Setan edustaja puhui yksittäisistä turvapaikanhakijoista ja laillisuudesta, käytännöistä millä ihmisiä kuuluisi päästää maahan. Tämä tuskin koskisi esimerkiksi kinky väkeä, puhumattakaan ihmisten epävirallisista kumppaneista tai yhteisöistä, tai muista HLBT-merkkien väliinputoajista.

Miekkari oli, niinkuin Setan aiemmassa tiedotteessa annettiinkin ymmärtää, juuri homoseksuaalisuuden tähden. Ja peruste juuri valtiollinen ja täten virallinen, sillä Gambiassa homoseksuaalisuus on laissa kielletty.

Banderollin viesti oli kuitenkin hyvin erilainen. Queers Against Borders ei ole sattumanvarainen heitto, vaan kritisoi koko maahanmuuttojärjestelmää ja siinä määriteltyjä rajoja.

Juuri pervot ja oudot ovat usein hankalassa asemassa kyseisissä järjestelmässä epävirallisuutensa vuoksi – niinkuin tässä tapauksessa homoseksuaalin, jonka on yhtäkkiä vedenpitävästi todistettava olevansa homo. Tietenkin kaikki ovat hankalassa asemassa Suomen valtion rajoilla, pakolaisiksi kun eivät pääse kovin monet joille siihen olisi tarvetta.

Jo pelkästään isoäidin saaminen Suomeen on vaikeaa. Mutta entä homorakastajan, polyheilat, tai muut vastaavat toverin joka on lopulta enemmän perhettä kuin ne harvat tunnustetut viralliset perhesuhteet? Tai kun seksuaalisuus tai sukupuolen outous ei ole sinällään laissa kielletty, mutta on vihatoimenpiteiden kautta rangastavissa esim. kuolemalla kuten Brasiliassa transgenderiys? Tai transgender ihmisen heila, joka voi olla yhtä lailla vaarassa vaikka olisikin valtion silmissä “normaali”?

Vuosi sitten bandis oli piikki Homo-Suomen lihassa. Nyt, vuotta myöhemmin QAB.n manifesti on kierolla tavalla tullut toteen. Homo-Suomeen eivät pääse kovin monet. Euroopassa on eri maissa otettu käytäntöön periaate, että ihminen voi elää kaapissa, toteuttamatta seksuaalisuuttaan ja täten olla suuntautumisestaan huolimatta käännytettävissä pois.

Samoin hengenvaaran todistaminen voi olla vaikeaa maassa, jossa viharikokset eivät ole yhtä järjestelmällisiä ja helppoja kuin siellä mistä pakolainen on lähtöisin. Jos me huolehdimme vain niistä, jotka ovat Homo-Suomessa, me käännämme selkämme suurimmalle osalle meidän tovereistamme. Ja jos me katsomme vain lakeja ja valtioita määrittelemään meidät ja meihin kohdistuvan syrjimisen, me muutumme nopeasti näkymättömiksi ja irrallisiksi.

Eikä HLBT ole mitenkään itsestäänselvästi irti rasismista, tai valkoisesta etuoikeudesta, niinkuin se ei ole kattava tapa määritellä seksuaalisuutta. Setan edustaja puhui aivan eri voimalla kuin se nimetön Gambialainen joka odottaa Metsälässä käännytyspäiväänsä. Eivätkä ne sanat laillisuudesta ja homoseksuaalisuudesta koske aivan meitä kaikkia.

Ei Seta puhu seksuaalisen tasavertaisuuden puolesta vaan homojen oikeuksista. Ja niin pitkään kuin politiikka lähtee yksittäisistä identiteeteistä, se ei pysty vastaamaan siihen moninaisuuteen mikä on ihmisten elämä on, tai luomaan sitä kritiikkiä millä järjestelmät muuttuisivat oikeasti tasavertaisiksi. Eikä se koskaan ylitä niitä rajoja, joilla se itse määrittelee maailmaa ja ihmisiä erillisiksi.

Jos mietimme kansakuntaa, jonka perusta on ydinperhe. Tai kirkkoa, joka pyhittää sen suurimmaksi juhlakseen, voimme ehkä raottaa sitä mistä tämän yhteiskunnan monimuotoinen syrjintä on myös peräisin. *

Ajatus perheestä yhteisön ja yhteiskunnan keskeisimpänä jatkajana ja muodostajana tuottaa ihmisiä kahdella tasolla.

He saavat ensimmäisen yhteytensä yhteiskuntaan syntyessään: ensimmäinen osa heidän ihmisyyttään määrittyy osallisuutena, joka rakennetaan heidän “alkuperällään”.

Tämä ei kuitenkaan ole ainut asia mitä tarvitaan kokonaisen yksilön luonnissa. Hänen pitää myös omalta osaltaan jatkaa yhteiskuntaa. Hänen on siis osaltaan mentävä naimisiin ja luotava uusi laillinen lapsi. Ja tässä tuleekin se ihmeellinen ajatus johon kompastuin viime viikolla:

Kun yhteiskunta ja sen jatkuvuus perustellaan juuri perheellä, täyttä ihmisyyttä merkitsee juuri paikalliseen ihonväriin jäävä heterous. Toisaalta ihonväri, sukunimi ja monet muut havaittavat piirteet todistavat alkuperän, eli ruumiin paikan maailmassa.

Kun taas identiteetti ja ruumiin kyvyt määrää elinkaaren, joiden avulla voidaan päästä aivan erityiseen paikkaan: nimittäin siihen kaikkeen valtaan ja etuoikeuksiin jotka suodaan sille joukolle joka on vastuussa yhteiskunnan jatkumisesta.

Valtiolla on ollut keskeinen rooli ydinperheen muodon ja sisällön määräämisessä. Kaikki lait, määräykset, virastot ja sivistys joilla kontrolloidaan perheiden muotoa eivät kuitenkaan ole pelkästä sattumalta sellaisia kuin ovat. Kirkko, siis luterilainen kirkko, on syvemmin sidoksissa Suomen valtioon kuin presidentin joulukirkkokuvaukset antavat ymmärtää. Kirkon opeissa ihmisyydestä tämä kontrollointi saa perustelunsa, syynsä ja siunauksensa (ja me muut, jokapäiväiset syntimme).

Setan politiikka on ollut tässä selkeä. Että homot ja lesbot voivat olla täysivaltaisia ihmisiä heteroiden rinnalla, heillä on oltava samat oikeudet ja mahdollisuudet. Setalaiset ovat ajaneet onnistunutta politiikkaa sisällyttää homot ja lesbot heteromaailman järjestykseen.

Sitä mukaan kun homot ovat hankkineet samat oikeudet kuin heterotkin jatkaa yhteiskuntaa, hekin ovat päässeet esim. eduskuntaan, vaikkei ehkä Lapin Kansaan. Samalla kun julkisessa piirissä, lehdissä ja televisio-ohjelmissa, lesbot ovat jääneet kotiin hankkimaan lapsia, homot ovat siirtyneet johtotehtäviin. Mitään tulonsiirtoa ei välttämättä tapahdu tässä yhtälössä, mutta mediamässäilyn avulla perinteet on pidetty yllä ja sukupuolirauha saavutettu. Aamen.

Onko tämä kuitenkaan ainut tapa katsella maailmaa? Onko homojen ja lesbojen oikeudet poistaneet rasismia? Tai ableismia? Ovatko sukupuoliroolit hälventyneet? Pitäisikö taistelun olla joidenkin sisällyttämisen, vai koko perheiden ja sosiaalisuuden normittamista ja arvottamista vastaan? Kattaako ajatus heteronormista edes kaiken sen mihin useissa tilanteissa ns. normaalien etuoikeus juuri perustuu?

Yhteisöjen keskeisenä piirteenä voi myös olla aivan muut hetket ja suhteet kuin ydinperhe. Jotta tämä yhteiskunta lakkaisi perustumasta niihin ulossulkeviin rakenteisiin joihin se tällä hetkellä perustuu, täytyy ajattelun muuttua. Ydinperheen keskeisyyden poistaminen muuttaisi maailman kertaheitolla eikä pienillä poliittisilla korrektiuksilla. Siirryttäessä tästä ulossulkevasta logiikasta aivan toisenlaisten yhteiskunnan jatkamisen varaan, alkaa myös muuttua moni muu asia. Me voimme arvottaa aivan muita asioita yhteenkuuluvuuden perustoiksi kuin pelkän ydinperheen.

Ja queereillä ihmisillä on tähän aivan erityinen mahdollisuus. Me nimittäin saatamme vapautua hyvin monen eri ikeen alta miettimään elämäämme ja suhteitamme uudelleen, jos meidät satutaan heittämään tuon lopulta hyvin ahtaan laatikon ulkopuolelle. Oli syy siihen mikä tahansa.

* puhun tässä ydinperheestä ja naimisiin menemisestä ja lasten hankinnasta hyvin ei konkreettisella tavalla. En väitä, että niiden tekeminen millään tavalla tuottaisi tätä yhteiskuntaa uudestaan. Päinvastoin, väitän että valtiollinen ja kirkollinen ajattelu perustuvat näiden toimien nostamiseen etusijalle muiden kustannuksella ja sitä kautta ihmisten arvottamiseen ja syrjimiseen. Ja että tällä on negatiivisia vaikutuksia myös kyseisten toimien suhteen, sillä sitä kautta ne ovat myös vahvasti kontrolloituja ja normatisoituja – asioita joita niiden ei tarvitsisi olla.

Kansainvälinen LGBTI-merkki	North Pride Oulu

Nehän ovat kuin kaksi marjaa, eikö totta?

Vakavasti puhuen, kun Oulun Seta jättää kansainvälisesti tunnetusta merkistä pois transsukupuolisia merkitsevän osion, he sulkevat ulos aika suuren joukon ihmisiä – transsukupuolisia, transgendereitä, intersukupuolisia ja kaikki, jotka eivät koe olevansa cis-miehiä tai -naisia. Onko kyseessä epic fail vai täydellinen sokeus omalle cis-sukupuolisuudelle?

Vastatkoon joku oululainen jos täällä käy.

Hesetan Pride Teema

Pride viikolla minulta kysyttiin tämä kysymys pariin otteeseen. Selitin rauhallisesti ja rauhattomasti, että QAB jossa olin osallistujana ei ollut suoraan Seta tai Pride vastainen. Joidenkin oli vaikea ymmärtää näiden kahden eroa. Seta on tietty järjestö joka ajaa tiettyjä etuja, Pride on sateenkaariväen kulkue. Kysyttiin miksi tulen, miksen mene muualle, järjestä omia kulkueitani. Ja selitin, Pridet ovat myös minun kulkueeni vaikka Seta ei ole minun järjestöni.

Se, että en ole hiljaa, kunnolla, tottele ei tarkoita että olen väkivaltainen tai vastustaja. Se tarkoittaa, että väkivalta on jo tapahtunut. On täytynyt olla joku joka sanoo: “Olkaa hiljaa, kävelkää kiltisti, älkää sanoko mitään – tai muuten kaikille käy huonosti!”. Minä olen vain se jonka iholle, ihmisyydelle, minälle se väkivalta kirjoitetaan, vain siksi että minä en ole hiljaa.

Kulkueen edessä ja keskellä ja kaikkialla kävelivät ihmiset jotka olivat sonnustautuneet suomi-teeman mukaisesti. Suomi oli oikeistolainen, leijona suomi. Näin ylpeän ja iloisen lähikauppani vartijan, joka seuraavana päivänä oli palannut ahdistelemaan kaupan tummaihoisia asiakkaita (tilanteen, jonka näin myös). Näin ihmisiä perheineen, hienoine vaatteineen ja kampauksineen – ihmisiä joilla oli varaa suunniteltuihin lapsiin, kotiin ja kunniallisuuteen ja kauneuteen, hyvään makuun. Näin matkailijahomoja, jotka olivat tulleet tuhlaamaan pinkkiä rahaansa tavoilla joihin minulla tuskin koskaan tulee olemaan varaa.

Näin pride kulkueen, joka oli viety minulta ja epäilemättä monelta muulta. Pridet jotka oli nimetty matkaksi homo-suomeen. Unohtaen kaikki muut sateenkaaren kävijät. Unohtaen kaikki ne joilla ei ole mahdollisuutta sonnustautua kesäpäiväksi sateenkaarenväreihin, kaikki ne joiden on taisteltava pienestäkin paikasta omassa elinympäristössään missä olla oma itsensä. Unohtaen kaikki ne jotka ovat kääntäneet selkänsä sille väkivaltaiselle kulttuurille ja valtiolle jota täällä kutsutaan Suomeksi.

setan hallitus ja sen etuoikeutetut 1980-mallisto

Mutta edelleen mikä siinä Setassa sitten mättää? Voidaan kysyä, ihmetellä. Minulle Hesetan tekemän politiikan väkivalta alkoi ilmetä vasta kun päätin lähteä matkalle kohti miehuutta.

Suomen lesbokulttuuri on Setan hallussa. Helsingissä tämä kontrolli tulee Hesetan Naistenbileiden muodossa. Bileiden, joissa on yksinkertainen pieni disclaimer: vain naisille. Yhtäkkiä, kymmenen vuoden lesbokulttuurissa olemisen ja toimimisen jälkeen, minut suljettiin ulos koska oli päättänyt hakea valtiolta tiettyjä apuja.

Vuosia sitten, lapsena, muistin kokeneeni aivan samanlaisen hetken mennessäni eskariin. Eskariin asti olin kaikessa rauhassa leikkinyt poikien kanssa ja vierastanut tyttöjä niinkuin kuka tahansa muukin, mutta eskarissa sanottiin: sinä olet tyttö, pojat eivät leiki tyttöjen kanssa. Tyttöjen, joiden kanssa en itsekkään halunnut leikkiä. Jäin yksin, leijumaan tyhjän päälle. En ollut kukaan, tai mitään.

Nyt vuosia myöhemmin minulle sanotaan: jos sinä tulet tänne sinä olet tyttö, nainen. Jos sinä kävelet tänne bileisiin sisään, niin kaikki jotka katsovat sinua ajattelevat että sinä olet tyttö, nainen. Jos sinä tulet tänne, sinun ympärillesi rakentuu kaappi. Ja se on Heseta, joka on jakanut minun maailmani, en minä. Se on Hesetan tekemä väkivalta transgender ihmisiä kohtaan.

Sillä Heseta ei ole pelkästään vienyt minulta lesbokulttuuria, se on jakanut meidät kaikki kahtia. Se on jakanut transgenderit ensin kahtia sen mukaan mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on ja edelleen vielä kahtia sen mukaan preferoiko transgender olla jotain tiettyä sukupuolta enemmän ja hakeeko hän tiettyjä lääketieteellisen maailman tarjoamia palveluita. Heseta on määrännyt ne ehdot millä voi olla osa lesbokulttuuria suomessa ja se ehto on cisnormatiivisuuteen alistuminen.

Eikä se ole ainut väkivalta mitä Heseta ja Seta tekee. Seta valikoi taisteluja ja niiden tärkeyttä sen mukaan kuka istuu talon sisällä ja siellä istuvat etuoikeutetut. Seta määrää ideologiansa kouluttaessaan aatteitaan ja maailmankatsomustaan Setan sisällä toimivissa itsenäisten ryhmien ohjaajille. Seta tekee väkivaltaa sulkiessaan ulos muut epänormatiivisuuden muodot (ja täten heidän oikeuksien ajamisen, kuten kinkyjen ja polyamoristien).

Toisessa maailmassa, jossa muutkin äänet olisivat kuultavissa, kyse olisi vain eroista poliittisessa painotuksessa, mutta Suomessa Seta on kaikki. Seta pitää käsissään valtaa mitä kenelläkään yksittäisellä sateenkaaren oliolla ei ole ja puhuu meidän kaikkien puolesta kysymättä, omilla sisäisillä oikeutuksillaan. Seta ajaa identiteettipolitiikkaa identiteeteille jotka se on määritellyt itse, lokeroille jotka estävät meitä näkemästä että maailmaa voi myös katsoa toisin, politiikkaa voi myös tehdä toisin.

Tässä maailmassa Hesetan järjestyksenvalvojat käskivät QAB:n kulkea Pride kulkueen perässä, erillään. Tässä maailmassa Heseta on ajanut minut pois rakkaitteni luota. Tässä maailmassa minä olen suljettu pois, jätetty leijumaan tyhjän päälle. Mutta minä en ole yksin, enkä minä aio olla hiljaa.