Kuva Embodiment: A Portrait of Queer Life in America-projektista

Join aamukahvia ja lueskelin Feministing-blogia. Siellä kerrottiin sen verran kiinnostavasta projektista, että täytyi repostata.

Embodiment: A Portrait of Queer Life In America is a collection of 18 short films and 80 photographic portraits that represent and archive the varied lives of Queer America today. Photographs and videos will be released episodically online, accompanied by personal statements, throughout the next year.

Embodiment seeks to connect individuals from urban and rural areas and highlight a national experience in its many diverse, overlapping and, at times, conflicting parts.  Beginning in 2004 as a solo photography project,Embodiment evolved into a multi-media collaboration in 2009 when photographer Molly Landreth teamed up with videographer Amelia Tovey and set out on a cross-country road trip in search of individuals who would speak for themselves about what it means to be queer right now.  Stopping in churches, parks, high school stadiums, back yards and bedrooms, Landreth and Tovey asked people to present themselves within their natural environments, living their everyday lives.  With this ever growing archive of words, images and short films, the artists intend to change the way queer communities are perceived, and offer queer people all over the country a chance to speak for themselves.

Embodiment-projektin nettisivut ja traileri.

//jaettavaksi, välitettäväksi, luettavaksi, allekirjoitettavaksi

Tervehdys,

Turun autonominen kulttuuriyhdistys kerää nimiä vetoomukseen autonomisen kulttuurikeskuksen puolesta.

Tarkoituksena on tavoittaa mahdollisimman paljon taiteilijoita, järjestöjä sekä kulttuurikentän tahoja Turusta ja muualta Suomesta. Olemme lähettämässä Turun kaupungin nuoriso- ja kulttuurilautakunnille kirjeen autonomisen kulttuurikeskuksen asian eteenpäinviemiseksi, ja siinä vaiheessa mahdollisimman suuri ääniala ruohonjuuritason kulttuurin puolesta on avuksi. Allekirjoittaminen on helppo tapa tukea turkulaisia vapaan kulttuurin toimijoita!

Itse vetoomus alla viestikentässä. Heränneet kysymykset ja mieluisat allekirjoitukset Turun autonomisen kulttuuriyhdistykselle osoitteeseen autonominenkulttuuriyhdistys@gmail.com.

Yhteistyön ja ystävyyden hengessä,

Turun autonominen kulttuuriyhdistys ry

PS. Sanaa saa levittää! Lisätietoja autonomisesta kulttuurikeskuksesta ja mitä se voisi olla: vapaakulttuuri.blogspot.com, www.turku2011.info

“Vetoomus autonomisen kulttuurikeskuksen puolesta

Hyvät kulttuuri- ja nuorisolautakunta,

vuonna 2011 Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kuitenkin kaupungissamme on kulttuurin tuottajia ja kuluttajia, joita yhteiskunnan tuki ei tavoita niiden epäkaupallisen ja riippumattoman luonteen vuoksi. Kaupungissamme ei ole riittävästi tiloja, jossa kaupunkilaiset voisivat kokea ja tehdä ilman siihen liitettyä kulutuspakkoa. Samaan aikaan Turun kaupungilla on runsain määrin tyhjiä kiinteistöjä vailla käyttöä. Me tämän vetoomuksen allekirjoittajat koemme, että autonominen kulttuurikeskus olisi vastaus näihin epäkohtiin.

Autonominen kulttuurikeskus on vapaaehtoistoimintaan perustuva, epäkaupallinen tila, jonka säännöt ja toimintatavat määritellään konsensuksella avoimissa talonkokouksissa. Mahdollistuessaan autonominen kulttuurikeskus tarjoaisi tilaa erilaisten kansalaisryhmien, taiteilijoiden ja projektien käyttöön. Käytännössä tämä tarkoittaisi monenlaista omaehtoista kulttuuritoimintaa: festivaaleja, työpajoja, esityksiä, kuluttamisen malleista vapaata ihmistenvälistä vuorovaikutusta. Esimerkkeinä voidaan pitää Tampereella toimivaa Nykytaiteen keskus Hirvitaloa sekä Helsingin Sosiaalikeskus Satamaa.

Autonomisen kulttuurikeskuksen puolesta on toimittu Turussa jo vuodesta 2006 erilaisin kansalaisvaikuttamisen keinoin aina talonvaltauksesta virallisiin vaikutuskanaviin. Mielestämme vuonna 2011 on korkea aika saada Turkuun tila vapaalle kulttuurille. Tällä vetoomuksella vaadimme kaupungin toimijoilta konkreettisia tekoja autonomisen kulttuurikeskuksen puolesta.

Turun Autonominen kulttuuriyhdistys ry”

Ajatus ilman rahaa elämisestä on kiehtova. On paljon haaveita, joita ei toteuta juuri siksi, että toimeentulo pelottaa. Jos muuttaisin pysyvästi ulkomaille, millä elättäisin itseni? Jos luopuisin asunnostani, joutuisinko taivasalle?

Ohjelma pisti myös miettimään, olisiko kuvatun kaltainen elämä mahdollista meidän kulttuurissamme, jossa arvomaailma tuntuu koko ajan kiristyvän. Toki dokumentin Heidemarie pystyy turvautumaan omaan valkoiseen ja keskiluokkaiseen privilegioonsa aivan toisin, kuin useimmat yhteiskunnassamme ilman rahaa elävät, kuten laitapuolen kulkijat tai romanikerjäläiset.

Kaikesta huolimatta ohjelma inspiroi miettimään elämää ilman kapitalistista voitontavoittelua, omassa elämässä ja laajemmin yhteiskunnassa. Ilman rahaa yhteiskuntamme todennäköisesti perustuisi laajempaan vastavuoroisuuteen ja toisten auttamiseen.

Queer-anarkistina alan tietenkin heti pohtia, mikä rooli kapitalismin tuomalla välineellisellä suhtautumisella toisiimme on queer-ihmisten kohtaamassa syrjinnässä. Kapitalismi, joka pakottaa kaikki puristautumaan valheellisen kunniallisuuden muottiin (tai tulemaan syrjityiksi, kuten esimerkiksi romanikerjäläisille on käynyt), kasvattaa myös “erilaisten” kokemaa syrjintää. Erilaisuutta ei hyväksytä esimerkiksi työmarkkinoilla tai koulumaailmassa.

Olisiko elämämme erilaista, jos kaikki pukeutuisimme freebokseista saamiimme tavaroihin ja luottaisimme toisten hyvyyteen liikkumisessa, asumisessa ja ruuanhankinnassa? Suhtautuisimmeko armeliaammin niihin, joilla ei ole mitään, olivat he kansallisuudeltaan, sukupuoleltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan mitä tahansa?

Avajaiset perjantaina 7.1. klo 18.00
Tervetuloa!
…
Kertooko muistokirjoitus oikeasti eletystä elämästä vai onko se tiettyyn sapluunaan maalattu kuvaus ajan “oikeasta” tavasta elää ja kirjoittaa?

Näyttelyn lähtökohtana ovat tiettyjen suomalaisten taiteilijoden, kuten Isa Aspin, Eeva-Liisa Mannerin ja Tove Janssonin, muistokirjoitukset, jotka on julkaistu sanomalehdissä 1800–2000-luvuilla. Mitä ja miten muistokirjoituksissa kerrotaan kuolleen taiteilijan yksityiselämästä? Mitä voi lukea aikakauden mukaisen muistokirjoituskaavan ja konventioiden takaa, rivien välistä ja vastakarvaan tulkiten? Onko muistokirjoituksia tutkimalla mahdollista kyseenalaistaa kaikenkattavaa heteronormia ja taiteilijan itsestään selvää heteroseksuaalisuutta?

Poliittisena taiteilijana olen kiinnostunut keinoista tehdä näkyväksi ja kyseenalaistaa erilaisia valtarakenteita, normeja ja itsestään selvänä pidettyjä toimintamalleja. Kuinka pieni muutos tuttujen asioiden toistamisessa taiteen keinoin voi asettaa ilmeisenä ja luonnollisena pidetyn uuteen, kyseenalaistavaan ja rakenteita purkavaan valoon?

Olen kopioinut jokaisesta muistokirjoituksesta yksityiselämän kannalta olennaiset katkelmat leveisiin sanomalehtipaperirulliin – olen siis säilyttänyt alkuperäisestä tekstin fontteineen sekä sanomalehtipaperimateriaalin. Muuttanut olen sekä kokoa että toteutustapaa; painomuste on vaihtunut leikattuun sapluunaan, spraymaaliin ja seinille heijastuviin varjoteksteihin.

Näyttely Mustaa valkoisella on omistettu edesmenneille Isa Aspille, Hanna Ongelinille, Siri von Essenille, Hilda Käkikoskelle, Edith Södergranille, Venny Soldan-Brofeldtille, Helvi Juvoselle, Wivi Lönnille, Hagar Olssonille, Eeva-Liisa Mannerille, Tove Janssonille, Vivica Bandlerille ja Tuulikki Pietilälle sekä kaikille – niin muistetuille kuin unohdetuille, julkituoduille ja vaietuille – sukupuolirooleja ja seksuaalisuuskäsityksiä haastaneille ja haastaville ihmisille.

Näyttely aloittaa Titanik-gallerian vuoden 2011 “Epäluovuus”-teeman.

***
Lisätietoja:
Titanik-galleria
(02) 233 8372
info@titanik.fi
www.titanik.fi

Sitten luin aiheeseen liittyviä kritiikkejä, mm. tämän Ihan kuin normaalit, jota haluaisin tässä kommentoida. Olen kyllä kirjoittajan kanssa samaa mieltä monesta asiasta, kuten siitä ettei avioliittolakien ajaminen ole minullekaan kovin tärkeä poliittinen agenda, johon voimiani tuhlaisin. Mieluummin kampanjoin vaikka dark roomien palauttamisen puolesta tai järjestän seksibileitä. Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti monien “vähemmistöryhmien” (homot, lesbot, kinkyt jne..) tarve puolustella miten “normaaleja ihmisiä” he kaikin tavoin ovat.

Sen sijaan on pakko kommentoida sitä, miten uuskonservatiivisesti kirjoittaja itse suhtautuu avioliittoinstituutioon (tässä puhun avioliitosta institutionaalisesta näkökulmasta, ja siksi käytän tekstissä termiä “avioliitto” vaikka sen voisi yhtä lailla korvata “rekisteröidyllä parisuhteella” tekstin ymmärrettävyyden muuttumatta). Aivan kuin kaikki menisivät avioliittoon konservatiivisesta ikuisen rakkauden ajatuksesta, tai legitimoidakseen seksielämänsä. Minusta se tuntuu sangen etuoikeutetulta positiolta kirjoittajan taholta.

Oma lähtökohtani avioliittoon on, että se on juridis-ekonominen sopimus (tällä hetkellä) kahden luonnollisen henkilön ja valtion välillä, taaten tiettyjä oikeuksia suhteessa valtioon. Näitä ovat vaikkapa kansalaisuusoikeudet, kun kyse on siirtolaisuudesta, perimisoikeudet, ja tietyissä tapauksissa juridisesti tunnustetun suhteen esimerkiksi lapseen.

Ylioppilaslehden artikkelissa minua ärsytti HeSetan edustajan lausunto

”Vaikutelmani on, että polyamoria on suurimmalle osalle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä aika vieras ilmiö ja kysymyksenä yhtä ristiriitainen kuin heteroväenkin keskuudessa”, Helsingin seudun Setan puheenjohtaja Kerttu Tarjanne sanoo.

En tiedä onko Tarjanne vai toimittaja itse tässä sekoittanut polygamian (jota juttu käsittelee) ja polyamorian eli monirakkaudellisuuden, mutta seksuaalivähemmistöjen parissa ei useinkaan ole samanlaista monosuhteisuuden oletusta kuin heteromaailmassa (vaikka sellainen ihanne voikin olla). Minusta Tarjanne olisi voinut hyvin tässä yhteydessä nostaa esiin sateenkaariperheiden aseman, ja puhua esimerkiksi siitä, miten monenkeskinen avioliitto voisi merkittävästi parantaa  moniapilaperheiden lasten oikeuksia kaikkiin vanhempiinsa. Nykyisessä lainsäädännössä kun juridinen vanhemmuus usein saavutetaan avioliiton kautta, ja tilanteessa jossa lapsilla on useampia kuin kaksi vanhempaa, heillä ei ole mitään juridista oikeutta (esimerkiksi perimis- tai eron jälkeistä tapaamisoikeutta) niihin vanhempiin, jotka ovat juridisen siteen ulottumattomissa.

Ei ole siis queerpoliittisesti merkityksetöntä, kuka sanoo tahdon ja kuinka monen kanssa. Seksin legitimoinnilla ei näissä oikeudellisissa kuvioissa ole mitään merkitystä.

Queeraktivistina toki tärkeä kysymys on myös queernormatiivisuus eli se, miten monet queer-piireissä suhtautuvat avioliittoon yhtä konservatiivisesti kuin Katri Immonen – aivan kuin naimisiin mentäisiin rakkaussuhteen legitimoimiseksi. Itse pidän rakkaudesta naimisiinmenoa kuriositeettina, ja kannatan kaikenlaisia järjestelyjä joissa avioliittoa käytetään omien juridisten oikeuksien ajamisen keinona.

Anna Kontulan sanoin

Jos taas avioliitto mielletään aikuisten ihmisten maalliseksi sopimukseksi, silloin ei ole mitään syytä rajata sitä sukupuolten tai sopijapuolten määrän mukaan. Silloin kyseessä olisi kahden tai useamman, miehen tai naisen keskinäinen sopimus, jolle joissakin tapauksissa voitaisiin erikseen hakea kirkollinen siunaus.

Usein keskustelu on johtanut puolin ja toisin puuduttavaan jankuttamiseen, kun minä yritän vakuuttaa vastapuolen siitä, että jako kahteen sukupuoleen on keinotekoinen ja ihmisten keksintöä, ts. sosiaalinen, kun taas vastapuoli heittää kehiin biologistisia argumentteja X- ja Y-kromosomeista, lisääntymisestä ja siihen liittyvistä heteroseksuaalisista “vieteistä” sekä muusta eläinkuntaan ja biologiseen maailmankatsomukseen liittyvästä.

Näihin poteroihin juuttumiseen piristävä poikkeus on ollut tämä dokumentti, joka tuli Prisma-dokumenttien sarjassa 15.3. ja on nähtävissä Yle Areenassa vielä jonkun aikaa: Tyttö vai poika?

Vuosittain syntyy tuhansia lapsia, joiden sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määritellä.

TV1 maanantaina 15.3. klo 19.00

Jokainenhan meistä sukupuolensa tietää vai tietääkö sitenkään?

Dokumentti Tyttö vai poika? (Science of Gender) johdattaa katsojat hätkähdyttävien kysymysten äärelle: Kumpaa sukupuolta olen? Mitä intersukupuolisuudella tarkoitetaan? Mikä sukupuoli ylipäänsä on?

Vuosittain syntyy tuhansia lapsia, joiden sukupuolta ei kyetä yksiselitteisesti määrittelemään. Näitä ihmisiä ei voida lokeroida totunnaisesti miehiksi tai naisiksi.

Surullisen usein intersukupuolisena syntyneet eivät itse tiedä menneisyyttään, kun lääkärit ja perheenjäsenet ovat salanneet sukupuolta muokkaavat leikkaukset. Vasta hiljattain intersukupuolisten tarinat ovat saaneet ansaitsemansa huomion.

Liian nuorena, lapsen mielipiteestä välittämättä tehdyt leikkaukset ovat usein johtaneet vakavaan sukupuoli-identiteetin ristiriitaan ja uuteen sukupuolta korjaavaan leikkaukseen.

Yksi kahdesta tuhannesta vastasyntyneestä on intersukupuolinen. Lääkärit ja vanhemmat joutuvat pohtimaan vaikeita ja syvällisiä kysymyksiä poikkeavan lapsen synnyttyä. Ryhtyäkö muokkaamaan kirurgisin toimenpitein lapsen sukupuolta vai ei?

Sukupuoli on joillekin kulttuureille täysin tuntematon käsite. Polynesialaisella Bugis-heimolla on viisi eri sukupuolta, ja joillekin Amerikan intiaaneille kahden sukupuolen kulttuuri on niin ikään vieras. Onko sukupuoli ylipäätänsä synnynnäinen ominaisuus vai käyttäytymismallien ja normien sanelema piirre?

Tuotanto: National Geographic, Yhdysvallat

Dokumentti uusitaan tiistaina 16.3. ja lauantaina 20.3.

Intersukupuolisina syntyvät lapset ja heille tehtävät tarpeettomat ja kosmeettiset leikkaukset ovat yksi tärkeä poliittisen keskustelun aihe, mutta tässä yhteydessä haluaisin nostaa esiin ohjelman loppupuolella esitetyn väitteen, jonka mukaan jopa 50 %:lla maailman eläinlajeista ei voida tehdä yksiselitteistä jakoa kahteen sukupuoleen, vaan niillä on erilaisia inter- ja transsukupuolisia ominaisuuksia. Tyyppiesimerkkinä voidaan kai pitää kaikille tuttua kastematoa joka on kaksineuvoinen ;). Minun mielestäni ilman muuta myös ihminen voidaan lukea näiden lajien joukkoon.

Jos jopa luonto pettää kahden sukupuolen järjestelmän esitaistelijat, millä perusteilla kahta biologista sukupuolta enää voidaan puolustaa?

Kävin myös taannoin Tukholman luonnontieteellisessä museossa katsomassa kiertävän näyttelyn homoseksuaalisuudesta eläinmaailmassa – Rainbow Animals. Näyttely itsessään ei ollut kovin ihmeellinen, täytetyt eläimet ovat täytettyjä eläimiä, mutta kiinnostavaa oli näyttelyssä esitetty huomio eläimiä tutkivien tutkijoiden heteronormatiivisesta katseesta. Esimerkiksi lintulajeilla sukupuolten erottaminen toisistaan on usein jopa mahdotonta ilman DNA-testejä. Tällöin tutkija joka tarkkailee pesivää lintuparia tekee vain usein täysin tuulestatemmatun oletuksen, että kyseessä on koiras-naaras-pari, vaikka linnuilla kuten muillakin eläimillä on yleistä että poikasia kasvattaa ja ns. perheyksikön muodostaa naaras-naaras- tai koiras-koiras-pari. Jonkun tutkimuksen mukaan jopa naaras-naaras-parien kasvattamilla poikasilla on paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin “heteroparien”. No mene ja tiedä.

Joka tapauksessa kaikki tämä kumoaa voimakkaasti biologistien argumentteja kahdesta luonnollisesta, toisilleen “vastakkaisesta” sukupuolesta, joiden edustajat kokevat toisiinsa voimakasta biologisperäistä vetoa. Minä tiedän tämän, todennäköisesti suurin osa Kummakerhon lukijoistakin tietää tämän. Valitettavasti tiedemaailma ja sitä kautta popularisoituja tiedejulkaisuja lukevat “pöytälaatikkotieteilijät” eivät pääse tämän diskurssin äärelle.

Oon miettiny paljon mun sanoja. Miten sanat loppuu kesken ja miten se, että ne loppuu kertoo köyhyydestä. Se on köyhyys jos ei voi löytää sanoja joilla kertoa positiivisesti itsestään, omanlaisistaan ja muunlaisista ihmisistä. Jos ei ole sanoja ihmisyydelle, joka koskettais kaikkia.

Kun ei ole sanoja omille iloille, kokemuksille niin niitä ei voi edes piirtää hiekkaan vaikka niissä kävelis päivästä toiseen. Jos kaikki sanat mitä on, on tuomitsevia, arvottavia. Sanoja jotka kertovat meille että me ollaan vääränlaisia, ulkopuolisia niin ne kokemukset jotka voisivat olla minkälaisia tahansa ovatkin täynnä ulkopuolisuutta, kuulumattomuutta.
Ja kun mä puhun sanoista, mä puhun myös tarinoista. Mä oon aina rakastanut tarinoita. Joskus mä katoin telkkua, mutta ne tarinat.. en mä ollut niissä. Niillä oli vain sanoja, jotka jätti mut hiljaiseksi. Monet tarinat suututti mua, miten ne kertoi asioita aina samoin. Lopulta lopetin telkun kahtomisen. Aloin kuunnella ihmisiä. Ja mä huomasin, miten kaikki kertoivat jatkuvasti toisilleen tarinoita. Miten paljon oli erilaisia sanoja.
Mä janosin tarinoita ihmisten elämästä, tapahtui ne sitten täällä tai Trobriandeilla, oli niitten aihe mikä tahansa. Mä huomasin miten paljon sanoja ihmisillä oli. Ja mikä rikkaus se olikaan, kun ne laittoi yhteen. Mä kuuntelin ja löysin itseäni ja toisia ja niin paljon että mulla itellä ei ees oo sille kaikelle sanoja.
Jotkut hämmentyivät kun en enää välittänytkään jutella siitä mitä salkkareissa tapahtui. Ne sanat mä olin jättänyt taakseni. Ehkä niillä oli vain sanoja televisiosta, lehdistä, kirkoista ja sen semmoisista. Sanoja jotka vuosien mittaan ovat mulle muuttuneet kaukaisemmiksi ja vieraammiksi. Kuin jostain toisesta maailmasta, jossa mun maailmaa ei voisi edes kuvitella. Jossa mä olin outo vieras. Mä katsoin miten ihmiset häpesivät, hiljenivät, taistelivat niiden sanojen kanssa. Ja joskus mä kerroin niillekin tarinoita kaukaisista saarista ja hämyisistä baareista.

Diane Savino

New Yorkin osavaltion senaatti äänesti eilen samansukupuolisten avioliitoista. Äänestystulos oli lopulta liittojen sallimista vastaan. Staten Islandin edustaja Diane Savino puhui ennen äänestystä kauniisti esityksen puolesta. Video englanninkielinen.

—————————————————-

Senator Diane Savino, the representative of Staten Island in the New York State Senate spoke eloquently in favor of gay marriage before a vote on the matter. Despite her moving speech, more representatives voted against than for gay marriage. The speech is in English.

httpv://www.youtube.com/watch?v=dCFFxidhcy0&feature=player_embedded

Lain laatinut kansanedustaja David Bahati on fundamentalistisen the Family-kirkon jäsen, ja myös Ugandan presidentillä on läheiset välit kirkkoon. The Familyn jäsenet ovat useiden naisvihamielisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia rajoittavien lakialoitteiden takana useissa maissa. Yhdysvalloissa kirkon jäsenet uittivat terveydenhuollon uudistukseen tähtävään lakiin mukaan lisäyksen, joka poistaisi voimaan tullessaan abortin sairausvakuutuksen korvaamien toimenpiteiden piiristä. Lisää The Family -kirkon yhteyksistä Ugandan poliittiseen eliittiin englanniksi täällä, täällä ja täällä.

KIINA Kiinan hallitus aikoo avata homobaarin, johon palkataan sisäänheittäjiksi ryhmä vapaaehtoisia homoja. Baarissa ei ehkä tarjoilla lainkaan virvokkeita, mutta tietoa on sen sijaan tarjolla runsain mitoin. Hankkeen tarkoitus on valistaa kiinan homomiehiä turvaseksin tärkeydestä.

THAIMAA Thaimaa vaatii sukupuolenkorjausleikkaukseen haluavilta nyt vuoden kestänyttä tosielämänkoetta, hormonikorvaushoitoja sekä kahden psykiatrin hyväksyntää. Vaatimukset ovat aiemmin olleet vaatimattomammat, ja uudet säännökset on viranomaisten mukaan luotu suojelemaan leikkaukseen haluavia katumukselta. Jotkut pelkäävät uusien säännösten ajavan leikkaustoimintaa maan alle.

ARGENTIINA Pariskunnan häät peruttiin Argentiinassa, kun tuomari peruutti parin aiemmin saaman naimaluvan. Pariskunta oli alunperin saanut kieltävän päätöksen haettuaan lupaa avioliitolle, ja he päättivät haastaa kaupungin oikeuteen. Tuomari totesi alkuperäisen kiellon olleen perustuslain vastainen, ja antoi parille luvan mennä naimisiin. Häät jouduttiin kuitenkin panemaan jäihin toisen tuomarin päätettyä asian kuuluvan korkeimmalle oikeudelle. Parisuhteen rekisteröinti on mahdollista joissakin Argentiinan kaupungeissa, mutta homoparien oikeudet muun muassa periä puolisonsa ovat heikommat kuin heteropareilla.

Adam Lambert

YHDYSVALLAT American Idol -laulukilpailussa toiseksi tullut Adam Lambert tiputettiin ABC-kanavan aamuohjelmasta toisella kanavalla esitetyn palkintogaalaesiintymisen takia. Palkintogaalan ohjelmistoon kuuluneessa esityksessä Adam suuteli miestä ja simuloi suuseksiä taustayhtyeen jäsenen kanssa. Taivastellessaan esityksen moraalittomuutta seuraavan päivän lähetyksessä ABC näytti Lambertin esityksestä kuvaa, jossa suudelma oli sumennettu jälkikäteen, ja näytti vertailun vuoksi myös Madonnan ja Britneyn vastaavassa gaalassa suorittamaa suudelmaa, tosin sumentamattomana. Ilmeisesti siis ainoastaan miesten välinen suutelo on groteskia keskivertoamerikkalaisen silmään eikä sovi aamutelevisioon. ABC:n perheystävälliseen aamuohjelmaan palkattiin Adam Lambertin tilalle Chris Brown, joka äskettäin tuomittiin yhdyskuntapalveluun silloisen tyttöystävänsä Rihannan pahoinpitelemisestä.

The law [...] would imprison anyone who knows of the existence of a gay or lesbian and fails to inform the police within 24 hours. It requires the death penalty for “aggravated homosexuality” – defined as any sexual act between gays or lesbians in which one person has the HIV virus.

The law decrees that anyone who is aware of but fails to report homosexual activity within 24 hours be sentenced to 3 years in prison, and that anyone defending the rights of LGB people be sentenced to 7 years in prison. Activists are calling upon the Commonwealth to address the matter in the upcoming summit and to suspend Uganda’s membership if the law passes.

The legislator who introduced the bill in the Ugandan parliament, David Bahati, is a member of the fundamentalist Christian church the Family. Members of the Family are very active in introducing anti-LGBT and anti-woman legislation in many countries, including the United States. The Ugandan president also appears to be closely affiliated with the Family. More about the US influence on Uganda’s anti-gay policies here, here and here.

CHINA The Chinese government plans to open a gay bar that may or may not serve refreshments to its patrons. What the bar will most definitely offer is education and information on the topic of safe sex between men. A group of gay volunteers will be hired to draw in the information-thirsty gay hordes.

THAILAND Thailand has implemented stricter gatekeeper measures for people seeking sex reassignment surgery. Those wanting surgery are now required to live one year as their preferred gender, undergo hormone replacement therapy and obtain the approval of two psychiatrists. Some fear these new measures will turn sex reassignment surgey into an underground business.

Adam Lambert

ARGENTINA A couple’s wedding was canceled after a judge blocked a previous decision that allowed the two men to marry. The couple obtained the initial autorization by suing the state when they were denied a marriage licence in April. The matter is now awaiting the attention of the Supreme Court. Same-sex civil unions are legal in some Argentinian cities but civil unions lack rights married straight couples are granted.

UNITED STATES American Idol runner-up Adam Lambert was dropped from ABC’s morning tv show following a late-night awards show performance that included simulated oral sex and Adam kissing another man. Lambert’s replacement on ABC’s family friendly morning show was Chris Brown who was recently sentenced to community service for assaulting his then-girlfriend, singer Rihanna.

Keskustelu alkoi velloa tästä Vihreiden naisten pääsihteerin Sirpa Hertellin kommentista: voiko mies olla feministi? Hertellin mukaan siis ei, koska aate on sukupuolisidonnainen.

Vihreän Langan kommenttipalsta alkoi tämän jälkeen muistuttaa Hesarin taattua keskustelupalstatasoa.

Mutta kysymys sinänsä on relevantti, sillä se käsittelee separatistisen naisasian suhdetta laajempaan näkemykseen feminismistä kaikkien sukupuolien oikeuksia pohtivana ja kannattavana ajattelutapana. Ei liene epäselvää, kumman aatesuunnan kannattaja itse olen. “Feminismin vastustajien” yksisilmäisyys usein ärsyttää, kun kaikki feminismit niputetaan samaan pakettiin ja tätä olkiukkoa sitten ammutaan alas.

Vihreiden miesliikkeen puheenjohtaja Jukka Relander kirjoittaa tämän päivän Hesarissa:

Voiko mies olla feministi?

Paljon toki riippuu naisten jalkapallomaajoukkueen keskiviikkoisen puolivälierän tuloksesta, mutta yleisesti ottaen, miksi ei voisi. Tosin kysymys on toistaiseksi epätäsmällinen. Itse en ainakaan allekirjoittaisi blankkoshekkiä aiheesta kysymättä, että mitä feminismillä täsmälleen ottaen tarkoitetaan.

Ihmisten luokittelu ja arvottaminen sukupuolen, ihonvärin, syntyperän tai seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella on poikkeuksetta kuvottavaa ja ainakin minussa se herättää tarpeen reagoida. Feminismillä voidaan tarkoittaa pyrkimystä purkaa tämänkaltaisia rakenteita. Jos esimerkiksi naisen tekemää työtä arvostetaan vähemmän kuin miehen tekemää, kyse on sukupuolisesta sorrosta, jota vastustan. Näin nähtynä, olen feministi.

Relander kommentoi osuvasti myös:

Ajatus siitä, että naiset ja miehet ovat vastakkaisia poliittisia voimia omine intresseineen ei kykene purkamaan vallitsevia sukupuoli-ideologioita, vaan päinvastoin, tulee uusintaneeksi niitä. Tehtävämme on vastustaa myös sitä.

Tässä Relander osuu asian ytimeen. Naisseparatistinen feminismi, joka korostaa naisuhri ja miesvihollinen -vastakkainasettelua, ainoastaan uusintaa ja ylläpitää kahden sukupuolen dikotomiaa ja Nainen on Venuksesta, Mies Marsista -tyyppistä ajattelua. Eikö tästä jo vähitellen voisi päästä eroon?

Queerfeministinä tärkeintä on nähdäkseni kyseenalaistaa luonnollistettuja sukupuolikategorioita, joihin kuuluu myös miesten näkeminen väkivaltaisina vaimonhakkaajina. Tämä ei saa hämärtää näkyvistä niitä tilanteita, joissa väkivalta tai eri ihmisryhmien erilaiset oikeudet todella johtuvat sukupuolitetuista rakenteista. Mutta jos keskustelussa jämähdetään kahteen eri poteroon, jää huomaamatta että valtarakenteiden paine kohdistuu eri tavoin eri yksilöihin, ja että on lukuisa joukko ihmisiä, joille ei ole sijaa kummassakaan leirissä.

Ja vielä loppukevennyksenä tämä todellisen feministimiehen (LOL) kommentti autoista ja naisista: Auton ominaisuudet löytyvät naisesta

Minäkin haluan auton joka tulee luokseni siivoamaan ja pesemään pyykit!

Holopainen jatkaa:

Buschbaum tuli julkisuuteen viime alkuvuodesta, jolloin kertoi transseksuaalisuudestaan ja aikeistaan käydä läpi sukupuolenvaihdoshoidot. Hän itse puhuu mieluummin sukupuolen korjauksesta, koska katsoo eläneensä elämänsä ensimmäiset 27 vuotta “väärän sukupuolen edustajana”.

Holopaisen ymmärrys  asian suhteen on, lainatakseni kuolematonta lausahdusta, lapsenkengän asemassa.  Mutta miksi odottaisinkaan urheilutoimittajalta minkäänlaista yleissivistystä tai hienotunteisuutta? Holopainen sulkee Buschbaumin lainausmerkkeihin ja vie häneltä sanamuodoillaan itsemäärittelyn oikeuden. Holopainen muistaa vielä mainita, ettei Buschbaum menestyisi miesten sarjassa, jotta lukija ei vain unohtaisi aidon sukupuolisuuden perustuvan biologiaan.

Holopaisen mielestä uutinen on se, että urheilija on läpikäynyt sukupuolenkorjausprosessin. Minun mielestäni uutisen pitäisi olla se, että Buschbaum on joutunut lopettamaan urheilu-uransa vasten tahtoaan, koska testosteroni luetaan doping-aineeksi.

Perheenisä järkyttyi julkisesta seksiaktista.

Julkista seksiä! Homoseksuaaliset orgiat!

Poikansa kanssa kävelyllä ollut mies näki yllätyksekseen julkista seksiä heinäkuun alkupuolella Helsingissä. Miehen mukaan Laakson kallioilla vietettiin suoranaisia homoseksuaalien orgioita.

- Järkytys oli suuri, kun kävelin paikalle 3-vuotiaan poikani kanssa. Itse en ole tapahtuneen jälkeen kallioille uskaltautunut, mies kertoo.

Poliisimies Mäkiniemi sentään suhtautuu asiaan huomattavalla tyyneydellä:

- Jos se ei ketään häiritse niin mikäs siinä, Mäkiniemi toteaa.

Uutinenhan on siis se, että “perheenisä järkyttyi”, ei se, että pusikoissa suhisee.  Sen nyt kaikki tietävät muutenkin. Täytynee seurata lehdistöä, jotta saan selville, mistä muista asioista järkyttyminen ylittää uutiskynnyksen. Ainakin Matti on järkyttynyt Tepon uskoon tulemisesta.

Iltalehti julkaisi “uutisen” koskien Marja-Sisko Aaltoa. Kenen tahansa muun ikääntyneen ihmisen kohdalla olisi kehuttu hyvänä säilynyttä kuntoa, mutta Iltalehti päätti todistaa jutullaan, että ulkonäöllisestä muutoksesta huolimatta Marja-Sisko Aallon syntymässä määrätty sukupuoli on hallitseva. Jotta asia ei olisi jäänyt epäselväksi, Iltalehti lisäsi mukaan kuvan, joka esitti Marja-Siskoa ennen sukupuolenkorjausprosessia. Joskus on vain hyvä antaa varkaan viedä käsilaukku. Omaisuus menee, mutta maine säilyy. Ranneliikkeen cissukupuolinen kirjoittaja Juhani Viherlahti suorittaa Allolle  henkilönpalvontaa. Hänen mielestään Aalto on loistava esimerkki transihmisille. Viherlahden omatunto ei ole puhdas. Yleensä uutisia on saanut kommentoida, mutta Aalto-uutisoinnista kommentointimahdollisuus on jätetty pois. Juhani Viherlahti pelkää, että ylistämisellä alistaminen paljastuu. Ranneliike/Lepakkolaakson palstalla asiaa voidaan kuitenkin käsitellä. Marja-Sisko Aalto on kuitenkin ollut esimerkki lähinnä median harjoittamasta räikeästä transihmisten hyväksikäytöstä.

Transnaisten fyysinen vahvuus on myytti, jota myös Olympiakomitea on hellinyt aiemmin ja Toimi Kankaanniemi ottanut esille eduskuntakeskustelussa.  Se mitä ilmeisemmin vaivaa pelkkää urheilua enemmän. Ehkä tarkoitus on mitätöidä se, että transnaiset olisivat samalla tavoin suojelua kaipaavia yksilöitä kuin muut naiset. Transnainen, joka tulee hakatuksi kadulla ei olekaan nainen, jota lyödään, vaan se samaistetaan miesten välisiin nakkikioskitappeluihin (jotka nekin ovat väärin), jotka voidaan jättää huomiotta kun ne lasketaan tarkoitushakuisen väärin ymmärrettyyn darvinismiin kuuluviin “pojat ovat poikia”-mittelöihin.

Toisaalta, jos transnainen käyttäytyy feminisoidun ruumiinsa edellyttämällä tavalla heikosti, häntä voidaan syyttää stereotypioiden ylläpitämisestä. Teki miten tahansa, aina saa kuulla kunniansa.  Yhteiskunta vääntää sukupuolikiusaamisen ruuvin niin tiukalle, että se katkeaa ja sen jälkeen on sama onko ruuvia ollut alun perinkään. Silloin nousee tomusta Kumma, joka talloo maahan kaikki säännöt!

Sitä ennen on näiden koulunpihan kiusaajien rääkättävä uutta oppilasta, joka ei vielä tunne niitä sääntöjä, jolla tätä peliä pelataan.

Linkit:

• Iltalehti
• Lepakkolaakso/Ranneliike