Järjestämme pikadeittimiitin polyille ensi viikon sunnuntaina. Lisäämme tietoa tänne sitten kun suunnitelmat ovat pidemmällä.

Alustava suunnitelma löytyy täältä:

http://polyamoria.sange.fi/foorumi/index.php?topic=131

http://polyamoria.sange.fi/foorumi/index.php?topic=131.msg1093#msg1093

There will be a speed dating event for polys on Sunday next week. We will add more information here after it’s planned further.

Here you can find the preliminary plan:

http://polyamoria.sange.fi/foorumi/index.php?topic=131

http://polyamoria.sange.fi/foorumi/index.php?topic=131.msg1093#msg1093

Sitten luin aiheeseen liittyviä kritiikkejä, mm. tämän Ihan kuin normaalit, jota haluaisin tässä kommentoida. Olen kyllä kirjoittajan kanssa samaa mieltä monesta asiasta, kuten siitä ettei avioliittolakien ajaminen ole minullekaan kovin tärkeä poliittinen agenda, johon voimiani tuhlaisin. Mieluummin kampanjoin vaikka dark roomien palauttamisen puolesta tai järjestän seksibileitä. Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti monien “vähemmistöryhmien” (homot, lesbot, kinkyt jne..) tarve puolustella miten “normaaleja ihmisiä” he kaikin tavoin ovat.

Sen sijaan on pakko kommentoida sitä, miten uuskonservatiivisesti kirjoittaja itse suhtautuu avioliittoinstituutioon (tässä puhun avioliitosta institutionaalisesta näkökulmasta, ja siksi käytän tekstissä termiä “avioliitto” vaikka sen voisi yhtä lailla korvata “rekisteröidyllä parisuhteella” tekstin ymmärrettävyyden muuttumatta). Aivan kuin kaikki menisivät avioliittoon konservatiivisesta ikuisen rakkauden ajatuksesta, tai legitimoidakseen seksielämänsä. Minusta se tuntuu sangen etuoikeutetulta positiolta kirjoittajan taholta.

Oma lähtökohtani avioliittoon on, että se on juridis-ekonominen sopimus (tällä hetkellä) kahden luonnollisen henkilön ja valtion välillä, taaten tiettyjä oikeuksia suhteessa valtioon. Näitä ovat vaikkapa kansalaisuusoikeudet, kun kyse on siirtolaisuudesta, perimisoikeudet, ja tietyissä tapauksissa juridisesti tunnustetun suhteen esimerkiksi lapseen.

Ylioppilaslehden artikkelissa minua ärsytti HeSetan edustajan lausunto

”Vaikutelmani on, että polyamoria on suurimmalle osalle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä aika vieras ilmiö ja kysymyksenä yhtä ristiriitainen kuin heteroväenkin keskuudessa”, Helsingin seudun Setan puheenjohtaja Kerttu Tarjanne sanoo.

En tiedä onko Tarjanne vai toimittaja itse tässä sekoittanut polygamian (jota juttu käsittelee) ja polyamorian eli monirakkaudellisuuden, mutta seksuaalivähemmistöjen parissa ei useinkaan ole samanlaista monosuhteisuuden oletusta kuin heteromaailmassa (vaikka sellainen ihanne voikin olla). Minusta Tarjanne olisi voinut hyvin tässä yhteydessä nostaa esiin sateenkaariperheiden aseman, ja puhua esimerkiksi siitä, miten monenkeskinen avioliitto voisi merkittävästi parantaa  moniapilaperheiden lasten oikeuksia kaikkiin vanhempiinsa. Nykyisessä lainsäädännössä kun juridinen vanhemmuus usein saavutetaan avioliiton kautta, ja tilanteessa jossa lapsilla on useampia kuin kaksi vanhempaa, heillä ei ole mitään juridista oikeutta (esimerkiksi perimis- tai eron jälkeistä tapaamisoikeutta) niihin vanhempiin, jotka ovat juridisen siteen ulottumattomissa.

Ei ole siis queerpoliittisesti merkityksetöntä, kuka sanoo tahdon ja kuinka monen kanssa. Seksin legitimoinnilla ei näissä oikeudellisissa kuvioissa ole mitään merkitystä.

Queeraktivistina toki tärkeä kysymys on myös queernormatiivisuus eli se, miten monet queer-piireissä suhtautuvat avioliittoon yhtä konservatiivisesti kuin Katri Immonen – aivan kuin naimisiin mentäisiin rakkaussuhteen legitimoimiseksi. Itse pidän rakkaudesta naimisiinmenoa kuriositeettina, ja kannatan kaikenlaisia järjestelyjä joissa avioliittoa käytetään omien juridisten oikeuksien ajamisen keinona.

Anna Kontulan sanoin

Jos taas avioliitto mielletään aikuisten ihmisten maalliseksi sopimukseksi, silloin ei ole mitään syytä rajata sitä sukupuolten tai sopijapuolten määrän mukaan. Silloin kyseessä olisi kahden tai useamman, miehen tai naisen keskinäinen sopimus, jolle joissakin tapauksissa voitaisiin erikseen hakea kirkollinen siunaus.

Takakannen perusteella:

Kokoelma eroottisia novelleja nykypäivän Helsingistä. Näissä novelleissa perinteiset sukupuoliroolit ja valtarakennelmat sekoittuvat moneen kertaan, ja todellisten ihmisten elämänmakuiset vartalot koskettavat toisiaan niin, että niihin jää jälki. Novellit ovat älykkäästi kirjoitettuja kohtaamisia, jotka eivät kuitenkaan menetä voimaansa myös perinteisiä fantasioita uudistavana, kiihottavana kirjallisuutena.

Kuulostaa lupaavalta, ajattelin ja aloitin kirjan. Nyt sen luettuani lasken sen pettyneenä käsistäni. Kirja on hyvin kirjoitettu ja rikasta suomen kieltä on aina mukava lukea. Lupauksensa kirja kuitenkin onnistuu pettämään monta kertaa.

En toki odottanut että teoksessa olisi mitään aidosti queeriä, vaikka siitä muutama lesbo- ja yksi homotarinakin löytyy. Minusta dildon käyttö tai polyamorinen suhde ei ole mitenkään queer asia enää nykypäivänä. Ehkä aidosti queerein asetelma kirjassa oli muutamaan kertaan toistuva vanhemman naisen ja nuoremman miehen välinen seksisuhde, joka on vielä nykyäänkin yhteiskunnallinen tabu.

Epäilen kuitenkin vahvasti, pystyykö kukaan lesbo samaistumaan kirjan lesboseksikohtauksiin. Ja tässä on kirjan suurin puute. Jotta erotica toimii, sen on tarjottava lukijalleen samaistumiskohteita. Nämä keskiluokkaiselle, valkoihoiselle heteronaiselle kirjoitetut novellit eivät onnistuneet siinä kertaakaan. Seksikuvaukset olivat jopa luotaantyöntäviä.

Sinänsä kirjassa oli hauska asetelma, jossa arkisista asioista tehdään seksikkäitä. Vai kuka kuvittelisi pornotarinassa kirjoitettavan pakastepizzoista, arkistonhoitajista tai Frankfurtin koulusta? Toinen mielenkiintoinen ulottuvuus kirjassa on pornotarina, jossa kirjoitetaan huonosta seksistä. Kaikillehan sellaista on joskus sattunut, ja idea erotican parodioimisesta huonon seksin kuvauksilla on ihan hauska. Mutta jos kirjaa markkinoidaan “fantasioita uudistavana kiihottavana kirjallisuutena”, miksi kirjoittaa tekstejä joissa seksi on yksinkertaisesti huonoa?

Sitten vielä yksi voimakkaan kritiikin aihe: Jos kirjailija kirjoittaa jostakin teemasta, olettaisi hänen tekevän taustatyötä aiheen parissa. Novellien polyamoriakuvaus oli järkyttävä (mihinkäs sitä ehkäisyä polysuhteessa tarvitaankaan ;) ), mutta eniten minua suututti tarina jossa oli ilmeisesti tarkoitus kuvata sm-seksiä. Jos on tarkoitus kirjoittaa bdsm:stä niin voisi edes ottaa alkeellisesti selville, mistä siinä on kyse. Kirjoittajille tiedoksi, että bdsm perustuu molemminpuoliseen suostumukseen, ja se mitä kirjassa kuvattiin, oli lievä pahoinpitely.

Mitä tästä kaikesta siis sanoisi? Jos haluaa lukea hyvää ja älykästä, fantasioita uudistavaa pornoa, ei auta kuin tehdä sellaista itse.

Olen kirjoittamassa Trendi-lehteen juttua erilaisista pariskunnista. Kaipaisin heidän joukkoonsa kahta tai useampaa avoimessa suhteessa yhdessä elävää ihmistä, jotka olisivat valmiita kertomaan elämästään omilla kasvoillaan. Jutun tarkoitus on hälventää ennakkoluuloja ja kertoa, ettei monogaminen heteroparisuhde ole ainut tapa olla.

Löytyisiköhän Kummakerhon keskuudesta juttuun sopivia haastateltavia?

Ystävällisesti,

Tiina Tuppurainen
Trendi
041-525 0597

Toverit polyihmiset ja muut joiden elämässä “epätyypilliset” tahi valtakulttuurin silmissä “poikkeavat” ihmissuhdemallit ovat jonkinlainen elementti! Mielestäni on tullut aika järjestäytyä! Aika on kypsä!

Tänään tiistaina 15. syyskuuta keskustelimme polyihmisten tapaamisessa mm. seuraavista mahdollisuuksista:

• - Nettisivujen pystyttäminen, tyyliin polyamoria.net tai .org tai joku muu vastaava. Sivuille voitaisiin pystyttää keskustelufoorumi ja sitä voitaisiin käyttää keskitettynä tiedonjakomediana! Ilmoittaa tapahtumista jne.

Nettisivujen kautta voitaisiin pyörittää myös kirjastoa, sivuilta voidaan linkittää blogeihin ja laittaa pystyyn itse kirjoitettuja, käännettyjä ja varastettuja tekstejä!

Tähän projektiin tarvitaan ainakin mahdollisesti nettisivutilaa, rahoitus .net/.org/.fi-osoitteen hankkimiseen, mahdollisesti joku joka hanskaa webbifoorumitekniikkaa, ja mahdollisesti joku joka hanskaa simppeliä webbigrafiikkaa.

Mä arvostan simppeliyttä ja luettavuutta, esimerkiksi www.kummakerho.net on musta ihan hyvä, mut ehkä me kaivattais vähän enemmän väriä..

• - Tähän liittyen puhuttiin myös jonkinlaisen vähntäänkin näennäisen Yhdistyksen perustamisesta. Jonkinlaisesta yhdistyksestä voisi olla monenlaisia etuja joita voitaisiin hyödyntää.

Yksi olisi se että “polyamoria”(/suhdeanarkia/jne.) saisi ehkä ilmiönä jonkinlaista “uskottavuutta” jos meillä olisi oma järjestö/yhdistys. Toinen olisi se, että yhdistyksen kautta voisi olla helpompaa kommunikoida erilaisten organisaatioiden kanssa (esim. SETA nostettiin esille kiinnostavana yhteistyökumppanina).

Jos halutaan pyöräyttää lainmukainen yhdistys, tarvitaan ihmisiä jotka on kiinnostuneita tai motivoituneita hoitamaan byrokratian. Rutinoituneet konkarit hoitavat sen toki ranteen käänteessä.

• - Polyleirien tai laajojen “konferenssityyppisten” tapaamisten järjestäminen. Tuttuja on ollut käymässä mm. Ruotsissa paikallisten järjestämissä tapahtumissa ja mm. tänä kesänä polyleirillä, ja on herännyt kiinnostusta vastaavanlaiseen toimintaan Suomessa. Voitaisiin miettiä, millaiseen juttuun meillä olisi innostusta ja motivaatiota, mitä voitaisiin saada aikaan!

Käytän kaikissa näissä esimerkeissä “polya” ja “polyamoriasta” kuvaamaan monenlaista rehellistä “epätyypillistä” suhteilua, mm. ihmissuhdeanarkiaa ja avoimia suhteita/avioliittoja.

• - Myös esimerkiksi paperimuotoisen pienlehden valmistaminen ja levittäminen olisi osaa meistä kiinnostava ajatus. Kirjoittajia olisi ainakin

Kaikkien näiden ideoiden toteuttamiseen tarvitaan kiinnostuneiden, motivoituneiden ihmisten porukoita. Mitkään näistä hommista eivät yksinään ole hirveän isoja, mut kaikkien hoitaminen yksin olis yletön homma.

Musta voitais tavata jonkinlaisessa kokoustyyppisessä, muodostaa vaikkapa työryhmiä eri asioista kiinnostuneiden kesken, ja koordinoida juttuja esimerkiksi jonkinlaisen väliaikaisen webbifoorumin välityksellä. Sellaisen joku voinee pistää pystyyn.

Ajankohdasta voidaan neuvotella, jos vaikuttaa että tämä on monille huono!  ( ke 30.9.)

Myös esimerkiksi irkkikokous on mahdollinen ajatus!

Keskustelua ja suunnittelua voidaan käydä myös mm. tällä väliaikaisella foorumilla jonka laitoin pystyyn: http://polyfoorumi.aimoo.com/Nettisuunnittelu/Ensimm-inen-postaus-1-139679.html

Paikalla on vaihteleva määrä ihmisiä ja vaihteleva porukka – usein paikalla on ihmisiä jotka eivät ole aiemmin käyneet. Tietääkseni kukaan ei ole ollut paikalla joka kerta.

Tervetuloa!

Newsweekin nettiversiossa on julkaistu juttu polyamoriasta. Tämä on ensimmäisiä neutraalihkoja juttuja polyamoriasta jenkkimediassa, ainakin omien tietojeni mukaan.

Polyamory: The Next Sexual Revolution?