämä käsitys ei synny pelkästään mielikuvituksen varassa, vaan bdsm-roolileikeissä kuviteltu kokemus myös ruumiillistuu.

I can’t understand what it’s like to be a fifteen-year-old Irish boy in
an all-boy’s boarding school. But I can read the book and have a sense of
what it’s like. So if you wanna go out and buy a schoolboy’s uniform and
wear it and have somebody be the schoolmaster and I get to play it, now
I have a sense of what it’s like, even as me in my body as a woman. I’ll
never be a fifteen-year-old boy. I get to experience what I think a fif-
teen-year-old boy would be like. And that might be freeing in some way.
Maybe it will give me a different perspective, maybe I’ll suddenly under-
stand something I never understood about young boys.

Sukupuolen käyttäminen yhtenä neuvottelun osa-alueena nostaa esiin sukupuolikokemuksen tilannekohtaisuuden ja ristiriitaisuuden. Joku leikkijä saattaa tietyn kumppanin kanssa leikkiä tietystä sukupuoliroolista lähtien ja toisen kumppanin kanssa toisesta, tai roolit voivat vaihtua sessiosta toiseen. Sukupuolirooleilla leikittely tarjoaa tärkeän väylän vapautua yhteiskunnan biologistetusta sukupuolirooliasetelmasta, jossa sukupuoli- ja seksuaali-identiteetit nähdään muuttumattomina ja kontekstista riippumattomina.

Minun mielestäni se, jos sukupuolta ei oteta tärkeänä osana roolileikkien neuvotteluja, kertoo cis-keskeisyydestä. Ei tulisi vain olettaa, että biologisesti naiskehoinen haluaisi leikkiessään olla naispuolinen tai tulla kohdelluksi naiskehoisena, tai päinvastoin. Nämä asiat pitäisi tuoda mukaan sessiosta käytävään avoimeen keskusteluun.

Toinen sovittava asia on nimeäminen, esimerkiksi millaisella kutsumanimellä leikkijät toivovat itseään kutsuttavan. Suomen kielessä ei niin tärkeässä osassa, mutta ruotsin- tai englanninkielisissä leikeissä sitäkin tärkeämpää, on sopia sukupuolitetuista pronomineista. Kutsuvatko leikkijät toisiaan s/he, han/hon -pronomineilla vai sukupuolineutraaleilla sanoilla (esimerkiksi per). Muita sukupuolikokemuksiin liittyviä neuvoteltavia asioita voivat olla esimerkiksi leikkijöiden ikä (tytötelläänkö, pojitellaanko, herroitellaanko, sanotaanko Sir/Madam tai jotain muuta).

Kaikkien näiden tekijöiden muuttuminen neuvottelunalaisiksi tuo mukanaan mahdollisuuden tarkastella sukupuolia kokemuksina ainutlaatuisella tavalla. Niiden käyttäminen leikeissä saattaa mahdollistaa myös laajemman trans- tai genderqueer-identiteetin omaksumisen, kuten Bauer huomauttaa. Joka tapauksessa mahdollisuus tarkastella seksuaalisuutta ja erilaisia sukupuolikokemuksia turvallisesti leikkien kautta on vapauttavaa ja uusia näkökulmia avaavaa.

Minun mielestäni se, mitä omassa makuuhuoneessaan (tai keittiössään tai wc:ssään tai kirjaston wc:ssä) harrastaa, ei ole pelkästään yksityisasia, vaan se sisältää laajempia sosiaalisia seurauksia. Näiden seurausten pohtiminen on minusta niin kiinnostavaa, että aion kirjoittaa aiheesta monta tekstiä. Yleisen feminismin ja bdsm-seksin välisen suhteen lisäksi aion pohtia queerin ja bdsm:n suhdetta, eläinten oikeuksia sekä valtavirta-kinkypiirejä.

Käytän tässä kirjoitussarjassa termiä bdsm laajana yleiskäsitteenä erilaisille kinkyille seksin harrastamistavoille. Käytän mieluummin bdsm-käsitettä kuin kinkyä, sillä keskityn alistamiseen ja alistumiseen (d/s) ja erilaisia valtapelejä (power play) sisältäviin suhteisiin. Kuten wikipedia tietää kertoa, termi bdsm tulee englanninkielisistä sanoista Bondage (BD), Bondage & Discipline (B&D), Domination & Submission (D&S, DS, D/S), Sadism & Masochism (Sadomasochism) (S&M, SM). Lyhykäisyydessään se siis on vastavuoroiseen suostumukseen eli konsensuaalisuuteen perustuvaa seksiä, joka sisältää mm. sitomista, alistamista ja alistumista sekä sadomasokismia. Ei tietenkään välttämättä kaikkia näistä.

Feminismin käsitän tässä yhteydessä pyrkimyksenä kaikkien sukupuolten tasa-arvoon eli samankaltaiseen mahdollisuuteen käyttää valtaa. Laajemmin voin kertoa olevani anarkisti ja tarkastelevani sen vuoksi kaikkia rakenteellisia valtasuhteita kriittisesti, en pelkästään patriarkaattia ja miesten ja naisten välistä valtasuhdetta, vaan kaikenlaisia yhteiskunnallisia alistussuhteita. Kiinnostukseni eläinten oikeuksiin lähtee samalta perustalta.

Miten feminismin, valtasuhteiden kritiikin ja tasa-arvovaatimukset voi ylipäänsä yhdistää sellaisiin seksin harrastamistapoihin, joissa on tarkoituksena alistaa toista ihmistä? Bdsm-harrastajan näkökulmasta kysymys voi vaikuttaa absurdilta, sillä bdsm-seksissä ei ole kyse hyväksikäytöstä, vaan leikin osapuolet neuvottelevat sessioiden aluksi leikin säännöistä, rooleista ja omista rajoistaan. Ihannetapauksessa leikkimiseen liittyy useita sääntöjä, kuten vaatimus osapuolten päihteettömyydestä ja siten täydestä ymmärryksen tilasta, omien rajojen ymmärrys ja kommunikointi, sekä toiminnan lopettavan turvasanan sopiminen ja sen oikeaoppinen käyttö.

Siis, bdsm-seksi on feminististä ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Epäilen kuitenkin, ettei kaikki ole aivan yhtä yksinkertaista. Feministisessä perinteessä on usein puhuttu privilegioista tai etuoikeuksista jotka toisilla ryhmillä on ja toisilta puuttuu. Tämän ajatuksen perusteella voisi lähteä tarkastelemaan kriittisesti bdsm-session neuvottelun “ideaalisen puheen tilannetta” ja kysyä, onko esimerkiksi heteroseksuaalisessa suhteessa mahdollista päästä tilanteeseen, jossa sekä mies että nainen pystyvät tasa-arvoisesti osallistumaan leikin sääntöjen neuvotteluun?

Lähempää tarkasteltuna ajatus feministisestä bdsm-seksistä muuttuukin olennaiseksi. Kuten subversive submissive -blogin pitäjä toteaa, suuri osa bdsm-seksistä on seksististä.

“A lot of people who engage in BDSM are sexist. “

Tämä tuskin on kenellekään yllätys, sillä bdsm-seksiä harrastetaan seksistisessä ja patriarkaalisessa yhteiskunnassamme. Mies joka alistaa ja nainen joka alistuu on kulttuurisessa kuvastossamme vallitseva asetelma.

Voiko tämän heteroseksistisen asetelman murtaa bdsm:n kautta? Jos voi, onnistuuko se vain naisten tai miesten välisissä suhteissa, jolloin valta-asetelma ei ole yhtä selkeä, nurinkäännettynä naispuolisen dominan ja miespuolisen subbarin välisissä suhteissa, joissa nainen saa ottaa takaisin häneltä anastetun vallan, tai switch-switch -suhteissa, joissa valta-asetelmat ovat jatkuvan neuvottelun prosessissa?

Minun nähdäkseni valtarakenteiden purkamisen ja bdsm:n radikalisoimisen paikat lähtevät juuri edellämainitusta neuvottelun prosessista. Kinky seksuaalisuus, kuten kaikki muutkin seksuaalisuuden muodot, on tämän yhteiskunnan ja kulttuurin tuote. Minä en ajattele yksilöpsykologisten selitysten tavoin, että bdsm-seksuaalisuus kehittyisi jonkun lapsuuden hyväksikäyttökokemuksen tai trauman seurauksena. Bdsm:ssä fetisoidaan yhteiskunnassa olemassaolevia valtarakenteita. Heteroseksuaalisisissa suhteissa elävät, miehille alistuvat naiset ovat saaneet tämän idean jostain. Ei myöskään ole sattumaa, että kinkypiireissä leikitään monilla muilla epäilyttävillä valta-asetelmilla, kuten pedofilialla (esimerkiksi vauvaleikit tai daddy-fetissi), rasismilla (race play) tai eläinten hyväksikäytöllä (puppy tai pony play). Bdsm:n vahvuus verrattuna vaniljaseksiin on näiden valta-asetelmien näkyviksi tekeminen.

Kaikki seksi sisältää luonnollistettuja valta-asetelmia, bdsm-sessioiden neuvotteluissa nämä valta-asetelmat on mahdollista tehdä näkyviksi ja sitä kautta kyseenalaistaa ne. Valta-asetelmien näkyväksi tekeminen ja sopiminen tarjoaa työkaluja tarkastella valtasuhteita ja hierarkioita ja päästä oman seksuaalisuutensa avulla käsiksi johonkin, jota voi poliittisella toiminnalla purkaa. Jatkossa aion tarkastella yhtä valtasuhdetta kerrallaan bdsm-kontekstissa, aloittaen heteronormista ja sen kyseenalaistamisesta queer bdsm:n avulla.