Toom aloittaa hormonien syömisen ja hänet pistetään taistelemaan Japanissa hallitsevaa naisvapaapainijaa Kyôko Inoueta vastaan. Raakalaismaisessa ottelussa hän pieksää naisen. Sen jälkeen on kohtaus, jossa naispuolinen fani tulee Toomin luokse ja kertoo sen, että hänen meikkaamistaan pidetään pelkkänä mediatemppuna. Jos se oli yleinenkin ajatus Japanissa, niin siinä tapauksessa Kyôkon pieksäminen oli viihteen tekemistä siitä, että mies hakkaa naisen.

Imdb:n kertoman mukaan alkuperäisversiossa oli näytetty Toomin varsin mittavat miehiset genitaalit, mikä entisestäänkin olisi alleviivannut maskuliinisuutta. YLE:n versio oli myös sensuroitu.

Lopussa hän pääsee sukupuolenkorjaushoitoihin. Yllättäen leikkaukseen vaaditaan hänen vanhempiensa suostumus. Lopulta hänet kannetaan kotiin juhlasaattueessa. Hän on ansainnut tilansa naisena vetämällä turpiin maan kovimpia foobikkoja tai sitten hän on vain onnistunut korostamaan alla piilevää maskuliinisuuttaan.

Tämä on taas yksi kivi siinä röykkiössä, jossa transnaiset esitetään piilevän vaarallisina, etenkin muita naisia kohtaan.

On sanottu, että eurooppalaiset haluavat realistisen lopun, amerikkalaiset onnellisen lopun ja aasialaiset lopun jossa sankaritar laulaa kansanlauluja ja ampuu vihollisia rynnäkkökiväärillä helikopterista. Transfobinen filmiteollisuus ei kuitenkaan pääse esittelemään yllätyksiä tuli se mistä päin maailmaa tahansa.

Olen käsittänyt, että Thaimaassa on ihan oma nimityksensä sukupuolivähemmistöille, kathoey, joka eroaa länsimaisista leimoista, jotka nekin ovat ulkopuolisten antamia. Suomentaja ei tähän problematiikkaan ollut perehtynyt, vaan käytti loukkaavaa sanaa “transu” alusta loppuun. Puhekielen ollessa muuta kuin mitä kouluissa opetetaan, jäi katsoja suomennoksen armoille.