Kuva Embodiment: A Portrait of Queer Life in America-projektista

Join aamukahvia ja lueskelin Feministing-blogia. Siellä kerrottiin sen verran kiinnostavasta projektista, että täytyi repostata.

Embodiment: A Portrait of Queer Life In America is a collection of 18 short films and 80 photographic portraits that represent and archive the varied lives of Queer America today. Photographs and videos will be released episodically online, accompanied by personal statements, throughout the next year.

Embodiment seeks to connect individuals from urban and rural areas and highlight a national experience in its many diverse, overlapping and, at times, conflicting parts.  Beginning in 2004 as a solo photography project,Embodiment evolved into a multi-media collaboration in 2009 when photographer Molly Landreth teamed up with videographer Amelia Tovey and set out on a cross-country road trip in search of individuals who would speak for themselves about what it means to be queer right now.  Stopping in churches, parks, high school stadiums, back yards and bedrooms, Landreth and Tovey asked people to present themselves within their natural environments, living their everyday lives.  With this ever growing archive of words, images and short films, the artists intend to change the way queer communities are perceived, and offer queer people all over the country a chance to speak for themselves.

Embodiment-projektin nettisivut ja traileri.

Queer-kerhon lempiruokapiknik TO 14.7.2011 Sorsapuistossa klo 19.00-21.00

TERVETULOA TAMPEREEN QUEER-KERHON PIKNIKILLE!!

Chiliset soijapullat, raakasuklaamousse, pannukakut ja tuoreet mansikat.
Mikä ikinä onkaan sinun lempiruokaasi, jaa salaisuutesi ja tuo resepti ja
valmis taidonnäyte piknikille. Näin kaikki voivat nauttia taivaallisista
makunautinnoista. Myös inspiroivat ruokakirjat kannattaa tuoda näytille
muille.

Queer-kerhon puolesta paikalla on joitain istuma-alustoja, musaa ja pientä
suolaista sekä makeaa naposteltavaa Runsaudensarvesta!

Kokoonnutaan Sorsapuistossa sijaitsevan Sorsalammen länsipuolelle,
alavalle nurmikentälle. Sorsapuisto sijaitsee lähellä Tampere-taloa. Jos
sataa vettä, piknik siirtyy Ravintola 931:seen (Kehräsaari, Tampere).

Queer-kerho on leppoisa ilta kaikille seksuaalisuuksille, sukupuolille ja
sukupuolettomuuksille.

Queer-kerho kokoontuu joka kuun toinen torstai. Elokuussa Queer-kerho
kotiutuu Herttaan ja jatkaa pääsääntöisesti siellä.

Tulevat Queer-kerhon illat voivat pitää sisällään musiikkia, elokuvia,
killeri-keskusteluita, mieltä stimuloivia artikkeleita, lempireseptien
vaihtoa, dj-koulua, zineilyä, kielten opettelua, vallassa
olevien rakenteiden kumoamista. Kaikki on mahdollista!

PS. Voit itsekin järjestää omaa ohjelmaa. Ehdotuksia kannattaa lähettää
osoitteeseen queerkerho@gmail.com. Kerho löytyy myös Facebookista nimellä
Treen Queer-kerho.

PPS. Iltaa saa myös mainostaa kavereille ja tätä viestiä saa laittaa
eteenpäin sopiville sähköpostilistoille!

Kummakerho ei osallistu siksi, että edustaisimme naiskulttuuria, vaan olemme esimerkki omaehtoisesta queer/feministisestä toiminnasta. ;)

Naiskulttuuripäivät järjestetään Tampereen yliopiston tiloissa ja eri puolilla Tamperetta. Tarkemmat paikat ja ajat esim: http://www.facebook.com/event.php?eid=195906110431659

Perjantaina 8.4.

16.00-17.30 WORKSHOP: Pidä ääntä II
Nettiblogit, pienkustanteet, lehtikirjoittaminen, tapahtumien toteuttaminen…
Vinkkejä ja verkostoja omaehtoisen toiminnan järjestämiseen. Esimerkkeinä feministinen ja queer-aktivismi. Tule ideoimaan ja löytämään reittejä mielekkääseen tekemiseen!

Häh?! Yläaste oli kivaa aikaa. Olin jo alakoulun loppuvaiheessa alkanut ymmärtämään, että nyt jotain outoa on meneillään. Ennen tuota ongelmaa ei ollut. Muille lapsille oli riittänyt, että leikittiin samoja leikkejä. Ei heitä ollut kiinnostanut, että minulla oli veljen vanhat vaatteet päällä ja lyhyet hiukset. Sukupuoleni oli ollut sekä minulle että heille irrelevantti. Yläkoulussa outous paljastui helvetiksi. Yksilönä oleminen ei enää riittänyt – piti olla myös jotain sukupuolta. Valikoima oli kapea ja väkivaltainen. Tyttö tai poika. Eikä ihan minkä tahansalainen tyttö tai poika. Piti olla tietynlainen. Valinta ei tapahtunut ilman itkua, mutta helppo se oli. Poikahan ei voinut olla, koska jalkojen välissä ei koreillut kyrpää. Tyttömäinen tyttöys, täältä tullaan!

Kuinka tytöksi tullaan? Ainakin hiusten piti olla pitkät, joten siili piti kasvattaa pois. Ehkä rintaliivejä myös tulisi omistaa, vaikka rintoja ei ollutkaan. Seppälästä onneksi löytyy topattuja. Pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, sellaisella hallitulla ja alistuvalla. Eli ole hiljaa! Älä ääntele kuten ennen. Vedä vatsaa sisään, jotta kylkiluut näkyy. Näin alistut. Osoitat tottelevasi. Muut eivät pidä yritystäsi tarpeeksi vakuuttavana. Täytyy yrittää kovempaa. Tervetuloa anoreksia. Sinä auttaisit minua olemaan todellinen tyttö. Neuvot minut oikeiden ohjeiden äärelle ja änget sormesi kurkkuuni juuri sitä kaivatessani. Kiitos. Tuhosit nuoruuteni etkä edes onnistunut tekemään minusta tyttöä. Ainoastaan sekasikiön, jonka muut jättivät rauhaan, koska yksikin väärä sana olisi laittanut luodin aivojen läpi.

Pelleily tyttönä jatkui lukioon asti. Ihmiset ympärillä olivat kasvattaneet jo muutamia aivosoluja teini-iän jäädessä taakse ja sukupuolivalikoiman kapeus alkoi hieman purkautua. Voit olla tyttö, vaikka et näyttäisikään samalta kuin kaikki muut! Voisiko olla poika, vaikka kulkuset eivät helisekään? Kokeillaan.

Kuinka pojaksi tullaan? Ympärille katseleminen ja monkey-see-monkey-do-asenne vie yllättävän pitkälle. Itselläni se johti machoidiootin syntymiseen. Käytökseltäni olin silti sovelias, vaikka sisällä jylläsi pahemman luokan sovinistisika. Peiliin katsoessa alkaa itkettää. Ei tämäkään toiminut.

Luovutan. En jaksa normeja. Katsokoot minut outona. Meikkaan, vaikka käytän miesten kauluspaitaa. Käyn miesten vessassa, vaikka minua yritetään häätää muualle. En käytä rintaliivejä, vaikka saankin sen takia häveliäitä katseita.

Sitten törmään pelastajaani. Termiin, joka määrittelee minut. Transgenderi; henkilö, joka ei identifioidu mieheksi eikä naiseksi. Siinä! Tuo minä olet! Kävelen polleana kadulla. Minullakin on nyt termi. Määritelmä, joka takaa sen, että voin olla kokonainen yksilö taas. Perinteistä on, ettei kukaan tiedä saati ymmärrä, mitä transgenderi tarkoittaa. Monet ovat kuvitelleet minun olevan intersukupuolinen. Harvemmin jaksan korjata. Ainakaan eivät ajattele minun olevan mies tai nainen.

Myöhempi tarkastelu nuoruuteni sukupuolisekametelisoppaan näyttäytyy minulle täysin päättömänä. Kaikki vaikutukset tulevat ulkopuolelta. Miksi oli niin vaikeaa istua alas ja kysyä itseltä: ”Mitä kuuluu? Miltä tuntuu? Älä välitä siitä, mitä muut sanovat sinulle. Mitä sinä koet olevasi?” Vastaus olisi teininä ollut sekava ja valheellinen, koska sukupuolinormit roikkuivat minusta kuin omenat puusta. Ne hallitsivat kaikkea; sitä, kuinka muut määrittivät minua, mutta vielä pahemmin sitä, kuinka itse määritin itseni. Uskoin todella olevani tyttö ja tämä uskomus alkoi särkyä vasta, kun tajusin, ettei ole pakollista olla masentunut ja itsemurhaa pohdiskeleva.

Vuodet kuluivat, teini-ikä vaihtui varhaiseen aikuisuuteen ja omenapuulle tuli aika keventää itseään. Jotkut omenat karisivat helpommin kuin toiset, joitain on saanut vetää irti kynsin ja hampain. Tuskinpa niitä kaikkia koskaan saakaan irti. Sen ihmiset ja yhteiskunta takaavat. Niin voimakkaasti sukupuolinormit meissä kaikissa yhä roikkuvat.

Jos nyt istun alas ja kysyn itseltäni, millaiseksi koen itseni, voisin vastata monella eri tavalla. Olen ystävä, rakastaja, lapsi, sisarus, filosofi, vegaani, realistinen utopisti. Ennen kaikkea kuitenkin Huu, yksilö. Vastaukseeni ei kuulu sukupuoleen liittyviä termejä, ellei tiettyjä negaatioita lasketa. Olen ei-nainen ja ei-mies.

Inhoan negaation kautta määrittelemistä ja varsinkin siihen pakottamista. Kaikkein eniten inhoan kuitenkin ihmisiä, jotka eivät hyväksy negaatioita vaan vaativat jotain positiivista määrittelyä. Koska rakastan viiksien koskettelua ja nautin niistä esteettisesti, käytän niitä analogiana sukupuoli-identiteetille.

Olet siloposkinen ja olet onnellinen. Astut huoneeseen, jossa kaikilla muilla on viikset. Tämä saattaa jäädä sinulta huomaamatta, koska viikset eivät välttämättä ole sinulle yksinkertaisesti kovin tärkeitä. Miksi olisi? Sinulla ei ole viiksiä. Olet silti onnellinen. Tuntuisi absurdilta määritellä itsensä ei-viikselliseksi, aviikselliseksi. Eikä tässäkään vielä kaikki. Muut miettivät, mikä on todellinen viiksiesi laita. Missä ne ovat? Millaiset ne ovat? Sinua ei kohdata yksilönä ennen kuin jonkin sortin selko viiksiesi tilasta on saatu. Toteat, ettei sinulla ole viiksiä. What’s the big deal? ”Ei ole mahdollista!”, muut toteavat. ”Kaikilla on viikset.” Tilanne eskaloituu ja sinua hermostuttaa. Lopulta luovutat. Et jaksa vääntää huoneessa olevien viiksellisten kanssa. Kaivat takataskusta tekoviiksesi ja lättäät ne paikalleen. ”Toverit, kas tässä sen näette! Tällaiset minun viikseni ovat. Voimmeko nyt jatkaa?” Muut myhäilevät ja siirrytte eteenpäin. Sinulla on viikset, joten olet yksilö. Selvisihän se.

Haluaisin, ettei minua pakotettaisi määrittelemään itseäni transgenderiksi – varsinkaan tilanteissa, joissa sukupuolen ei kuuluisi olla millään tavalla relevantti. Haluaisin, että ihmiset kykenisivät näkemään sukupuolen kontekstina, joka ei ulotu kaikkiin ihmisiin. Haluaisin, ettei minun ihmisarvo olisi kiinni sukupuolesta. Jos sukupuoleni puuttuminen ahdistaa sinua, se on sinun ongelmasi, ei minun. On väkivaltaista pakottaa ihminen kantamaan tekoviiksiä mukanaan kaikkialle.

Sukupuolinormeista luopuminen tai edes niiden vaikutuksien minimalisoiminen on vaikeaa ja saattaa tuntua monille mahdottomalta tehtävältä. Monille myös nousee viha pintaan. Tämä on reaktio, jota olen aina jaksanut ihmetellä muissakin aiheissa kuin sukupuoleen liittyvissä. Viha tuntuu kumpuavan siitä, että koetaan oma identiteetti uhatuksi – ikään kuin se, että minut ja muutamat muut voitaisiin katsoa yksilöiksi, reipisi keneltäkään viiksiä päästä. Jokainen voi minun puolestani pitää viiksensä. Kuten sanoin, koen ne itse asiassa kauniiksi monella eri tasolla.

Sanoin myös olevani realistinen utopisti. Tajuan, kuinka mahdottomalta ehdotukseni kuulostaa. Tajuan, kuinka vaikea ihmisten on edes ymmärtää sitä, että on olemassa jotain muutakin kuin miehiä ja naisia. Näin ollen, ehkä yrittänen vielä turauttaa itselleni pari haiventa nenän alle. Jos tämä ei onnistu, menen ostelemaan tekoviiksiä. Vaikka se vähän itkettääkin.

-alkuperäisesti julkaistu Aikuiskasvatuksen Killan ELO-lehdessä

Paukkukoon pakkaset, queer-kerhossa tarkenee! Helmikuun kerhoillassa
neulotaan, virkataan yms. menevän musiikin tahtiin. Kaiva kaapista kesken
jäänyt käsityö, ota mukaan ja tee se loppuun mukavassa seurassa. Tai jos
haluat oppia vaikka virkkaamaan, kerhossa voi jakaa omia taitojaan sekä
oppia uutta. Lankoja, koukkuja, puikkoja yms. paikanpäällä. Jos puikot
eivät meinaa pysyä käsissä, mukaan voi tulla myös purkamaan traumoja
kauneimmista keskeneräisistä käsitöistä.

Queer-kerho on leppoisa ilta kaikille seksuaalisuuksille, sukupuolille ja
sukupuolettomuuksille.

HUOMIO!!! Aika ja paikka muuttuneet!!!
Koska Hertta on edelleen remontissa Queer-kerho kokoontuu väliaikaisesti
helmi- ja maaliskuussa ravintola 931:ssä (Kehräsaari, rakennus B, Niagaran
aulatila, Tampere). SUNNUNTAINA 6.2.2011 klo 19-24. Maaliskuun kerhoilta
su 6.3. klo 19-24

Tulevat queer-kerhoillat voivat pitää sisällään musiikkia, elokuvia,
killeri keskusteluita, mieltä stimuloivia artikkeleita,lempireseptien
vaihtoa, dj-koulua, zineilyä, kielten opettelua, vallassa
olevien rakenteiden kumoamista. Kaikki on mahdollista!

PS. Itsekin saa järjestää omaa ohjelmaa. Ehdotuksia voi lähettää
osoitteeseen queerkerho[at]gmail.com. Kerho löytyy myös Facebookista nimellä
Treen Queer-kerho.

PPS. Iltaa saa myös mainostaa kavereille ja tätä viestiä saa laittaa
eteenpäin sopiville sähköpostilistoille!

and the same in english:

Hello

I’m making a small anthology of comics and graphical novels from Finland
and Estonia. The subject is queer culture and politics and the
anthology will be shown in an exhibition in Tallinn, called Untold Stories.
The theme of the exhibition is the same as for the anthology:

====
Untold Stories

The exhibition project “Untold Stories. The Queer and the Political”
focuses on the problems and challenges of LGBTIQ movement, exploring the
concepts of gender, body and sexuality from critical angles. The project
will analyze issues regarding the representation of gender and sexuality
in contemporary art, visual culture and the public sphere. A special
focus will be dedicated to the region of Eastern Europe where questions
relating to sexual minorities and gender equality form a battlefield
that is characterized by social conflicts and prejudice.
===

The stories will have english translations if they are not already in
english and the anthology is to come out on the 7th of May. Short texts,
pictures and collages, etc. are also welcome. The preferred language for
texts is english. The size will be A5 and the preferred resolution for images
300. The deadline for submitting works is the 15th of March.

Helping in other ways with the album is also greatly appreciated
(translating, artwork, etc.). Contact me, we’ll be working on the
anthology after the deadline.

This project is self funded, so the result will not be anything expensive
and commercial, on the contrary the goal is to make something that is
easy to manufacture and distribute. That being so, I cannot pay for works
offered, I can only give a platform to tell stories on the subject.

If the anthology ens up becoming very large, I promise to make all participants
handmade books, otherwise a magazine. Also I will give all participants
the digital version of the anthology to be used in any way. I will keep
my right to choose the works accepted, if there is need. But I do not want
to be the sole owner of the anthology.

So participating in any way in it’s making makes you an owner who can do
with it whatever you want. You can make as many copies of it as you like,
sell it, give it out for free, plaster the walls of parliament with
it, etc. – it’s up to you. I can also give advice on how to make copies of
it and bind it, if need be.

So’ if you’re interested, please contact me! Or you can just send
finished works by the deadline to me, either is fine. The address
to send them to is nallem.v[at]gmail.com.

~ Nallem

On sellaisia ikiä, jolloin sukupuolen kyseenalaistaminen ja sukupuolettomuus ovat helpompia toteuttaa, kuin toisenikäisenä. Erityisesti koin vapauden tunnetta lapsena, kun sain elää ilman vaaleanpunaisia hörhelöitä ja vauvanukkeleikkejä huolimatta biologisesta sukupuolestani. Kun olin lapsi ja teini-ikäinen, en kokenut vahvaa sukupuoleen pakottamisen tunnetta.

Nyt vanhempana on toisin. Koska en ole koskaan voinut identifioitua naiseksi, tuntuu vaikealta miettiä, mitä minusta oikein tulee vanhenemisen myötä. Mieheksi en rupea, ja androgyyniksi olen liian feminiininen.

Yleensä minulle ei tuota vaikeuksia tulla luetuksi sosiaalisissa tilanteissa syntymäsukupuoleni mukaisesti, mutta itseidentifioitumisen kannalta olen ollut vaikeuksissa koko ikäni. Naiseus ei ole minun juttuni.

Entä mitä vaihtoehtoja minulla on? Millaista on genderqueer feminiinisyys ilman naiseutta? Entä femmeys? Onko minun vanhemmiten alistuttava siihen, että jalkojeni välistä löytyvä elin määrittelee sukupuoleni? Kummasta oikein kriiseilen, ikääntymisestä vai sukupuolesta?

Uskon, että kun pääsen “kolmanteen ikään”, sukupuolittamisen paine taas vähenee. Siihen asti on vain tasapainoteltava.

Askartelumateriaaleja kannattaa varata itsekin mukaan! Esimerkiksi mustat ja pinkit kankaat, pyörän sisäkumit, sekä kaikki kimaltava otetaan vastaan ilolla! Jos mielessäsi on jotain erityistä, ota mukaan tarvittavat materiaalit.

Craft & Rebel!

Lauantaina 11.12 Klo 13-18
Os. Aleksis Kiven katu 50. (Aleksis Kiven kadun ja Kajaaninkadun kulmassa. Alakerta, ovessa lukee Leikkiväki)

Jossain vaiheessa minä aloin ajatella, että sukupuolirooli on jotain minkä avulla me toimimme tässä maailmassa. Sillä mehän tarvitsemme teoillemme, tunteillemme ja ajatuksillemme jonkinnäköiset raamit. Me haluamme olla jotain. Sukupuoli ja seksuaalisuus on ne miten me alamme olla olemassa, miten me järjestämme elämämme. Ajattelen, että kaiken takana on kuitenkin samanlaisia subjekteja (tai erilaisia, mutta ei sukupuolensa tai seksuaalisuutensa ansiosta). Kaikkia tapoja olla olemassa ei vain kohdella kovin hyvin, tai anneta mahdollisuutta olla esillä omilla ehdoillaan.

Yhtälailla kuin en ole löytänyt mitään sellaista sanaa, joka kuvaisi minun seksuaalisuuttani kattavasti myös sukupuolen saralla tämä sanojen pinnallisuus ja toispuoleisuus on ilmiselvää. Käytän sanoja suhteessa toisiin ihmisiin: itsetietoisille cis ihmisille olen trans, itseään vahvasti seksuaalisesti identifioiville olen queer mies, usein olen poika. Oma asiansa ovat ihmiset joille juuri trans statuksena on kiehtova ja hipsterimäisen kuulia – heille toivon olevani tuiki tavallinen cis mies.

Transphobia tulee tilanteessa, missä odotukset eivät toteudu. Väkivallan ja normatisoimisen toinen pää tuntuu olevan juuri fetisointi. Kun odotukset eivät toteudu, se voi yhtä lailla olla kiihottavaa. Kuitenkin samat odotukset ovat läsnä, samat normit ja rajat joiden läpi minua arvioidaan. En koe sukupuoliristiriitojani mitenkään erityisen seksuaalisina tai myöskään arvokkaampina asioina, kuin kaikki muut tavat millä ihmiset ovat sopimattomia normaaliuden kaavoihin. Enkä halua tulla arvioiduksi erikoistapauksena sukupuolen tai seksuaalisuuden kentällä.

Mitä olen yksin, ilman muita? Se tuntuu olevan kauhean monitasoista – mitä tunnen, mitä näen ja miten näen, minkälaisessa roolissa olen onnellinen, millon minua ei ahdista, miten pystyn elämään. Ne ovat ne tavat miten minä olen joutunut käsittelemään omaa sukupuolta, kun tuskin koskaan tulen näkemään itsestäni mitään mainostaulua missä minut on pilkottu osiin ja osuttu juuri niihin haluihin ja pelkoihin joita kannan sisälläni.

Ja ne mainostaulut on toistettu ja pingotettu meidän sisäämme jo lapsina. Minulle outouden, ulkopuolisuuden ja irrallisuuden kokemus. Jollekin toiselle jotain aivan muuta, kopioituna ad infinitum toisissa samanlaisissa. Odotukset suomalaisuudelle ovat että me kaikki olisimme samanlaisia, sillä olemme käyneet samanlaiset koulut, katsoneet samanlaiset televisio-ohjelmat, meillä on ollut samanlaiset vanhemmat, samanlaiset kotikadut ja -keittiöt, ensirakkaudet ja ihanteet. Moni ihminen ei sovi siihen kaavaan, eri syistä.

Meidät on kasvatettu lähiöpelloilla, tuotettu koulutehtaissa ja tuutattu ulos työmarkkinoille toteuttamaan mallielämää. Joitain asioita pidetään vain variaatioina teemasta kuten murteet, tai tuotemerkit. Ne ovat turvallisempia paikkoja olla, kuin sellaiset tavat olla mitä ei yleensä osata odottaa.

Elämäni ei ole helpottunut tai muuttunut paremmaksi, minun on vain pitänyt oppia elämään sen kanssa että olen kuka olen sellaisessa maailmassa missä olen. Molemmat ovat muuttuvia, eikä mikään hetki ole ikuinen. Silti minä saatan kohdata aivan samaa väkivaltaa kuin nuorena. Mutta toisin kuin nuorena, minä olen keksinyt keinoja käsitellä sitä, suojatua siltä. Lopulta se on helpotus, itsessään. Voi saada varmuuden itsestään ja omista kyvyistään – oppia kuka on kaiken sen alla minkälaiseksi meidät on muovattu. Karaistuu niin sanotusti ja oppii itse valitsemansa lähipiirin tärkeyden.

Olen saanut kutsuja akateemisen väen illanistujaisiin, kuten Vastakarvan järjestämille Naistutkimuspäivien varjoillallisille.  Ilokseni olen huomannut, että akateemiset kekkerit tuntuvat minusta entistä vieraammilta. Iloitsen siitä siksi, että tämä osoittaa minun päässeen omaan tavoitteeseeni. Motiivini kirjoittaa juuri Kummakerhossa queeristä lähtee erityisesti halusta kirjoittaa queeristä ei-akateemisesti.

Tällä en tarkoita vähätellä akateemiselta pohjalta rakentuvaa toimintaa tai tapahtumia. Se vain ei tunnu olevan minun tapani keskustella ja toimia. Itse haluan, että omat toimintatapani ovat kiinni omassa elämässäni ja arjessani, siinä mikä tuntuu oikealta, eikä siinä mikä on vallitsevan akateemisen diskurssin mukaista.

Olen todella iloinen viime aikoina syntyneistä ei-akateemisista queerprojekteista, joita on pulpahdellut esiin eri kaupungeissa.

Nyt voisinkin käyttää tilaisuuden listata suosikkitapahtumiani:

Peijakas! -klubi Helsingissä

Qlub Turussa

Queer-kerho Tampereella

Qupla -kahvila Helsingissä

Vinokino

Kiitos kaikille järjestäjille ja toimijoille. Arvostan.

aika:
su 14.11. klo 17->
su 19.12. klo 17->

paikka:
Pro-tukipisteen tilat osoitteessa Aleksis Kiven katu 10 E
Alaovella on summeri.

Hyvä syy tulla ryhmään voi olla vaikka joku seuraavista:

-ahistaa, kun lomakkeissa pitää valita sukupuoli vain kahdesta vaihtoehdosta
-kaipaat paikkaa, jossa olla sukupuolesi tai -puolettomuutesi suhteen
oma itsesi
-mietityttää, onko sukupuolenkorjausprosessiin lähtö oikea ratkaisu
-ihmetyttää, missä ovat kaikki maailman naistransvestiitit
-haluat viettää sunnuntai-iltaa kivojen ihmisten kanssa juttelemalla
-haluat ilmaista kahvia ja keksejä

====================================
Monimuotoinen Tampere ry
montainfo@yahoo.com
====================================
Kilt? Men in skirts? What next? Women in trousers?

************************************
Sähköpostilista:
http://groups.yahoo.com/group/Monituiset/
Liittyminen:
Monituiset-subscribe@yahoogroups.com tai montainfo@yahoo.com
Eroaminen:
Monituiset-unsubscribe@yahoogroups.com
************************************

klo 19, Kahvila Hertta (Näsilinnankatu 22, Tampere):

Leppoisa ilta joka kuun ensimmäinen torstai kaikille seksuaalisuuksille, sukupuolille ja sukupuolettomuuksille. Eka kerran teemana kaveripikadeitit!!

Asiallista oleilua, ässä sarjakuvia, pelejä, mieltä stimuloivia artikkeleita, killeri keskusteluita, neulomista, musiikkia, lempireseptien vaihtoa, dj-koulua, zineilyä, kielten opettelua ja vallassa olevien rakenteiden kumoamista jne. jne. Kaikki on mahdollista!

PS. Itsekin saa järjestää ohjelmaa ja ehdotuksia ohjelmasta otetaan vastaan, ota yhteyttä Treen Queerkerhoon Facebookissa tai sähköpostitse queerkerho[at]gmail.com

Olen kuullut käytettävän homonormatiivisuus -käsitettä kahdessa eri merkityksessä. Ensimmäinen merkitys viittaa juuri transihmisten ulossulkemiseen yhteisöistä ja politiikoista, jotka sanovat sisällyttävänsä transihmiset. Lisäksi voidaan viitata eri tavoin queereiksi itsensä kokevien ihmisten hetero- ja bi-identifikaatioihin ja siihen kuinka näitä identifikaatioita ja haluja ei saisi tuoda esiin hlbt-yhteisöissä. Homonormatiivisuus -käsitteen toinen merkitys, jota ryhdyn seuraaksi analysoimaan, on melkein vastakkainen edellä esiin tuomieni määrittelyjen kanssa. Käsitteellä voidaan siis myös viitata homojen heteronormatiivisuuteen lyhyesti ilmaistuna. Tällöin puhutaan myös ”uudesta homonormatiivisuudesta”. Tässä yhteydessä heteronormatiivisuus käsitetään seksuaalisuuden privatisoitumista tukevaksi toiminnnaksi, joka pönkittää erityisesti erottelua yksityinen – julkinen ja saa homot perustamaan perheitä ja jakamaan elämänsä työhön, reproduktioon ja kuluttamiseen. Tämä toinen ”uuden homonormatiivisuuden” kritiikki ei siis varsinaisesti koskekaan sitä, että hlbt-politiikoissa huomioidaan usein vain itsensä homoiksi ja lesboiksi mieltävien halut.

Nämä kaksi homonormatiivisuuden merkitystä vaikuttavat siis olevan keskenään ristiriitaiset. Koska seksuaalisuutta myös tuotetaan vastajulkisuuksissa, ei ainoastaan heijastella sitä, homonormatiivisuuskritiikki, joka kritisoi homopolitiikkoja yksityinen – julkinen -erottelun toistamisesta, koskee nähdäkseni myös homonormatiivisuuskritiikkiä, joka kritisoi hlbt-yhteisöjä ja -politiikkoja samuuden idealisoinnista. Vastajulkisuudet tuottavat uusia identifikaatioita ja haluja, ja vastajulkisuuksien avulla staattisiksi käsitetyt identifikaatiot kuten lesbo, homo tai hetero voivat lähteä liikkeelle, ja siten vastajulkisuudet voivat muuttaa ihmisten itsemäärittelyjä ja seksikäytäntöjä. Käsitän vastajulkisuudet siten, että ne voivat olla sekä konkreettisia vastakulttuureja että tietyssä mielessä vähemmän käsin kosketeltavia vaikkakin yhtä todellisia diskursiivisia maastoja, internet-yhteisöjä tai esimerkiksi pienlehtien diskursseja. Transkritiikki homonormatiivisuutta kohtaan on olennainen kritiikki, koska nykyajassa homous ja lesbous tuotetaan yhä enemmän ”ihan samanlaiseksi kuin muukin” ja tällainen assimiloiva tendenssi voi vähentää mahdollisuuksia olla muuta kuin sellainen lesbo, jonka valtakulttuuri voi tunnistaa lesboksi.

Kritiikki, joka kohdistuu lesbouteen samuuden idealisoinnin ensisijaistamisesta, pureutuu oleellisesti lesbouden määrittelyn hankaluuden ytimeen. Yhdysvaltalainen queer-tutkija, joka 1990-luvulla totesi stone butchina ja nimellä Judith Halberstam, että lesbous voidaan määritellä siten, että kaksi naista ovat yhdessä naisia, on muuttanut tuolla määritelmällään omaa käsitystäni seksuaali-identiteetistäni. Tämän määrittelyn mukaan siis kaksi naista, joista yhdessä tulee kaksi miestä tai joista yhdessä tulee mies ja nainen, eivät olisi lesbouden piirisssä. Halberstam esittääkin, että hän itse kutsuisi itseään queeriksi, koska ei koe olevansa suhteissaan nainen, vaikka hänet määritelläänkin naiseksi.

Minä koen erot ja konsensuaaliset valta-asetelmat viehättävinä enkä koe olevani kiinnostunut suhteista, joissa toinen osapuoli on kanssani nainen. Olen erkaantunut yhä enemmän lesbon kategoriasta. Nykyistä suhdettani kuvaakin lesbosuhteen sijaan butch – femme -erottelu. Lesbous on tuntunut hankalalta määrittelyltä myös siksi, että olen assosioinut sen suhteisiin, joissa seksiä kuvaavat samat vastavuoroiset käytännöt, joista nauttimisen olen kokenut ahdistavana pakkona. Jotenkin tällaisessa lesboseksissä on myös yhdistynyt ajatus tasa-arvosta samuutena, jonka monet ei-lesbot näkevät itsestään selvästi määrittävän lesbosuhteita. Halberstam kirjoittaa lesboseksin normeista minusta hyvin osuvasti teoksessaan Female Masculinity.

Kuitenkin butch ja femme nähdään usein lesbouden määritelmän kautta. Varsinkin valtakulttuuri saattaa nähdä butchin ja femmen vain feminiinisenä ja maskuliinisena lesbona. Kuitenkin butchin ja femmen halut kohdistuvat erilaiseen, ei samanlaiseen. Butch ei välttämättä miellä itseään naiseksi ja eikä femme miellä itseään naisia haluavaksi naiseksi. Vaikka butch ja femme eivät toteuta lesbouden määritelmää ainakaan Halberstamin tarkoittamassa mielessä, heidät kuitenkin usein mielletään lesboiksi. Halberstam tarjoaa butchille ja femmelle itsemäärittelyiksi queeria, ja tämä ehdotus tuntuukin houkuttelevalta. Toisaalta ehkä butchiutta ja femmeyttä voisi myös tarkastella lesbouden kategorian laajentajina. Lesbouteen voisi kuulua halu samuuteen tai eroon ja identifikaatio naiseksi tai ei-naiseksi, jopa mieheksi. Lesbous ei ehkä sittenkään ole kategoria, josta voimme ennalta sanoa, mitä se tarkoittaa. Sen sijaan pitäisi kysyä, mitä lesboudesta voi tulla.

Minua ilahdutti kun työryhmässä oli niin paljon avoimesti keskustelevia ihmisiä, ja kun kaikilla tuntui olevan vilpitön kiinnostus tämän aiheen esiinnostamiseksi. Erityisen hyvä oli, kun paikalla oli ihmisiä, jotka järjestävät queer-tapahtumia muualla Suomessa. Kaikki tapahtumajärjestäjät joutuvat käymään samat keskustelut läpi, miten tuottaa tapahtumien osallistujille turvallisempi olo, miten suhtautua häiriöihin ja konflikteihin, miten neuvotella biletilan henkilökunnan kanssa jne.

Monet tapahtumat ovat käyttäneet suomennettuna Kööpenhaminan Queer-festivaalien turvallisempien tilojen manifestia. Käytännön tapahtumajärjestely on usein sen verran hektistä puuhaa, että järjestäjänä ei vain ehdi paneutua tarpeeksi periaatteellisiin keskusteluihin, mikä on perseestä. Työryhmän aluksi kritisoitiin Oudelmassakin käytettyä tekstiä, ja aiheesta.

On aina ongelmallista ottaa valmiiksi kirjoitettu teksti käyttöön muokkaamatta tai käsittelemättä sitä millään lailla yhdessä tapahtuman osallistujien kanssa. Omaehtoisissa tiloissa ei pitäisi olla hierarkisia rakenteita joissa tapahtuman järjestäjät sanelevat muille miten tilassa tulee käyttäytyä. Ohjeet pitäisi muodostaa yhteisesti.

Tietenkin täysin hierarkiaton tila on utopia, dominoivathan puheliaimmat ihmiset työryhmässäkin käytyä keskustelua. Tapahtuman iltabileissä kokeiltiin käytäntöä, jossa jokaisen sisääntulijan piti lukea tapahtuman yhteisesti muodostetut säännöt paperilta ja tietää vastaus tekstistä esitettyyn kysymykseen. Tällä tavoin kaikki sisääntulijat ainakin symbolisesti hyväksyivät tilaa määrittävät säännöt.

Koska en halua kirjata luottamuksellisessa keskustelussa käytyjä asioita tähän, nostan vain esiin muutamia mieleeni jääneitä kysymyksiä.

Onko edes järkevää puhua “turvallisuudesta”? Itsellä siihen ainakin yhdistyy myös ikäviä valvontakameroihin, poliiseihin ja vartijoihin liittyviä keskusteluja. Turvallisuutta käytetään usein iskusanana, jolla voidaan perustella kaikenlaista sotimisesta naapureiden kyttäämiseen. Olisiko parempi puhua “viihtyisyydestä” jos puhutaan siitä, miten kaikki voisivat kokea olonsa miellyttäväksi tietyssä tilassa? Vai laimentaako tuollaisen sanan käyttö sen tosiasian, että usein turvallisempien tilojen keskusteluissa keskustellaan myös aidosti pelottavista lähentely- ja häiriköintitapauksista, joissa uhrin asemassa olevan turvallisuudentunne, ei vain “viihtyvyys” aidosti järkkyy.

Millaisia konkreettisia keinoja voidaan käyttää turvallisuuden lisäämiseksi? Miten jokainen tilassa oleva voi vaikuttaa esimerkiksi huomaamaansa häiriötilanteeseen? Käyttäytymismallit pitäisi miettiä etukäteen, koska ainakin itse reagoin huonosti spontaaneissa tilanteissa. Minun  pitää miettiä tarkkaan etukäteen miten toimia, etten aidossa tilanteessa vain jähmety paikalleni. Tällaisen Action Planin muodostaminen olisi todella tärkeää.

Miten reagoida tilanteissa, jossa epäkunnoittava käytös liittyy esimerkiksi yhteisön omiin normeihin (tässä tapauksessa queer-yhteisön)? Jos oletetaan että aggressio tulee yhteisön ulkopuolelta, puuttuminen “kaverin tekemään” tai muuten yhteisön sisäiseen keskusteluun liittyvään häiriköintiin on paljon vaikeampaa.

Olen todella iloinen että järjestimme työryhmän aiheesta, harmi vain etteivät kaikki voineet osallistua siihen. Minusta on kuitenkin tärkeää että pelkkien seinillä lukevien manifestien sijasta käytiin oikeaa keskustelua siitä, mitä tilassa saa ja ei saa tehdä, sekä miksi.

Omien ajatusten pohjaksi voi käydä lukemassa eri ryhmien käyttämiä turvallisempien tilojen tekstejä:

Paistele vastaan, Helsinki

Qlub, Turku

Zanele Muholi, Faces and Phases.

Kutsu kirjoittajille tulemaan mukaan seuraavaan queer-porno zineprojektiin!

Vituttaako pornotarjonta? Tuntuuko että omat kokemuksesi eivät sovi tarjolla olevaan normatiiviseen ja heteroseksistiseen pornoon? Tule mukaan tekemään parempaa iltalukemista!

Lähetä meille fantasiasi, tarinasi, pohdintasi, runosi, piirroksesi, sarjakuvasi, pikkuhoususi… Tekstit ja työt voi toimittaa sähköisesti osoitteeseen kummakerho(at)gmail.com

Tekstejä kerätään marraskuun 15. päivään saakka. Voit kirjoittaa suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi. Kerro viestissäsi, jos sinulla on erityisiä toiveita taiton tai muun asettelun suhteen. Zineprojektiin voi myös muuten osallistua

• tulostamalla
• pitämällä distroa ja myymällä zineä
• lähetettyjen juttujen kuvittamisella
• oikolukemalla
• taittamalla
• yms.

Mark Chamberlain, Queer Batman

A call for contributions for a second queer porn zine project!

Are you tired of the same old porn? Do you feel like your experiences are not in line with normative and heterosexist (mainstream)porn? Let’s make something worth jerking off to!

Send us your fantasies, stories, reflections, poems, drawings, comics, panties… Contributions can be sent by email, to the address kummakerho(at)gmail.com

We’ll be accepting stuff till the 15th of November. You can write in Finnish, English or Swedish. Let us know if you have wishes on how your junk is presented or other issues concerning layout. You can also take part in the project by

• printing zines
• selling the zines once they’re made, or taking part in the kummakerho distro
• illustrating other people’s stories
• proofreading
• etc.

//OUDELMA – Queer-toimintapäivä kaikille sukupuolille ja sukupuolettomuuksille//

Sosiaalikeskus Satamassa lauantaina 16.10.

Päivällä on työryhmiä klo 12-20
…Työryhmien aikataulut päivittyvät myöhemmin

Iltabileet klo 21-> Peijakas! -klubin tueksi.
Esiintyjät päivittyvät myöhemmin.

//OUDELMA – Queer Action Day for all genders//

In Social Centre Satama on Saturday 16.10.

There will be workshops at 12-20
Schedule tba.

And a soli party for the Peijakas! collective from 21->
Performers tba.

HUOM. ATTENTION! We are hoping to provide interpretation for the whole day.

So if you feel like contributing, please email oudelma@gmx.com and let us know if you could translate during the event!

Suggested languages:

Finnish-English
Finnish-Swedish
Finnish-Italian
Finnish-Spanish

etc.

Turvallisempien tilojen manifesti (Safer Spaces manifesto, English below)

Toivomme että kaikki queer-toimintapäivän osallistujat ottavat huomioon “Safer Spaces” (”Turvallisempien tilojen”)-käytännöt.

Kun puhumme turvallisemmista tiloista, tajuamme ettei mikään tila voi olla täysin turvallinen kaikille. Queer-toimintapäivä on DIY-tapahtuma joten turvallisempien tilojen luominen kuuluu kaikille.

Queer-toimintapäivän aikana ei hyväksytä epäkunnioittavaa käytöstä queeriyttä kohtaan!

Täällä ei hyväksytä rasismia, ageismia, seksismiä tai mitään muuta epäkunnioittavaa käyttäytymistä tai kieltä. Ota vastuu fobioistasi (seksismi, rasismi, ageismi, ableismi, fatfobia, homo/bi/trans/inter/heterofobia, kinkfobia, aseksuaalisuuden pelko jne.)

Väkivaltaa ei hyväksytä!

Jokainen ryhmä tai yksilö joka käyttäytyy väkivaltaisesti – tappelee, ahdistelee, uhkailee tai häiritsee muita, voidaan häätää paikalta. Jos olet häirinnyt jotakuta, älä oleta että sinulla on tasa-arvoinen oikeus osallistua. Jos tiedät ettet pysty käyttäytymään järkevästi humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena, ole selvinpäin!

Erilaisilla ihmisillä on erilaiset rajat.

Useimmat haluavat eri asioita eri aikaan, tai eri asioita erilaisilta ihmisiltä. Älä oleta mitään ihmisten rajoista tai tarpeista. Seuraa ruumiinkieltä. Jos joku kääntyy sinusta poispäin, välttää katsekontaktia, näyttää vaivautuneelta, kyllästyneeltä tai keksii tekosyitä päästäkseen pois tilanteesta, tämä on usein merkki siitä etteivät he halua olla kontaktissa.

Kysy aina lupaa ennen kuin kosket ketään – mikä tahansa muu kuin KYLLÄ tarkoittaa EI!

Kukista ennakkoluulot:

Usein ajattelemme, että erilaiset vaihtoehtoiset tilat ovat vapaita
valtakulttuurin arvoista ja ennakkoluuloista. Aktivistiyhteisöt
kuitenkin kantavat mukanaan samoja ennakkoluuloja kuin
valtakulttuuri. Jos haluamme rohkaista ihmisiä ilmaisemaan radikaalisti erilaisia mielipiteitä, valintoja ja taktiikoita, meidän on käsiteltävä näitä ennakkoluuloja. Tämä tarkoittaa että meidän ei pidä pyrkiä hiljentämään erilaisia mielipiteitä, tai ihmisiä.

Meidän on tutkittava ja tiedostettava millä tavoin tilat voivat olla syrjiviä eri ihmisiä kohtaan, ja käsitellä ongelmakohtia avoimesti.

Älä oleta – kysy.

Kaikki identiteetit ovat itseluotuja. Älä oleta tietäväsi toisten
ihmisten sukupuolta, etnisyyttä, seksuaalista suuntautumista,
poliittista kantaa, tai mitään muutakaan. KYSY, KUUNTELE ja KUNNIOITA sitä mitä toiset sanovat.

Queerit tilat ovat myös paikkoja joissa voi haastaa oman viturallaan olevan sukupuolisosialisaationsa. Mieti tätä myös tehdessäsi päätöksiä siitä mitä teet tässä tilassa.

TARVITSETKO TUKEA?

Jos koet tai näet mitään käytöstä mikä ylittää sinun rajasi, tai saa
sinut tuntemaan olosi epämukavaksi, voit ottaa yhteyttä vastuuhenkilöihin, jotka tunnistat siitä että heillä on vaaleanpunainen nauha.

Huomioi että eri ihmiset toimivat vastuuhenkilöinä eri aikoina. Tapahtuman alussa/aamulla kaikki tapahtuman/päivän aikana toimivat vastuuhenkilöt esittäytyvät.

Me emme ole asiantuntijoita, tai erikseen koulutettuja. Me teemme
parhaamme tarjotaksemme yhdessä tukea ongelmatilanteissa. Se
mitä voimme tarjota on rajallista. Vakavamman tilanteen tai trauman kohdalla voi olla parempi hakea apua tilan ulkopuolelta.

And the same in English

We hope that everyone at the Queer Action Day is made aware of the idea of ‘Safer Spaces’. We say ’safer’ realizing that no space can be entirely safe for everyone.

The Queer Action Day is a DIY event so its up to all of us make it a Safer Space for all. We are asking people to be proactive in creating a safer space. Also, take responsibility for your own safety and get help if you need it!

Queers will not tolerate Disrespect for Queers at the Queer Action Day! This is no space for for being racist, ageist, sexist or any other behavior or language that may perpetuate oppression. You are expected to take responsibility for all your isms and phobias (sexism, racism, ageism, ableism, fatphobia, homo/bi/trans/intersex/heterophobia, kinksexphobia, asexphobia, classism and all the other hierarchical shit that’s out there).

Violence will not be tolerated at the Queer Action Day. Any group or individual engaging in violent behavior such as- fighting, sexual assault, threats, harassment- can be thrown off the site. This space aims to be survivor centric/survivor oriented so don’t expect equal rights to participate if you have perpetrated non-consensual violence. If you know or have been told that you become violent or disrespectful under the influence of alcohol or other drugs please do not drink or do drugs while you are here.

Pay attention to boundaries

Different people have different boundaries when it comes to personal space and physical contact. Most of us want different things at different times, or different things from different people, Please do not make assumptions about peoples comfort or desires. Watch peoples body language. If someone is continuously turning away from you, avoiding eye contact, crossing their arms when you speak to them, looking awkward, bored or making excuses as to why they need to be away from you, this is often a good indicator that they are saying back off.

And remember always get explicit verbal consent before touching someone- anything but YES means NO!

Subvert prejudice :

We may like to think of the Queer scene as an `alternative’ space where people reject the prejudices and socialization of ‘mainstream’ societal values. But activist communities often carry the same prejudices as the so-called mainstream and we all need to address this. We want to encourage the expression of radically different opinions, choices and tactics at the Queer Action Day, which means we must work hard not to silence each other. This includes engaging with others outside of a “radical clique” and relating to all sorts of people in honest, radical, and non-discriminatory ways.

Let’s aim to explore and acknowledge the subtle (and not so subtle) forms of prejudice with in the space and tackle them head on.

Don’t assume -ask

All identities are self defined. Don’t presume you know someones gender, ethnicity, sexual preference, political positions or anything else to do with their identity. ASK, LISTEN and RESPECT what you hear.

The Queer Festival is also a place to challenge our own personal fucked up gender socilaization. Think about this also when you make decisions about what you do at the Queer Action Day and challenge yourself!

NEED SOME SUPPORT?

If you experience or witness any behavior that crosses your boundaries or makes you feel uncomfortable or if you feel like you would like to talk to someone, please approach someone with a pink ribbon on. Note different people will wear the ribbons at
different times, but people will introduce themselves in the beginning.

We are not professionals or trained in this. We will do our best
collectively to offer problem solving support at the event, but it
may be worth seeking support outside the festival for trauma.

facebookissa

Pervo parrasvaloissa -tutkimusseminaarin jatkobileet Turun Kirjakahvilassa lauantaina 9.10.2010 klo 21-02

SQS-dj:t Fake Fag, El Miqu & Spelpojke

Ikäraja 18, c-oikeudet

Ilta on kaikille (queerystävällisille) avoin!

—–

The after party of Pervo parrasvaloissa conference takes place at the Turku Book Café on Saturday the 9th of October @ 21-02

SQS dj’s Fake Fag, El Miqu & Spelpojke

Age limit 18, alcohol sold on premises

The night is open for all (queer-friendlies) to attend!

—–

www.abo.fi/student/queerirampljuset2010

www.kirjakahvila.org

Qupla on epäkaupallinen kohtaamispaikka queereille, pervoille, erilaisille frendeille ja muille homostelijoille. Tervetuloa punomaan juonia ja puuhastelemaan samanhenkisessä seurassa!

Haistatamme paskat hetero- ja homonormeille, kalliille klubeille ja trendikahviloille!

Tervetuloa nauttimaan kahvista ja virvokkeista, suolaisista ja makeista leivonnaisista sekä hauskasta seurasta sosiaalikeskus Satamaan sunnuntaina 3.10 klo. 15-19.

Luvassa myös elokuvanäytös klo. 16!

‘Paris is Burning’ on Jennie Livingstonin ohjaama dokumenttielokuva vuodelta 1990. Dokumentti tuo esille New Yorkin afroamerikkalais- ja latinotaustaisen homo- ja transyhteisön kulttuurin 1980-luvun loppupuoliskolla. Monet pitävät sitä verrattomana dokumentointina New Yorkin huikeiden ‘Drag Ball’ -tapahtumien ‘Kulta-ajan’ hiipumisesta. Dokumentti on myös ajatuksia herättävä kuvaus rotu-, luokka- ja sukupuolieroista Yhdysvalloissa. “

Sitten luin aiheeseen liittyviä kritiikkejä, mm. tämän Ihan kuin normaalit, jota haluaisin tässä kommentoida. Olen kyllä kirjoittajan kanssa samaa mieltä monesta asiasta, kuten siitä ettei avioliittolakien ajaminen ole minullekaan kovin tärkeä poliittinen agenda, johon voimiani tuhlaisin. Mieluummin kampanjoin vaikka dark roomien palauttamisen puolesta tai järjestän seksibileitä. Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti monien “vähemmistöryhmien” (homot, lesbot, kinkyt jne..) tarve puolustella miten “normaaleja ihmisiä” he kaikin tavoin ovat.

Sen sijaan on pakko kommentoida sitä, miten uuskonservatiivisesti kirjoittaja itse suhtautuu avioliittoinstituutioon (tässä puhun avioliitosta institutionaalisesta näkökulmasta, ja siksi käytän tekstissä termiä “avioliitto” vaikka sen voisi yhtä lailla korvata “rekisteröidyllä parisuhteella” tekstin ymmärrettävyyden muuttumatta). Aivan kuin kaikki menisivät avioliittoon konservatiivisesta ikuisen rakkauden ajatuksesta, tai legitimoidakseen seksielämänsä. Minusta se tuntuu sangen etuoikeutetulta positiolta kirjoittajan taholta.

Oma lähtökohtani avioliittoon on, että se on juridis-ekonominen sopimus (tällä hetkellä) kahden luonnollisen henkilön ja valtion välillä, taaten tiettyjä oikeuksia suhteessa valtioon. Näitä ovat vaikkapa kansalaisuusoikeudet, kun kyse on siirtolaisuudesta, perimisoikeudet, ja tietyissä tapauksissa juridisesti tunnustetun suhteen esimerkiksi lapseen.

Ylioppilaslehden artikkelissa minua ärsytti HeSetan edustajan lausunto

”Vaikutelmani on, että polyamoria on suurimmalle osalle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä aika vieras ilmiö ja kysymyksenä yhtä ristiriitainen kuin heteroväenkin keskuudessa”, Helsingin seudun Setan puheenjohtaja Kerttu Tarjanne sanoo.

En tiedä onko Tarjanne vai toimittaja itse tässä sekoittanut polygamian (jota juttu käsittelee) ja polyamorian eli monirakkaudellisuuden, mutta seksuaalivähemmistöjen parissa ei useinkaan ole samanlaista monosuhteisuuden oletusta kuin heteromaailmassa (vaikka sellainen ihanne voikin olla). Minusta Tarjanne olisi voinut hyvin tässä yhteydessä nostaa esiin sateenkaariperheiden aseman, ja puhua esimerkiksi siitä, miten monenkeskinen avioliitto voisi merkittävästi parantaa  moniapilaperheiden lasten oikeuksia kaikkiin vanhempiinsa. Nykyisessä lainsäädännössä kun juridinen vanhemmuus usein saavutetaan avioliiton kautta, ja tilanteessa jossa lapsilla on useampia kuin kaksi vanhempaa, heillä ei ole mitään juridista oikeutta (esimerkiksi perimis- tai eron jälkeistä tapaamisoikeutta) niihin vanhempiin, jotka ovat juridisen siteen ulottumattomissa.

Ei ole siis queerpoliittisesti merkityksetöntä, kuka sanoo tahdon ja kuinka monen kanssa. Seksin legitimoinnilla ei näissä oikeudellisissa kuvioissa ole mitään merkitystä.

Queeraktivistina toki tärkeä kysymys on myös queernormatiivisuus eli se, miten monet queer-piireissä suhtautuvat avioliittoon yhtä konservatiivisesti kuin Katri Immonen – aivan kuin naimisiin mentäisiin rakkaussuhteen legitimoimiseksi. Itse pidän rakkaudesta naimisiinmenoa kuriositeettina, ja kannatan kaikenlaisia järjestelyjä joissa avioliittoa käytetään omien juridisten oikeuksien ajamisen keinona.

Anna Kontulan sanoin

Jos taas avioliitto mielletään aikuisten ihmisten maalliseksi sopimukseksi, silloin ei ole mitään syytä rajata sitä sukupuolten tai sopijapuolten määrän mukaan. Silloin kyseessä olisi kahden tai useamman, miehen tai naisen keskinäinen sopimus, jolle joissakin tapauksissa voitaisiin erikseen hakea kirkollinen siunaus.

Qlub #2 25.9.2010

Qlub #3 22.10.2010

Vinokino-speciaali
Qlub resident DJ Spelpojke + special guests
klo 21-02

Qlub #4 20.11.2010

Qlub resident DJ Spelpojke + special guests
klo 21-02

Qlub on mahdollisuus tanssia queer-DJ:den soittamaa musiikkia, oleskella queerhenkisten ihmisten seurassa ja nähdä erilaisia esityksiä ja performansseja. It’s oh so queer!

Qlub tullaan järjestämään kerran kuukaudessa queerystävällisessä Kirjakahvilassa, joka sijaitsee Vanhalla Suurtorilla.

Kirjakahvilassa on jokaisella oikeus olla tulematta häirityksi, mikä pätee myös Qlubilla. Seksismiä ja rasismia ei suvaita.

Jos olet queerhenkinen esiintyjä ja haluaisit esiintyä Qlubilla niin ota yhteyttä järjestäjiin, qlub[at]kirjakahvila.org

—–

Qlub is a possibility to dance and listen to great music, hang around with queer people and see different performances. It’s oh so queer!

Qlub will be arranged once a month at the queer friendly Turku Book Café, located at Vanha Suurtori.

In the Book Café everybody has the right not to be disturbed, which also applies to Qlub. Sexism and racism are not tolerated.

If you are a queer artist and would like to perform at Qlub, please e-mail the organizers at qlub[at]kirjakahvila.org

http://qlub.wordpress.com/qlubs/

http://www.kirjakahvila.org/wordpress/