Judit Butler on kieltäytynyt ottamasta vastaan Berliinin Prideilla Kansalaisrohkeuspalkintoa, sillä pitää Berliinin Pride järjestäjiä liian rasistisina. Sen sijaan Butler ehdotti Palkintoa paikallisille rasisminvastaisille järjestöille, kuten Suspect, LesMigras, ReachOut, sekä GLADT. Teko josta Pride järjestäjät kieltäytyivät, kieltäen myös Butlerin väitteet.

Butler myös huomautti, että ei pelkästään homot, vaan myös bi-, trans ja queer ihmisiä voidaan käyttää hyväksi sodankäynnissä viitaten Berliini Pride järjestäjäjärjestöissä ilmeisesti vallalla olevaan homonationalistiseen ajatteluun, jolla rasismia perustellaan maahanmuuttajien väitetyllä homophobialla. Asiasta laajempi lehdistötiedota järjestöltä Suspect (sama englanniksi).

Butlerin tempaus ei ole ensimmäinen laatuaan, aiemmin tänä vuonna Toronto Prideilla monet palkintojen saajat vastaavasti palauttivat saamiaan palkintoja saatuaan tietää Pride järjestäjien kieltäneen Israelin Palestiinan vastaista politiikkaa kritisoivan blokin (katso video tapahtumasta). Myös Suomessa Pride järjestäjät ovat pyrkineet estämään rasismin vastaisia ryhmittymiä osallistumasta kulkueeseen, kuten viime vuoden Homo Suomi -teemaa kritisoineen Queers Against Borders ryhmittymän, jonka jäsenet kietläytyivät poistumasta ja kulkivat kulkueen hännillä.

Setan edustaja puhui yksittäisistä turvapaikanhakijoista ja laillisuudesta, käytännöistä millä ihmisiä kuuluisi päästää maahan. Tämä tuskin koskisi esimerkiksi kinky väkeä, puhumattakaan ihmisten epävirallisista kumppaneista tai yhteisöistä, tai muista HLBT-merkkien väliinputoajista.

Miekkari oli, niinkuin Setan aiemmassa tiedotteessa annettiinkin ymmärtää, juuri homoseksuaalisuuden tähden. Ja peruste juuri valtiollinen ja täten virallinen, sillä Gambiassa homoseksuaalisuus on laissa kielletty.

Banderollin viesti oli kuitenkin hyvin erilainen. Queers Against Borders ei ole sattumanvarainen heitto, vaan kritisoi koko maahanmuuttojärjestelmää ja siinä määriteltyjä rajoja.

Juuri pervot ja oudot ovat usein hankalassa asemassa kyseisissä järjestelmässä epävirallisuutensa vuoksi – niinkuin tässä tapauksessa homoseksuaalin, jonka on yhtäkkiä vedenpitävästi todistettava olevansa homo. Tietenkin kaikki ovat hankalassa asemassa Suomen valtion rajoilla, pakolaisiksi kun eivät pääse kovin monet joille siihen olisi tarvetta.

Jo pelkästään isoäidin saaminen Suomeen on vaikeaa. Mutta entä homorakastajan, polyheilat, tai muut vastaavat toverin joka on lopulta enemmän perhettä kuin ne harvat tunnustetut viralliset perhesuhteet? Tai kun seksuaalisuus tai sukupuolen outous ei ole sinällään laissa kielletty, mutta on vihatoimenpiteiden kautta rangastavissa esim. kuolemalla kuten Brasiliassa transgenderiys? Tai transgender ihmisen heila, joka voi olla yhtä lailla vaarassa vaikka olisikin valtion silmissä “normaali”?

Vuosi sitten bandis oli piikki Homo-Suomen lihassa. Nyt, vuotta myöhemmin QAB.n manifesti on kierolla tavalla tullut toteen. Homo-Suomeen eivät pääse kovin monet. Euroopassa on eri maissa otettu käytäntöön periaate, että ihminen voi elää kaapissa, toteuttamatta seksuaalisuuttaan ja täten olla suuntautumisestaan huolimatta käännytettävissä pois.

Samoin hengenvaaran todistaminen voi olla vaikeaa maassa, jossa viharikokset eivät ole yhtä järjestelmällisiä ja helppoja kuin siellä mistä pakolainen on lähtöisin. Jos me huolehdimme vain niistä, jotka ovat Homo-Suomessa, me käännämme selkämme suurimmalle osalle meidän tovereistamme. Ja jos me katsomme vain lakeja ja valtioita määrittelemään meidät ja meihin kohdistuvan syrjimisen, me muutumme nopeasti näkymättömiksi ja irrallisiksi.

Eikä HLBT ole mitenkään itsestäänselvästi irti rasismista, tai valkoisesta etuoikeudesta, niinkuin se ei ole kattava tapa määritellä seksuaalisuutta. Setan edustaja puhui aivan eri voimalla kuin se nimetön Gambialainen joka odottaa Metsälässä käännytyspäiväänsä. Eivätkä ne sanat laillisuudesta ja homoseksuaalisuudesta koske aivan meitä kaikkia.

Ei Seta puhu seksuaalisen tasavertaisuuden puolesta vaan homojen oikeuksista. Ja niin pitkään kuin politiikka lähtee yksittäisistä identiteeteistä, se ei pysty vastaamaan siihen moninaisuuteen mikä on ihmisten elämä on, tai luomaan sitä kritiikkiä millä järjestelmät muuttuisivat oikeasti tasavertaisiksi. Eikä se koskaan ylitä niitä rajoja, joilla se itse määrittelee maailmaa ja ihmisiä erillisiksi.

Hesetan Pride Teema

Pride viikolla minulta kysyttiin tämä kysymys pariin otteeseen. Selitin rauhallisesti ja rauhattomasti, että QAB jossa olin osallistujana ei ollut suoraan Seta tai Pride vastainen. Joidenkin oli vaikea ymmärtää näiden kahden eroa. Seta on tietty järjestö joka ajaa tiettyjä etuja, Pride on sateenkaariväen kulkue. Kysyttiin miksi tulen, miksen mene muualle, järjestä omia kulkueitani. Ja selitin, Pridet ovat myös minun kulkueeni vaikka Seta ei ole minun järjestöni.

Se, että en ole hiljaa, kunnolla, tottele ei tarkoita että olen väkivaltainen tai vastustaja. Se tarkoittaa, että väkivalta on jo tapahtunut. On täytynyt olla joku joka sanoo: “Olkaa hiljaa, kävelkää kiltisti, älkää sanoko mitään – tai muuten kaikille käy huonosti!”. Minä olen vain se jonka iholle, ihmisyydelle, minälle se väkivalta kirjoitetaan, vain siksi että minä en ole hiljaa.

Kulkueen edessä ja keskellä ja kaikkialla kävelivät ihmiset jotka olivat sonnustautuneet suomi-teeman mukaisesti. Suomi oli oikeistolainen, leijona suomi. Näin ylpeän ja iloisen lähikauppani vartijan, joka seuraavana päivänä oli palannut ahdistelemaan kaupan tummaihoisia asiakkaita (tilanteen, jonka näin myös). Näin ihmisiä perheineen, hienoine vaatteineen ja kampauksineen – ihmisiä joilla oli varaa suunniteltuihin lapsiin, kotiin ja kunniallisuuteen ja kauneuteen, hyvään makuun. Näin matkailijahomoja, jotka olivat tulleet tuhlaamaan pinkkiä rahaansa tavoilla joihin minulla tuskin koskaan tulee olemaan varaa.

Näin pride kulkueen, joka oli viety minulta ja epäilemättä monelta muulta. Pridet jotka oli nimetty matkaksi homo-suomeen. Unohtaen kaikki muut sateenkaaren kävijät. Unohtaen kaikki ne joilla ei ole mahdollisuutta sonnustautua kesäpäiväksi sateenkaarenväreihin, kaikki ne joiden on taisteltava pienestäkin paikasta omassa elinympäristössään missä olla oma itsensä. Unohtaen kaikki ne jotka ovat kääntäneet selkänsä sille väkivaltaiselle kulttuurille ja valtiolle jota täällä kutsutaan Suomeksi.

setan hallitus ja sen etuoikeutetut 1980-mallisto

Mutta edelleen mikä siinä Setassa sitten mättää? Voidaan kysyä, ihmetellä. Minulle Hesetan tekemän politiikan väkivalta alkoi ilmetä vasta kun päätin lähteä matkalle kohti miehuutta.

Suomen lesbokulttuuri on Setan hallussa. Helsingissä tämä kontrolli tulee Hesetan Naistenbileiden muodossa. Bileiden, joissa on yksinkertainen pieni disclaimer: vain naisille. Yhtäkkiä, kymmenen vuoden lesbokulttuurissa olemisen ja toimimisen jälkeen, minut suljettiin ulos koska oli päättänyt hakea valtiolta tiettyjä apuja.

Vuosia sitten, lapsena, muistin kokeneeni aivan samanlaisen hetken mennessäni eskariin. Eskariin asti olin kaikessa rauhassa leikkinyt poikien kanssa ja vierastanut tyttöjä niinkuin kuka tahansa muukin, mutta eskarissa sanottiin: sinä olet tyttö, pojat eivät leiki tyttöjen kanssa. Tyttöjen, joiden kanssa en itsekkään halunnut leikkiä. Jäin yksin, leijumaan tyhjän päälle. En ollut kukaan, tai mitään.

Nyt vuosia myöhemmin minulle sanotaan: jos sinä tulet tänne sinä olet tyttö, nainen. Jos sinä kävelet tänne bileisiin sisään, niin kaikki jotka katsovat sinua ajattelevat että sinä olet tyttö, nainen. Jos sinä tulet tänne, sinun ympärillesi rakentuu kaappi. Ja se on Heseta, joka on jakanut minun maailmani, en minä. Se on Hesetan tekemä väkivalta transgender ihmisiä kohtaan.

Sillä Heseta ei ole pelkästään vienyt minulta lesbokulttuuria, se on jakanut meidät kaikki kahtia. Se on jakanut transgenderit ensin kahtia sen mukaan mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on ja edelleen vielä kahtia sen mukaan preferoiko transgender olla jotain tiettyä sukupuolta enemmän ja hakeeko hän tiettyjä lääketieteellisen maailman tarjoamia palveluita. Heseta on määrännyt ne ehdot millä voi olla osa lesbokulttuuria suomessa ja se ehto on cisnormatiivisuuteen alistuminen.

Eikä se ole ainut väkivalta mitä Heseta ja Seta tekee. Seta valikoi taisteluja ja niiden tärkeyttä sen mukaan kuka istuu talon sisällä ja siellä istuvat etuoikeutetut. Seta määrää ideologiansa kouluttaessaan aatteitaan ja maailmankatsomustaan Setan sisällä toimivissa itsenäisten ryhmien ohjaajille. Seta tekee väkivaltaa sulkiessaan ulos muut epänormatiivisuuden muodot (ja täten heidän oikeuksien ajamisen, kuten kinkyjen ja polyamoristien).

Toisessa maailmassa, jossa muutkin äänet olisivat kuultavissa, kyse olisi vain eroista poliittisessa painotuksessa, mutta Suomessa Seta on kaikki. Seta pitää käsissään valtaa mitä kenelläkään yksittäisellä sateenkaaren oliolla ei ole ja puhuu meidän kaikkien puolesta kysymättä, omilla sisäisillä oikeutuksillaan. Seta ajaa identiteettipolitiikkaa identiteeteille jotka se on määritellyt itse, lokeroille jotka estävät meitä näkemästä että maailmaa voi myös katsoa toisin, politiikkaa voi myös tehdä toisin.

Tässä maailmassa Hesetan järjestyksenvalvojat käskivät QAB:n kulkea Pride kulkueen perässä, erillään. Tässä maailmassa Heseta on ajanut minut pois rakkaitteni luota. Tässä maailmassa minä olen suljettu pois, jätetty leijumaan tyhjän päälle. Mutta minä en ole yksin, enkä minä aio olla hiljaa.

Me emme halua Homo-Suomea eikä Homo-Suomi halua meitä.
Meistä ei ole Homo-Suomen hehkeimmiksi. Me olemme
syrjäytyneitä, köyhiä, prekaareja ja ei-toivottuja.

Me olemme Homo-Suomen pakolaisia. Teemme työtä, joka ei
kelpaa kunnollisille kansalaisille. Pinkki rahamme on peräisin
sosiaalitoimistosta. Sen tarkoitus on pitää meidät hiljaisina ja
näkymättöminä. Uuskunnialliset homot haluavat karkoittaa
meidät sateenkaarenväreissä kylpevästä leikkikehästään.
Me emme suostu olemaan hiljaa! Me emme vaikene sorrosta!

Pride-tapahtuma on valtaapitävien ilomarssi. Erilaisten halujen
ja elämänmuotojen kohtaama päivittäinen väkivalta on suljettu
ilmapalloihin ja lähetetty matkaan kauas kunnollisten
lapsiperheiden tietoisuudesta.

Iranissa homot tapetaan homoutensa vuoksi. Suomessa
maahanmuuttoviranomaiset eivät kelpuuta seksuaalisuudesta
ja sukupuolikokemuksesta johtuvaa vainoa turvapaikan
myöntämisen perusteeksi. Venäjällä homoja hakataan
kuoliaaksi joka päivä. Tässä kaupungissa ei poliisin mukaan
tapahdu viharikoksia, mutta me tiedämme paremmin.

Me emme kanna Suomen lippua emmekä ole ylpeitä. Suomen
lippu edustaa väkivaltaa ja erottaa meidät kaltaisistamme.
Kotimme on kaikkialla maailmassa eikä missään valtiossa.

Me kaadamme leikkikehän aidat ja tallaamme piikkilangat maahan!

Queers against borders!

Tulostettavat pdf-tiedostot: QAB_eng QAB_fin