Kuva Embodiment: A Portrait of Queer Life in America-projektista

Join aamukahvia ja lueskelin Feministing-blogia. Siellä kerrottiin sen verran kiinnostavasta projektista, että täytyi repostata.

Embodiment: A Portrait of Queer Life In America is a collection of 18 short films and 80 photographic portraits that represent and archive the varied lives of Queer America today. Photographs and videos will be released episodically online, accompanied by personal statements, throughout the next year.

Embodiment seeks to connect individuals from urban and rural areas and highlight a national experience in its many diverse, overlapping and, at times, conflicting parts.  Beginning in 2004 as a solo photography project,Embodiment evolved into a multi-media collaboration in 2009 when photographer Molly Landreth teamed up with videographer Amelia Tovey and set out on a cross-country road trip in search of individuals who would speak for themselves about what it means to be queer right now.  Stopping in churches, parks, high school stadiums, back yards and bedrooms, Landreth and Tovey asked people to present themselves within their natural environments, living their everyday lives.  With this ever growing archive of words, images and short films, the artists intend to change the way queer communities are perceived, and offer queer people all over the country a chance to speak for themselves.

Embodiment-projektin nettisivut ja traileri.

FEMINISTISEN PORNON ILTA
LA 5.3.2011
KUPOLI (Mannerheimintie 5 B, 7.kerros)
Vapaaehtoinen pääsymaksu

Mitä on feministinen porno? Miten porno voi purkaa vallitsevia sukupuolinormeja ja seksuaalisia hierarkioita? Jos porno nostetaan käsitteelliselle tasolle, katoaako sen runkkausarvo?

Näistä ja muista aiheeseen liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella feministisen pornon illassa, jossa katsotaan viisi ruotsalaista indie-pornoelokuvaa. Tilaisuudessa ovat läsnä Zafire Vrba ja Mats Råsmark, jotka ovat tehneet yhden esitettävistä elokuvista. Luvassa on myös elokuvaan liittyvä yllätysperformanssi.

Elokuvanäytöksen kesto on noin 1,5 h ja näytös on K-18. Elokuvien kieli on ruotsi, tekstitys englanniksi. Keskustelu näytöksen jälkeen käydään englanniksi. Tarkempi kuvaus elokuvista viestin lopussa.

Tervetuloa mielihyvää ja ajatuksia herättävään iltaan!

Tapahtuman on järjestänyt Peijakas! ja AutOp yhteistyössä Feministisen kollektiivin ja Tampereen Queer-kerhon kanssa.

FEMINIST PORN NIGHT
SATURDAY THE 5TH OF MARCH
KUPOLI (Mannerheimintie 5 B, 7th floor)
Voluntary entrance fee

What is feminist porn? How can porn unravel mainstream gender norms and sexual hierarchies? And if porn is lifted in to a conceptual level, does its masturbation value decline?

These and other questions can be discussed in a special night of feminist porn. We are going to see five Swedish independent porn films. The films will be introduced by Swedish filmmakers and queer activists Zafire Vrba and Mats Råsmark, whose film will be shown in the program. A surprise performance related to the film will also take place.

The film duration is about 1,5 hours and the age limit is 18. The films are in Swedish, with English subtitles. The discussions afterwards will be held in English.

Welcome to an evening filled with pleasure and politics!

The event is arranged by Peijakas! and AutOp in collaboration with the Feminist Collective and the Queer club of Tampere.

**********************************

ELOKUVAT / FILM PROGRAM

FORBIDDEN FRUIT rekon/dekon 2009, Sweden (30 minutes)
Sweet, sticky juices seem to fill the day at the fertility clinic where Co-Co and Pasiflora treat their patients to reach fruitfulness. But it’s hard staying professional when the delivery boi comes with another fresh load of fruit and endless pleasure…

DIRTY HÄGERSTEN Viktorias sekret 2008, Sweden (7 minutes)
A sassy Swedish suburban sexy summer dream.

FOR THE LIBERATION OF MEN Jennifer Rainsford 2009, Sweden (5 minutes)
I told the oldest woman I know to put on the silverdress. I filmed and interviewed her about her sexual fantasies. Together we sank into her demented landscape where the border between old memories, real events and fantasies are blurred. I came back with the three wigmen.

FRUITCAKE Sara Kaaman and Ester Martin Bergsmark 2009, Sweden (8 minutes)
How do you spell dissolution? We spell it A-N-U-S. How do you spell revolution? We spell it A-N-U-S. How do you spell utopia? We spell it A-N-U-S.

THE REVOLUTIONARIES Male Identity Art 2009, Sweden (30 minutes)
A fumbling love story about two activists trying to be straight but have a hard time hiding their desires. This transmilitant gayporno speaks to everyone.

https://www.facebook.com/event.php?eid=168083519908472&index=1

(Scroll down for english)

FEMINISTISEN PORNON ILTA SU 6.3. KLO 20.30 NIAGARASSA

Mitä on feministinen porno? Miten porno voi purkaa vallitsevia
sukupuolinormeja ja seksuaalisia hierarkioita? Jos porno nostetaan
käsitteelliselle tasolle, katoaako sen runkkausarvo?

Näistä ja muista aiheeseen liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella
feministisen pornon illassa. Tule katsomaan viisi ruotsalaista
indie-pornoelokuvaa Arthouse Cinema Niagarassa Su 6.3. klo 20.30 ja liity
keskusteluun näytöksen jälkeen ravintola 931:ssä (Niagaran aulatilassa).
Tilaisuuden avaavat Zafire Vrba ja Mats Råsmark, jotka ovat tehneet yhden
esitettävistä elokuvista.

Elokuvanäytös (K-18) kustantaa 5€ ja sen kesto on 1,5 h. Elokuvien kieli
on ruotsi, tekstitys englanniksi. Keskustelu näytöksen jälkeen käydään
englanniksi. Tarkempi kuvaus elokuvista viestin lopussa.

Tervetuloa mielihyvää ja ajatuksia herättävään iltaan!!

Tapahtuman järjestää Tampereen queer-kerho, lisätietoja queerkerho@gmail.com.

Arthouse Cinema Niagara/ Ravintola 931
Kehräsaari (Rakennus B)
Tampere

FEMINIST PORN NIGHT ON SUNDAY 6TH OF MARCH 19.00 AT NIAGARA

What is feminist porn? How can porn unravel mainstream gender norms and
sexual hierarchies? And if porn is lifted in to a conceptual level, does
its masturbation value decline?

These and other questions can be discussed in a special night of feminist
porn. Watch five Swedish independent porn films in Arthouse Cinema Niagara
on Sunday 6th of March 20.30 and discuss them afterwards in Bar 961. The
films will be introduced by Swedish filmmakers and queer activists Zafire
Vrba and Mats Råsmark, whose film will be shown in the program.

The film program costs 5€, the duration is 1,5 hours and the age limit is
18. The films are in Swedish, with English subtitles. The discussions
afterwards will be held in English.

Welcome to an evening filled with pleasure and politics!!!!

The event is arranged by Tampere queer-club. Contact us via e-mail
queerkerho@gmail.com.

Arthouse Cinema Niagara/ Bar 931
Kehräsaari (Building B)
Tampere

**********************************

ELOKUVAT / FILM PROGRAM

FORBIDDEN FRUIT rekon/dekon 2009, Sweden 30 minutes
Sweet, sticky juices seem to fill the day at the fertility clinic where
Co-Co and Pasiflora treat their patients to reach fruitfulness. But it's
hard staying professional when the delivery boi comes with another fresh
load of fruit and endless pleasure...

DIRTY HÄGERSTEN Viktorias sekret 2008, Sweden 7 minutes
A sassy swedish suburban sexy summer dream.

FOR THE LIBERATION OF MEN Jennifer Rainsford 2009, Sweden 5 minutes
I told the oldest woman I know to put on the silverdress. I filmed and
interviewed her about her sexual fantasies. Together we sank into her
demented landscape where the border between old memories, real events and
fantasies are blurred. I came back with the three wigmen.

FRUITCAKE Sara Kaaman and Ester Martin Bergsmark 2009, Sweden 8 minutes
How do you spell dissolution? We spell it A-N-U-S.
How do you spell revolution? We spell it A-N-U-S.
How do you spell utopia? We spell it A-N-U-S.

THE REVOLUTIONARIES Male Identity Art 2009, Sweden 30 minutes
A fumbling love story about two activists trying to be straight but have a
hard time hiding their desires. This transmilitant gayporno speaks to
everyone.

**********************************

Toronton valtaisilla elokuvajuhlilla sato oli hyvä. Vuoden parhaiden elokuvien listalle pääsee innolla odottamani ja odotukset lunastanut Gregg Arakin (The Living End, Mysterious Skin) KABOOM, jossa ohjaaja palasi 90-luvun elokuviensa tyyliin: teinien ylitsepursuavaa sekstailua yhdistettynä värikkääseen pop-estetiikkaan ja scifi-häröilyyn toimi täydellisesti.

Vuoden positiivinen yllätys oli Tom Tykwerin (Juokse Lola, Parfyymi) DREI, jossa aiheena on yhä vaan mediaseksikkäämpi polyamoria: heteropariskunnan osapuolet toisistaan tietämättään aloittavat suhteen saman miehen kanssa. Ilahduttavaa elokuvassa oli erityisesti se, että päähenkilöt eivät ole nuoria siloposkia vaan jo neljänkympin paremmalla puolella. Aiheen käsittelytapa poikkeaa raikkaalla tavalla perusviihde-elokuvien kolmiodraamoista: ahdistavat tunteet puuttuvat lähes kokonaan ja loppuratkaisu on vapautunut. Vaikuttaisi hyvin espoocinéläiseltä elokuvalta, toivotaan että saadaan Suomeenkin kankaille tämä. (Biseksuaalisuudesta elokuvissa kiinnostuneille suosittelen myös John Schlesingerin SUNDAY BLOODY SUNDAYta vuodelta 1971.)

Toronton isoimmaksi pettymykseksi osoittautui John Cameron Mitchellin (Hedwig and the Angry Inch, Shortbus) lattea surutyön kuvaus RABBIT HOLE, jossa Nicole Kidman angstaa poikansa kuolemaa yhtä pökkelön Aaron Eckhartin kera porvarillisen nätissä ympäristössä.

Kävin syksyllä myös Turun Vinokinoissa, jonka ohjelmistosuunnittelusta hyppäsin muihin kuvioihin vuoden 2009 festareiden jälkeen. Täytyy nostaa hattua seuraajille; tarjonta oli monipuolista ja näin muutaman erinomaisen elokuvan festareilla. Marcus Lindeenin ÅNGRARNAn näin jo Tukholman Tempo-dokumenttifestivaaleilla: sekä esteettisesti että aiheeltaan aivan poikkeuksellinen dokumentti. Intersukupuolisesta nuoresta kertova J.B. Ghumanin ohjaama SPORK (kuva) oli visuaalisesti huikea, kuin Hairsprayn ja Napoleon Dynamiten esiteini-ikäinen serkku. (Elokuvan tanssityylistä diganneille suosittelen David LaChapellen dokumenttia RIZE.)

(Laitetaan tähän väliin vielä jo mantraksi muodostunut valitus Turun elokuvateatteritilanteesta: Kaupungin auditiorion aulatilat olivat viihtyisämmät kuin edesmenneessä Juliassa ja kuvan laatu tykiltä oli parempi kuin odotin, mutta äänentoisto oli ihan kamala. Elokuvatapahtumat tarvitsevat arvoisensa tilan, senkin kulttuuripääkaupunki!)

Festivaalituttavuuksista mainittakoon vielä Berlinalessa näkemäni ranskalaistyöpari Olivier Ducastelin ja Jacques Martineaun tyylikäs L’ARBRE ET LA FORET, jossa toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat nousevat kaihertamaan porvarisperheen ihmissuhteita, sekä ikisuosikkini Ferzan Ozpetekin komedia MINE VAGANTI, jossa on myös aiheena kaapista ulostulo perheessä.

Vaikka tuossa alkuun valittelin, että teatterilevityksessä ei kiinnostavia queer-leffoja usein näy, niin mainitaan nyt kuitenkin ne poikkeukset. Tom Fordin melankolinen A SINGLE MAN oli vaikuttava ja tyylitajuinen teos, kuin oli myös jo aiemmin Kummakerhossa mainostamani KANGASTUKSIA (Les amours imaginaires). Lisa Cholodenkon THE KIDS ARE ALL RIGHTista on paljon kirjoitettu; itse onnistuin näkemään sen ilman ennakko-odotuksia ensi-illassaan Berlinalessa. Elokuvan hohto mielessäni on haalistunut, mutta kaiken kaikkiaan pidän sitä edelleen tervetulleena lisänä Hollywood-elokuvien joukossa. Elokuvan innoittaman katsoin Cholodenkon aiemmat työt HIGH ART sekä LAUREL CANYON, joita uskallan suositella myös The Kidsiin pettyneille.

Queereja sivuteemoja löytyi myös elokuvavuoden ehdottomassa suosikkielokuvassani PROFEETTA (Jacques Audiard) sekä Luca Guadagninon RAKKAUTTA ITALIALAISITTAIN, jonka kökkö suomenkielinen nimi saa kuulostamaan aurinkoiselta harlekiinihömpältä, vaikka kyseessä on upea tutkielma ulkopuolisuudesta ja rakkaudesta (alkuperäinen nimi Io sono l’amore kääntyy ‘olen rakkaus’).

Näin vuoden aikana myös vanhempia elokuvia, jotka mielestäni ansaitsisivat laajempaakin huomiota. Suomalaissyntyisen, varhaisen elokuvan mestarin Mauritz Stillerin VINGARNE (1916) esitettiin elokuvatutkija Richard Dyerin alustamana Tukholman Cinemateketissä. Kyseessä on ehkäpä varhaisin homoteemainen elokuva, josta on säilynyt vain osia. Yhdessä Dyerin esittelyn kanssa elokuvasta sai kiinnostavan kuvan 1900-luvun alun eräästä homokulttuurista. Myöhemmin syksyllä Cinemateket esitti myös Tod Browningin elokuvan FREAKS (1932), jossa sirkuksen “friikit” taistelevat oikeudestaan rakastaa – elokuvaa markkinoitiin aikoinaan kauhuna.

Päivitin queer- ja homoelokuvan tietämystäni myös moderneilla klassikoilla. Tukholman elokuvajuhlilla työstään palkittu Gus Van Sant on varmasti monille tuttu nimi. Suretti, että MY OWN PRIVATE IDAHOn (1991) näytös oli puolityhjä – elokuva kuuluu ohjaajan helmiin. Nuotiokohtaus River Phoenixin ja Keanu Reevesin välillä koskettaa joka kerta. Suosittelen myös lämpimästi Sidney Lumet’n vahvaa ryöstöjännäriä DOG DAY AFTERNOON (1975), Bill Sherwoodin varhaista aids-draamaa PARTING GLANCES (1986) ja Derek Jarmanin maalauksellista epookkia CARAVAGGIO (1986) sekä queer-elokuvan kultaiselta vuodelta 1991 Isaac Julienin voimakasta elokuvaa YOUNG SOUL REBELS, Christopher Munchin John Lennon/Brian Epstein -draamaa THE HOURS AND TIMES (kuva) ja Todd Haynesin Genet-tulkintaa POISON.

]]> http://www.kummakerho.net/2011/01/04/suosituksia-queer-elokuvavuodelta-2010/feed/ 0 http://www.kummakerho.net/2010/12/17/cafe-qupla-helsinki/ http://www.kummakerho.net/2010/12/17/cafe-qupla-helsinki/#comments Fri, 17 Dec 2010 19:22:39 +0000 admin http://www.kummakerho.net/?p=1632

Vuoden viimeinen ja loistokkain café Qupla järjestetään 19.12. klo 14-19 Sosiaalikeskus Satamassa. Tervetuloa nauttimaan kahvista ja virvokkeista, suolaisista ja makeista leivonnaisista sekä hauskasta seurasta sosiaalikeskus Satamaan!

Qupla on epäkaupallinen kohtaamispaikka queereille, pervoille, erilaisille frendeille ja muille homostelijoille. Tervetuloa punomaan juonia ja puuhastelemaan samanhenkisessä seurassa!

…Haistatamme paskat hetero- ja homonormeille, kalliille klubeille ja trendikahviloille!

Luvassa myös elokuvia alkaen klo. 16.

The Aggressives (2005, ohj. Daniel Peddle) + 1

The Aggressives seuraa kuutta newyorkilaisnaista, jotka ottavat osaa pääosin afrikkalaisamerikkalaisten lesbojen drag-kilpailuihin. Dokumentaarin päähenkilöt ovat lähes mahdottomia luokitella, ainakin mikäli pitäisi valita yleisesti tiedossa olevien sukupuolisuuksien ja seksuaalisten suuntautumisten kirjosta. He ovat butchin tuolla puolen, he identifioituvat maskuliinisiksi mutteivät koe olevansa transsukupuolisia ja he performoivat sukupuoltaan puku- ja tanssikilpailuissa kutsumatta itseään kuitenkaan dragkingeiksi. Itsemäärittelyssään naiset ovat päätyneet ilmaukseen “aggressiivinen”, jotteivät tulisi väärinluokitelluiksi tai täysin sivuutetuiksi valtavirran hetero- ja homokulttuurien taholta. Elokuva on mukaansatempaava kuvaus siitä, miten marginalisoidut naiset kohtaavat tilanteensa huumorilla, uhmakkuudella ja rohkeudella.

The Aggressives is a documentary look at women who prefer to dress and act as men and who participate in NYC’s predominantly African-American lesbian drag balls.

Ke 20.10. klo 19: Vankituki-ilta
“Cruel & Unusual: Transgender Women in Prison” (Janet Baus & Dan Hunt & Reid Williams, USA 2006. 66 min, K15). Elokuvanäytöksen jälkeen on mahdollista kirjoittaa LHBTIQ-vangeille tukipostia. Paikan päällä tarjolla tietoa vankitukitoiminnasta Suomessa ja ulkomailla.

To 21.10. klo 19: Rajaton rakkaus
“A Jihad for Love” (Parvez Sharma, USA 2007. 81 min, K13). Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkostosta kertoo homopakolaisista ja Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta. Alkukuvana Judith Butlerin rasisminvastainen puhe Berliinissä 19.6.2010.

Pe 22.10. klo 19: Aggressiiviset naiset + klo 21: Qlub
“The Aggressives” (Daniel Peddle, USA 2005. 75 min, K15). Sarjakuvataiteilija A-K Laine kertoo uudesta Sisters Ink -sarjakuvaryhmästä ja rajojen rikkomisesta sarjakuvan kautta. Klo 21–02 queerklubi Qlubin Vinokino-special w/ dj:t Tuhmakakku ja scum. Qlub K-18.

Su 24.10. klo 11: Vinokino-brunssi elokuvahöystöllä
“Riot Acts: Flaunting Gender Deviance in Music Performance” (Madsen Minax, USA 2009. 72 min, K15). Vegaanibrunssi tarjolla klo 11–14 (6€). Elokuvanäytös klo 14.

Kaikkiin näytöksiin ja bileisiin vapaa pääsy (mutta tilaa on hyvin rajallisesti, joten ole hyvissä ajoin paikalla). Kaikissa elokuvissa englanninkielinen puhe tai tekstitys.

TIEDOTE

Vinokinon, kuten muidenkin marginaalielokuvajuhlien, sisäänrakennettuna teemana ovat rajat. Kirjakahvilan festivaaliohjelmistossa rajankäyntiä tarkastellaan niin sukupuolten, seksuaalisuuksien, uskontojen kuin valtioidenkin suhteen. 2010-luvun maailmaa paikoitellen leimaavan tiukkojen rajojen (uudelleen)pystyttämisen ja vastakkainasettelujen keskellä eläessä tulee muistaa, että monesti rajojen vetäminen ei pelkästään jaa ihmisiä ja ilmiöitä toisilleen vastakkaisiin ryhmiin, vaan ne myös kätkevät. ‘Meidän’ ja ‘muiden’ tyyliseen erotteluun pyrkivillä rajanvedoilla voidaan esimerkiksi peittää näkyvistä niin oma sisäinen moninaisuutemme kuin myös omat vikamme ja ongelmamme. Esimerkiksi suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa avoimesti ilmaistu rasismi ja islamofobia pyritään monesti oikeuttamaan vetoamalla oletuksiin suomalaisten ja Suomen valtion suvaitsevaisuudesta vaikkapa eri vähemmistöryhmien ihmisoikeuksien kunnioittamisen saralla. Myös suomalaisten sateenkaari-ihmisten parissa tapaa tämänkaltaisia näkemyksiä – vuoden 2009 Helsinki Pride -tapahtuman tunnuksena keikkunut vaaleanpunainen leijonavaakuna oli yksi osoitus suomalaisesta homonationalismista.

Kuitenkaan esimerkiksi Suomen valtion harjoittama itsekäs ja muukalaisvihamielinen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka ei kohtele yhtään inhimillisemmin sukupuolensa tai seksuaalisuutensa takia omissa maissaan vainottuja ihmisiä kuin muitakaan turvapaikanhakijoita. Kesän 2010 Pride -rauhan julistanut kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) on kunnostautunut jopa toisesta EU-maasta tulevien romanien perusoikeuksien kieltäjänä. Lisäksi tavalliset suvaitsevaiset suomalaismiehet kylvivät Pride-kulkueeseen kesällä Helsingissä kyynelkaasua ja pippurisumutetta. Ei ole kulunut kovin montaa vuotta siitä, kun samaa sukupuolta olevien oikeutta rekisteröidä parisuhteensa vastustettiin Suomen eduskunnassa linkittämällä se eläimiin sekaantumiseen. Toisaalla omaa näkemystään demokratiasta Afganistanissa ja Irakissa levittävä Yhdysvallat lukitsee transnaisia miesten vankiloihin omassa maassaan.

Tätä taustaa vasten Kirjakahvilan Vinokino-työryhmä toivottaa mahdollisimman monet tervetulleeksi Kirjakahvilaan elokuvia katsomaan, keskustelemaan, inspiroitumaan ja provosoitumaan!

Kirjakahvila, Vanha Suurtori 3 (Brinkkalan sisäpiha), Turku

http://www.kirjakahvila.org/wordpress
http://qlub.wordpress.com
http://www.vinokino.fi

ELOKUVAT

CRUEL AND UNUSUAL kuvaa transsukupuolisten naisten karuja kohtaloita yhdysvaltalaisissa vankiloissa. Suurimmassa osassa osavaltioita vangit luokitellaan miehiksi tai naisiksi pelkästään sukupuolielintensä perusteella, joten korjausleikkauksessa käymättömät transnaiset sijoitetaan automaattisesti miesvankiloihin. Antamalla äänen naisille, joiden arkea määrittävät väkivalta, eristyneisyys ja byrokraattinen välinpitämättömyys, elokuva argumentoi sukupuolisen itsemäärittelyn puolesta perusihmisoikeutena. Samalla Cruel & Unusual tuo ilmi odottamattomia yhteyksiä transsukupuolisten oikeuksien, vankien oikeuksien ja ylipäänsä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttavien kamppailujen kanssa.

A JIHAD FOR LOVE on uskalias dokumentaari aikana, jolloin islamilaista kulttuuria vastaan hyökätään niin sen sisältä kuin ulkopuoleltakin. Ohjaaja Parvez Sharma, itsekin muslimi ja homo, on mennyt sinne missä hiljaisuus on ehdottominta ja kuvannut riskialttiisti maissa, joissa ei olisi voinut saada virallista lupaa tällaisen elokuvan tekemiselle. Länsimaisessa mediassa jihadin käsite on tapana kääntää kapea-alaisesti ‘pyhäksi sodaksi’, mutta termillä on syvällisempikin merkitys: arabiankielinen sana tarkoittaa kirjaimellisesti ‘kamppailua’, ja sen ymmärretään yleensä tarkoittavan henkilökohtaista pyrkimystä hyveellisyyteen. Tämä kamppailu kestää koko elämän. Kahdessatoista maassa ja yhdeksällä eri kielellä kuvatussa A Jihad for Lovessa tapaamme monenlaisia homoseksuaaleja henkilökohtaisissa kamppailuissaan rakkauden puolesta. Vaikka tällä tiellä pysytteleminen on saattanut heidät vaikeuksiin maidensa, perheidensä ja jopa itsensä kanssa, elokuvan lesbo- ja homomuslimit eivät pyri mustamaalaamaan tai hylkäämään islamia vaan pikemminkin neuvottelemaan sen kanssa uudenlaisen suhteen. Näin elokuvan poikkeukselliset hahmot pyrkivät osoittamaan kaikille muslimeille tietä vihamielisestä ja sotien repimästä nykyisyydestä kohti toiveikkaampaa tulevaisuutta.

THE AGGRESSIVES seuraa kuutta newyorkilaisnaista, jotka ottavat osaa pääosin afrikkalaisamerikkalaisten lesbojen drag-kilpailuihin. Dokumentaarin päähenkilöt ovat lähes mahdottomia luokitella, ainakin mikäli pitäisi valita yleisesti tiedossa olevien sukupuolisuuksien ja seksuaalisten suuntautumisten kirjosta. He ovat butchin tuolla puolen, he identifioituvat maskuliinisiksi mutteivät koe olevansa transsukupuolisia ja he performoivat sukupuoltaan puku- ja tanssikilpailuissa kutsumatta itseään kuitenkaan dragkingeiksi. Itsemäärittelyssään naiset ovat päätyneet ilmaukseen “aggressiivinen”, jotteivät tulisi väärinluokitelluiksi tai täysin sivuutetuiksi valtavirran hetero- ja homokulttuurien taholta. Elokuva on mukaansatempaava kuvaus siitä, miten marginalisoidut naiset kohtaavat tilanteensa huumorilla, uhmakkuudella ja rohkeudella.

RIOT ACTS on ”rockumentaari” sukupuoleltaan moninaisten muusikoiden elämästä. Elokuva tarkastelee sukupuolisen olemisen ja lavapreesensin välisiä risteyskohtia muusikoiden itsensä näkökulmasta. Se tuo esiin identiteetin ja ruumiillisuuden kiistämättömän poliittisuuden ja osoittaa, ettei transkokemuksesta välttämättä seuraa tragediaa vaan myös luovuutta ja iloa.

Qupla on epäkaupallinen kohtaamispaikka queereille, pervoille, erilaisille frendeille ja muille homostelijoille. Tervetuloa punomaan juonia ja puuhastelemaan samanhenkisessä seurassa!

Haistatamme paskat hetero- ja homonormeille, kalliille klubeille ja trendikahviloille!

Tervetuloa nauttimaan kahvista ja virvokkeista, suolaisista ja makeista leivonnaisista sekä hauskasta seurasta sosiaalikeskus Satamaan sunnuntaina 3.10 klo. 15-19.

Luvassa myös elokuvanäytös klo. 16!

‘Paris is Burning’ on Jennie Livingstonin ohjaama dokumenttielokuva vuodelta 1990. Dokumentti tuo esille New Yorkin afroamerikkalais- ja latinotaustaisen homo- ja transyhteisön kulttuurin 1980-luvun loppupuoliskolla. Monet pitävät sitä verrattomana dokumentointina New Yorkin huikeiden ‘Drag Ball’ -tapahtumien ‘Kulta-ajan’ hiipumisesta. Dokumentti on myös ajatuksia herättävä kuvaus rotu-, luokka- ja sukupuolieroista Yhdysvalloissa. “

HeSetassa keväällä 2010 aloittanut lukupiiri jatkaa kokoontumisiaan myös syksyllä. Tervetuloa mukaan vanhat ja uudet kävijät!

Syksyn ohjelma:

to 2.9. klo 18:00 Virginia Woolf: Orlando
to 16.9. klo 18:00 Elokuvailta: The Secretary
to 14.10 klo 18:00 Jeffrey Eugenides: Middlesex
to 2.12. klo 18:00 Ryhmän päättämä kirja, pikkujoulut

Ryhmä kokoontuu HeSetan tiloissa Helsingin Suvilahdessa (Kaasutehtaankatu 1, rakennus 10, lähellä Kalasataman metroasemaa) Lukupiiriin ovat lämpimästi tervetulleita kaikenikäiset ja -sukupuoliset ihmiset. Mukaan voi tulla kaikkiin tapaamisiin tai vaikka vain yhden kerran.

Ilmoittaudu mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen omaheimo@gmail.com.

Lukupiirin vetäjästä: Raisa Omaheimo on 33-vuotias mediataiteen ja kirjoittamisen parissa puurtava queersekatyöläinen sekä entinen yhdistysaktiivi.

Paris Is Burning kertoo mustien homomiesten ja transnaisten drag-kulttuurista 1980-luvun New Yorkissa. Elokuvassa seurataan puku- ja tanssikilpailuja ja niihin osallistuvien henkilöiden elämää. Pukukilpailujen kategoriat vaihtelevat filmitähtiglamourista arkityyleihin, mutta kaikkien arvioinnin pääkriteerinä on aitous. Marginaalin marginaaliin kuuluville osallistujille tässä aitouden illuusiossa on välillä kyse leikittelevästä parodiasta, välillä kipeästä kaipuusta sosiaaliseen hyväksyntään ja turvattuun elämään. Aitouden ja jäljittelyn suhdetta elokuvassa tematisoi myös vogue-tanssityyli, joka syntyi elokuvan kuvaamassa kulttuurissa ja jonka Madonna teki kuuluisaksi musiikkivideoillaan.

Vaikka elokuvan aihe voi olla suomalaiskatsojalle vieras, sen esiinnostamat kysymykset ihonvärin, luokan, sukupuolen ja seksuaalisuuden kytköksistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten toimintamahdollisuuksiin ja elämänkulkuun ovat ajankohtaisia Suomessakin. Toisaalta Paris Is Burning kuvaa myös sitä, millaista vahvaa yhteisöllisyyttä ja uutta luovaa kulttuuria yhteiskunnan marginaaleissa syntyy. Lisäksi elokuvaa voi katsoa esimerkkinä dokumentaarin tekoon liittyvistä valta-asetelmista ja eettisistä rajankäynneistä: Paris Is Burning toi ohjaajalleen rahaa, mainetta ja palkintoja, kun taas monet dokumentissa esiintyneistä henkilöistä haastoivat elokuvan tekijät lopulta oikeuteen koettuaan, etteivät he saaneet itselleen kuuluvaa osaa elokuvan tuotoista.

MIRROR MIRROR (59 min.) Ohjannut Zemirah Moffat, Iso-Britannia 2006

“Mirror Mirror” on osallistuva dokumentaari Lontoossa vuonna 2003 perustetusta queer-klubi Woteveristä. Kerronnan keskiössä ovat tanssija Josephine Wilson, performanssi-/kabaree-/burleskitaiteilija Lazlo Pearlman, queer-femme komedienne Dyke Marilyn, dragking Trevor 4 Ever, klubin ohjelmavastaava Ingo Andersson sekä elokuvan ohjaaja Zem Moffat itse. Moffat kertoo tietoisesti vältelleensä tavanomaisia seksuaalisuutta ja (trans)sukupuolisuutta käsitteleviä kysymyksiä ja niiden sijaan pyrkineensä esittämään välähdyksiä queer-utopiasta, jossa sukupuolet ja seksuaalisuudet lakkaavat merkitsemästä. Poikkeuksellisen vastavuoroisen “Mirror Mirrorista” tekee ohjaajan tapa antaa kuvaamiensa henkilöiden kommentoida tekemisiään ja sanomisiaan ja viime kädessä jopa päättää siitä, mitä heistä loppujen lopuksi filmille päätyy. Woteverin toimijoiden esiintymisten ja itsetutkiskelujen lomassa myös Moffat itse joutuu kohtaamaan omat halunsa ja syynsä dokumentaarin tekoon.

Zemirah Moffat väitteli visuaalisen antropologian tohtoriksi Westminsterin yliopistossa Lontoossa vuonna 2007. “Mirror Mirror” -elokuvan lisäksi Moffatin käytäntölähtöinen tutkimus koostuu kirjallisesta osuudesta “Queer Giving: an audio-visually guided shared ethnography of the Wotever Vision (2003-)”.

Lisätietoa ohjaajasta ja hänen tutkimusprojektistaan: www.wmin.ac.uk/mad/page-1348 ja www.myspace.com/zemmoffat

PAPER DOLLS (80 min.) Ohjannut Tomer Heymann, Israel 2005

“Paper Dolls” käsittelee globaalia liikkuvuutta ja perhekäsitysten laajentumista seuraamalla viiden transidentifioituneen filippiiniläissiirtotyöläisen elämää Tel Avivissa. Perheidensä hylkäämät Chiqui, Cheska, Sally, Jan ja Giorgio työskentelevät ortodoksijuutalaisten vanhusten kotihoitajina ympäri vuorokauden kuusi päivää viikossa. Viikottaisena vapaailtanaan he tavoittelevat omia unelmiaan esiintymällä Tel Avivin yökerhoissa drag-ryhmänä, jolle he ovat antaneet nimen The Paper Dolls.

Syksyllä 2000 alkaneen toisen intifadan eli palestiinalaisten kansannousun jälkimainingeissa Israeliin saapui 300 000 ulkomaalaista tekemään aiemmin palestiinalaisväestön harteilla olevia halpatöitä. Siirtolaisten asema on epävakaa, sillä he eivät voi anoa kansalaisuutta ja heidän viisuminsa perutaan, mikäli he menettävät työnsä. Myös “Paper Dollsissa” filippiiniläistyöläisten jo valmiiksi raskasta arkea varjostaa jatkuva pelko maastakarkotuksesta.

Dokumentaari on kahminut palkintoja elokuvajuhlilla muun muassa Berliinissä, Los Angelesissa, Manilassa, Torontossa, Kööpenhaminassa, Zürichissä, Torinossa, Wienissä ja Varsovassa.

Lisätietoa ohjaajasta ja hänen elokuvistaan: www.heymann-films.com

Sen innoittamana tuli itseltä ja monelta muultakin lähdettyä Köpikseen Queerfestivaaleille kohtaamaan maailma jota täältä Helsingistä käsin ei voisi kuvitellakkaan. Dokumentti antaa vähän vihiä näistä paikoista ja kuvaa mielestäni hyvin tunnelmaa, joka niissä syntyy.

Joskin dokumentiksi se on ehkä turhan mainostava ja positiivinen, eikä lähde käsittelemään erityisemmin ongelmakohtia tai tapahtumien sisältöä sen syvällisemmin. Toisaalta katsoja voi olla varma että kävelee ulos elokuvateatterista täynnä intoa ja unelmia.

Toivottavasti VinoKinon ohjelmistosta löytyy muitakin helmiä, muutama muukin kiinnostava ainakin näyttäisi olevan. VinoKinot ovat perinteisesti keskittyneet homo- ja lesboaiheisiin elokuviin, mutta laajentaneet viime vuosina esittämään myös transaiheisiä elokuvia. Tänä vuonna on näytissä mm. Against A Trans Narrative, joka antanee vähän queerimmän näkökulman usein niin tarkkaan rakennettuun transkuvaan. Samoin myös tiedossa on suomalaisia kokeellisia lyhytelokuvia, jotka antanevat aivan omanlaisensa lisäyksen VinoKinon ohjelmistoon.

18. Vinokino ylittää ja rikkoo rajoja

Vuoden 2009 Vinokino – Lesbo- ja homoelokuvien festivaalilla nähdään queer-elokuvia, kokeellisia kotimaisia ja eri kulttuurien kohtaamisia.

Vinokino-elokuvafestivaali tuo Suomen kaupunkien valkokankaille tänä vuonna runsaan joukon elokuvia mainstreamin ulkopuolelta. Underground, avantgarde ja kokeellisuus ovat ohjelmistossa tänä vuonna vahvasti läsnä.

Erityisesti dokumenttielokuvien teemana on queer. Elliat Graney-Saucken ohjaama Travel Queeries (2009) kertoo queer-aktivisteista eri puolilla Eurooppaa. It Came From Kuchar (ohj. Jennifer Kroot, 2009) puolestaan esittelee amerikkalaisen underground-elokuvan omalaatuiset veljekset Mike ja George Kucharin.

Festivaalin kotimainen valikoima liikkuu sekin valtavirran toisella puolen. Kokeelliset kotimaiset -näytökseen on koottu 2000-luvulla tehtyjä lyhytelokuvia, joissa seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitellään kokeellisen elokuvan eri keinoin.

Rajat ylittyvät ohjelmistossa myös maantieteellisesti. Englantilainen I can’t think straight (ohj. Shamim Sarif, 2007) kertoo kulttuurirajat ylittävästä rakkaudesta. Elokuvaa on markkinoitu pilke silmäkulmassa sanoin ” just another British, Indian, Muslim, Arab, Christian, lesbian romantic comedy”. Roberto Castón ohjaamassa Anderissa (2009) puolestaan kohtaavat espanjalainen maatilallinen ja perulainen maahanmuuttaja. Elokuva kilpailee EU:n parlamentin LUX-elokuvapalkinnosta.

Vinokino esittää myös Markku Heikkisen Itä-Euroopan homopornoteollisuuteen pureutuvan All Boys – Poikien bisnes dokumenttielokuvan kaikissa festivaalin näytöskaupungeissa. Dokumenttielokuva sai ensi-iltansa Vinokinon Helsinki Pride -näytöksissä kesäkuussa.

Vinokino 2009:

Turku 23.–25.10.
Kino Julia (Eerikinkatu 4)

Turun Bileet
Naisten bileet pe 23.10. Hansasalissa (Puutarhakatu 45)
Vinokino-bileet la 24.10. Klubilla (Humalistonkatu 8)

Tampere 27.–29.10.
Niagara (Kehräsaari)

Helsinki 30.10.–1.11.
Kulttuurikompleksi Andorra (Eerikinkatu 11)

Oulu 4.–8.11.
Elokuvakeskus, Kulttuuritalo Valve (Hallituskatu 7)

Jyväskylä 6.–7.11.
Ilokivi (Keskussairaalantie 2)