aika liukuu

liukuu

saa minut tuntemaan pahaa oloa

kun maailmassa on vain oikeamielisiä

jokainen omassa maailmassaan oikeassa

taipumattomissa

ja rahaa valtaa

luita lautasilla

nahkoja harteilla

asematunnelissa soitoniekka

viisisenttisten hajanainen matto samettisella huivilla kitarakotelon päällä

uhraan kymmenykseni hänen iltansa ratoksi

katson välinpitämättömiä kotirouvia tympeän kuminen ilme kasvoillaan

suomalaiset

tuo iloinen kansa

ostoskassissa supermarketista muovia päivälliseksi

antavat karamellivärillä värjättyä huumetta

väsyneille lapsilleen

jotta nämä eivät paljastaisi vanhempiensa penseyttä

Ohitan lauman valuvia vanhuksia

ne kulkee kaksin kepein keskellä tietä

kuulen kuinka ne napisevat iän ohentamillä äänillään

vastuuttomasta nuoruudesta

kuka kaikkien muiden elämä on

suurta

suurta seikkailua

eikä kamppailua toimeentulosta

hyväksynnästä

ihmisarvosta

muista

aina jonkun joku kuoli talvisodassa

Tapaan naiseni torin kulmalla

hän on kaunis

pörröiset hiukset tuulessa taittuen kutittavat silmäkulmiani

kiertäessäni käteni hänen ympärille

suutelen tervehdykseksi

vanhukset mulkoilevat paheksuen moraalittomuuttani

mumisevat kadotuksesta

nurjasta sukupolvesta

Meillä on kiire

tartun naiseni käteen

illalla on sauna

täytyy käydä kaupassa

tehdä ruokaa

siivota koirankarvat sohvalta

ajella kainalokarvat

laittaa kikherneet huomiseksi likoon

siksi

välitän muiden mielipiteistä vain pinnallisesti

kurtistan kulmiani koska minun kuuluu tehdä niin

tunnustan siten muille että hyväksyn heidän paheksuntansa

onhan se toki oikeutettua

tulenhan heidän maailmaansa

moraalittomuuksineni

poikkeavuuksineni

niin ei saa tehdä

älä kysy

älä kerro

vain piilossa

komerossa

tiikkikaapissa

kettingein sisutetussa kellarissa

nahkavaatteet päällä

kameran surratessa nurkassa

miesten runkatessa kotisohvillaan

vaimoiltaan salassa

vielä yksi tarkistus

kyllä

lapset ovat ulkona

sälekaihtimet kiinni

pikaisesti VHS- kasetti nauhuriin

kalusta kiinni ja ääntä pienemmälle

ettei naapurin jehovantodistajaa yllytetä uusintakäynnille

kun se kerran on työnnetty ärtyisästi lehtineen takaisin rappukäytävään

Älä sano sille huomenia

se on yllytystä

Naiseni on lämmin ja tuoksuu mainokselle

sellaiselle missä kerrotaan tarinaa

voimakkaasta naisesta

komeasta miehestä,

suutelevat sänkiset kasvot ja

virheetön pehmeä puuteroitu poski kohtaavat toisensa

Ohjaan häntä sormet toistensa lomassa kauppaan

valitsemme iltapalaa

kasvisruokaa

kauramaitoa

muslimimiehet eivät näe meitä

musliminaiset näkevät

mutta sitä ei voi nähdä

jokunen koltiainen supittelee toverilleen

äidit vetävät pikkutyttönsä nopeasti ohitsemme

ennen kuin viattomat suut ehtivät sanoa mielipiteensä

Ladon koriini karjalanpiirakoita

nauramme toisillemme

hymyillen suukottelen naistani onnellisena

hän nauraa helisevästi

se saa miehet katsomaan meitä

ei yksilöinä

vaan parina he näkevät meidät

kellarissa

toinen tarkistus

kyllä

vaimo on naapurissa

pikakelauksella huono juonialustus ja itse asiaan

Kassajonossa ujutan käteni rakkaani vyötärölle

viikon erossaolo on aina yhtä tuskaa

ihmiset ovat huomaavinaan paljon meitä kiinnostavampia asioita

kuinka yksi lamppu kaupan katossa välkkyy epäkuntoisuuttaan

ajattelevat maksalaatikkoa

ja kuinka ne kehtaa

pitääkö aina tyrkyttää erilaisuuttaan

ne on jo telkkarissakin joka kanavalla

parhaaseen katseluaikaan lapsiaankaan

ei voi

ei voi enää suojella

pitääkö lähikaupassakin

Tänään naiseni maksaa ostokset

kuka muka sanoi että tasa-arvo on laskujen puolittamista

pakkaan kangaskassiin ruoat

se on luonnonvalkoinen

eikä sen kyljessä ole sateenkaarta

Keskityn olennaiseen

suuni vettyy aterian ajattelemisesta

minun on nälkä

nainen takanamme tuhahtaa

sillä on pönäkkä kaljuuntuva mies

kaksi lasta

ehkä

ehkä illalla hän saa viikon kodinhoidosta palkaksi

pikapanon

ruutulipun jäkeen

Suuntaamme ulos viimaan

lumi nakkaa hupun niskaan

kastaa meidät raikkaudella

äidin tyttären ja pyhän hengen nimeen

joka oli ennen nainen

silloin kun seksi oli kaunista

pyhää

silloin kun maailmassa oli enemmän toivoa

kunnes miehet valtasivat uskonnot

sanoivat naisten olevan syntisiä

saatanasta vaikka itse siittivät tyttäriä

kun eivät voineet enää pidätellä

parempi naida kuin palaa

viisas mies tuo Paavali

Kuivaan hiuksiani siniseen pyyhkeeseen

iholta nousee oliivisaippuan tuoksu

keitiössä voitelen sinisellä keijulla

karjalanpiirakkani varpaiden punan

kilpaillessa villalankamaton hehkuvan glöginvärin kanssa

Vatsa täynnä istun sohvan nojalle

kylpytakkini vyön solmu rentona reidelläni

vedän puukampaa mustan polkkatukkani läpi

ja tiiraan television iltauutisia

silmälasini jäivät kylpyhuoneeseen

haetko ne kulta

katson kuinka vaalenapunaiset huulet lähestyvät

omiani ja ovat lyhyen kohtaamisen jäkeen jo tiessään

Punasankaiset silmälasini ovat vielä huurussa

uutisissa sanotaan että uusi hedelmöityslaki

antaa oikeuden naispareillekin

tunnen ärtymystä

kuka on se

kuka on se joka voi sanoa

kyllä

minulla on oikeus saada lapsi

kyllä

minäkin voisin pitää huolta jälkikasvustani

kuinka toivon ettei minua kiinnostaisi koko asia

ei koskisi

niin eläisin elämää jota kukaan ei pidä kummallisena

televisio kertoisi ihmisistä

ei

sukupuolista

tai suuntautumisista

minun ei tarvitsisi

todistaa

kenellekään oikeuttani

olla

rakastaa

päättää omista asioistani itse

valtaväestölle se on ollut selvää vuosisadat

muille naisillekin jo jonkin aikaa

vaikka pitkään

pitkään ei ole Suomessakaan ollut rikos

ei sairaus naisen rakastaa naista

Katson hänen lempeisiin silmiinsä

jotka eivät voisi satuttaa ketään

eivät mulkoilla kadulla

heteropariskuntaa

suppusuu ei julistaisi tuomiota

tai jakelisi ihmisarvoa

toiselle korkeammaksi kuin toisen

Vien naiseni vuoteeseen

riisun hänet nopeasti ei kylpytakista ole esileikiksi

vaikka nyt on lauantai

ei meillä katsota ruutulippua

suljen makuuhuoneen oven

tänä yönä

ei kellarissa surise kamera.

…

Jouluna menen vanhempieni luo. Käymme laittamassa haudalle kynttilöitä, muistamassa ihmisiä jotka olisivat vihanneet minua jos olisivat koskaan tunteneet. Ajan autoa ja ympärilläni istuu “perheeni”, kutsumassa minua nimillä joilla olen anonut että he eivät koskaan enää kutsuisi minua, ihmisiä jotka eivät tunne minua oikeastaan ollenkaan ja jotka eivät haluakkaan tuntea. Kunhan istun joulupöytään. Ja vereni kiehuu, haluan huutaa. Sen sijaan istun kuuliaisesti hiljaa ja painan aavistuksen verran lisää kaasua jäisellä tiellä.

…

Sama viha löytyy Mamaan astuvista heteroporukoista, huudoista kaduilla, viileän kohteliasta väleistä, vessoista, automarketeista, toistuvista kyselyistä ja keskusteluista, tutkimusvaatimuksista, tappeluista taksijonoissa ja kaikista vaatimuksista tehdä elämä sen verran luonnollisemmaksi paikallisille heteroille. Pitää yllä sitä maailmaa jossa me kummajaiset olemme aina vähemmän – siis kaikke me homot, lesbot, biseksuaalit, transgenderit ja – seksuaalit, intersukupuoliset, perverssit, fetisistit, monisuhteilevat, vammaiset, antisosiaaliset, tai muuten vain “erilaiset” ja näiden kaikkien määriteltyjen kategorioiden lukuisat muunnokset, yhdistelmät ja kieroutumat.

Ja sitten, kävelen kaverin kanssa kadulla ja hän kutsuu minua toistamiseen heteroksi, sanoo minulle miten minä olen nyt jotain peruuttamattomasti erilaista kuin hän, etuoikeutettua. Olen päättänyt vaihtaa sukupuolta ja yhtäkkiä kaikki se viha, joka aiemmin on ollut jotain hiljaista ja yhteistä onkin kohdistunut minuun. Huomaan myöhemmin, että sama viha palaa usein myös lapsia kohtaan – niinkuin lapset muka olisivat yhtään paremmassa asemassa kuin ne nuoret aikuiset joilla on sentään toisensa.

Tajuan miten lesbot eivät ole kadulla tunnistaneet minua jengikseen aikoihin, ellen ole jonkun lesbon seurassa. Miten femmeseuralaiseni ovat usein jääneet hiljaisen muurin väärälle puolelle. Muistan vaatimukset olla tietynlainen, muistan miten monet halut, teot ja toiveet ovat olleen liian heteroita ja miten olen niitä hävennyt.

Lävitseni kulkee kokonainen koski riitoja lapsista, seksistä, pukeutumisesta, seurustelusta, perheistä ja kaikesta. Sisälläni on on mustavalkoiseksi maalattu maailma, vihalla piirretty kartta, joka ei tunnu johtavan mihinkään.

Ja mietin, onko parempi vain tehdä asioita toisin? Lakata välittämästä heterosäännöistä? Vihaisinko sillon vähemmän niitä ihmisiä, jotka ovat myös sattumalta lähelläni? Eiväthän hekään yksin ole niitä kirjoittaneet..

Tämä on queer-baari. Juomalista on kirjoitettu saksankielisen Viisikko-kirjan alkulehdille. Meille ei koskaan selviä, mitkä Viisikon jäsenten nimet ovat saksaksi. Istumme korotetun, vaaleanpunaiseksi maalatun pikku pöydän ääressä. Ystävämme alkavat jo juopua, itse haemme halvinta olutta mitä löytyy. Kukaan paikallinen ei juo sitä.

Illan mittaan baari täyttyy. Moninaisia ihmisiä, kaikkia sukupuolia ja siltä väliltä on edustettuna. Istutaan, jutellaan, juodaan ja maan tavan mukaisesti poltetaan. Olemme väsyneitä, mutta emme halua pois täältä.

Juliste seinällä kertoo, että olemme jättäneet taaksemme heteronormatiivisen yhteiskunnan. Olemme tilassa, joka on queer-ihmisille, lesboille, homoille, trans-ihmisille ja kaikille, jotka vastustavat jakoa kahteen sukupuoleen ja tähän jakoon perustuvia valta-asetelmia.

Baari ja sen julistukset tuntuvat olevan puolustuskannalla. Kuten mekin. Katselemme ympärillemme, tunnistamme ihmisiä. Nämä ihmiset ovat kokeneet väkivaltaa ja sen uhkaa. Ulos astuessaan ei voi koskaan olla varma, mitä tulee tapahtumaan.

Lähdemme puolenyön jälkeen. Lokakuiset kadut ovat pimeät. Me emme pidä kädestä. Joku voisi nähdä.

Tänään käynnistyi Uskalla niminen kampanja, joka kohdistuu urheilukulttuuriin. Kampanja pyrkii rikkomaan heteronormia tuomalla esiin homojen, lesbojen ja biseksuaalien eriäviä kokemuksia ja olemassaoloa urheilun kentällä. Helsingin sanomat uutisoi, että Espoon ja Helsingin liikuntatoimet ovat kieltäneet siihen liittyvien julisteiden laittamisen ilmoitustauluilleen. Myös uutista kommentoneiden viesti on selkeä: seksuaalisuus kuuluisi olla kaikkien oma asia. Ja niinhän se onkin varmasti myös urheilutoimien johtajien mielestä: urheiluun ei kuulu seksuaalisuus yhtään enempää kuin mikään muukaan muu kuin… no urheilu!

Seksuaalisuushan on usein uhkaavaa, varsinkin jos sitä tuodaan esille paikoissa joissa sen jokin ilmenemismuoto on perinteisesti ollut estettyä. Mielestäni Uskalla kampanja lähti aivan väärään suuntaan pyrkiessään avaamaan tilaa tietyille seksuaalisuuksille siellä missä sitä ei ilmiselvästi kaivata. Jos seksuaalisuuden esille tuominen on uhkaavaa ja ei kuulu urheiluun, eikö se pitäisi sitten kitkeä sieltä oikein kunnolla? Ehdottaisinkin siis seksuaalisuuden poistamiskampanjaa urheiluun liittyvistä käytänteistä, ettei tälläisille eri seksuaalisuuksien esiintuomiskampanjoille olisi enää tarvetta. Kyllä epäheterot tytöt ja pojat – Seksuaalisuuden ei tarvitse olla määrittävä tekijä ihmisen elämässä!

Kampanjan olisi oltava suhteettoman suuri, olisi pureuduttava kaikkiin urheiliin liittyviin rakenteisiin että voitaisiin varmistaa seksuaalisuuden ja sen esille tuomisen hävittäminen. Ensin tietenkin poistettaisiin pukutilojen ja varsinkin suihkutilojen sukupuolijaot – eihän heteroseksuaalisuuskaan kuulu urheiluun joten sen voi kätevästi jättää kotiin kun lähtee vaikkapa uimahalliin. Myös muut mahdollisesti urheilutilannetta seksualisoivat henkilöt on poistettava, kuten katsojat. Jos vähäpukeisten urheilijoiden urheilusuorituksia ihailee, saattaa saada seksuaalista mielihyvää (Beckham -fanit: turha selittää). Tämän estämiseksi urheilla voisi säkki päällä jos joku on näkemässä. Suihkussakin voisi olla hyvä olla vaan vaatteet päällä – ne kun tunnetusti toimivat kuin panssari seksalisoivia katseita vastaan.

Myös liian intensiivinen fyysinen kontakti on suora tie seksuaalisuuteen. Aiemmin heteronormi on toiminut niin, että samaa sukupuolta olevat ovat voineet rauhassa kosketella toisiaan, eikä urheilukentällä kukaan ole tullut raskaaksi. Mutta tämäkin jako on ikävä kyllä poistettava, sillä seksuaalisuutta on muukin kuin lisääntyminen.

Seksuaalista toimintaa voi ilmetä myös suuremmissa kuin kahden hengen ryhmissä. Joukkueissa piileekin siis suuri seksualisoitumisen vaara. Tunnesiteet kulkevat seksuaalisuuden rajamailla heti kun jättää oletukset ihmisten seksuaalisuuden suuntautumisen, sukupuolen tai ideaalin kumppanimäärän laidasta narikkaan. Seksuaalinen anarkia on aina oven takana.

Ja kun näin ollaan näissä seksuaalisuuden eri muodoissa, niin kaikkihan tietävät että kun on riittävästi endorfiineja, kipu alkaa tuntua todella hyvältä. Tälläisiä mielihyvän tuntemuksia saattaa saada esim. jääkiekosta, joka tulisi rauhoittaa pikimmiten. Ei enää kiihtymistä ja kipua yhdessä, niin säästytään liiallisesta seksuaalisen mielihyvän tunteilta urheillessa. Myös selkeästi jotain seksuaalisuutta ylistävät lajit on laitettava pannaan, kuten pariluistelu ja paritanssi.

Urheilussa on myös paha seksuaalisuuden kasvain joka on jostain syystä vuosisadat jäänyt huomaamatta. Kilpailu luo tilanteita missä voittajat voivat saada seksuaalista huomiota enemmän kuin tavallisesti – muiltakin kuin joukkuetovereilta. Terveet, suhteellisen nuoret ja cissukupuoliset ja ei vammautuneet, perinteisissä parisuhdekuvioissa olevat ihmiset ovat vallanneet ammattiurheilun itselleen. Tämä jos jokin on outo seksuaalisuuden esille tuominen, eikä kukaan ole tehnyt sen kitkemiseksi mitään! Siellä he hyppivät urheiluruudussa kun me oudot istutaan kotona tuntemassa olomme jollain epämääräisellä tavalla riittämättömiksi. Voittaminen ja kaikenlainen jaottelu pitäisi siis yksiselitteisesti kieltää, että pysyisi urheilu urheiluna ja ihmisten seksuaalisuus siitä poissa.

Motivaationi kirjoittaa näille sivuille lähtee siitä henkisestä taistelusta, jota olen käynyt pitkään sekä itseni että muiden kanssa. Olenko queer, ja kuka oikeastaan on queer?  Kuka saa käyttää itsestään kyseistä nimitystä ja mitä tarkoitusta nimilappu palvelee? Onko queeriä olla  BDSM-seksiä harrastava polyamoristilesbo? Entä onko heteroilla mitään mahdollisuuksia? Kuka oikeastaan on hetero? Tai homo? Tai lesbo?

Oma näkemykseni on, että queeriys lähtee ihan muualta kuin siitä, mitä tai ketä haluaa panna. Queer on poliittinen näkemys, ja kieltäytymistä monista normittavista käytännöistä. Vaikka tarkastelen kirjoituksissani nimenomaan heteromaailmaa, en pidä homonormatiivisuudesta yhtään enempää. Ja queernormatiivisuus, se vasta on kamalaa. :)

Oma maailmani on ollut koko elämäni ajan voimakkaasti heteronormin määrittämä. Minut otetaan heterona useimmissa tilanteissa, ja useimmilla elämänalueilla olenkin kaapissa. Kirjoitussarjassani aion keskittyä enimmäkseen kaappien, heteronormien ja ulostulojen tematiikkaan. Lisäksi haluan nostaa hetero (ja miksei myös homo-) maailmasta esiin luonnollistettuja käytäntöjä ja tilanteita, ja tarkastelemalla niitä queerin kontekstissa paljastaa niiden sisäänrakennetun outouden ja keinotekoisuuden.

Toivon, että teksteilläni voi olla kosketuspintaa myös muille samanlaisten kysymysten kanssa painiskeleville. Kommentointi on sallittua!