Paris Is Burning kertoo mustien homomiesten ja transnaisten drag-kulttuurista 1980-luvun New Yorkissa. Elokuvassa seurataan puku- ja tanssikilpailuja ja niihin osallistuvien henkilöiden elämää. Pukukilpailujen kategoriat vaihtelevat filmitähtiglamourista arkityyleihin, mutta kaikkien arvioinnin pääkriteerinä on aitous. Marginaalin marginaaliin kuuluville osallistujille tässä aitouden illuusiossa on välillä kyse leikittelevästä parodiasta, välillä kipeästä kaipuusta sosiaaliseen hyväksyntään ja turvattuun elämään. Aitouden ja jäljittelyn suhdetta elokuvassa tematisoi myös vogue-tanssityyli, joka syntyi elokuvan kuvaamassa kulttuurissa ja jonka Madonna teki kuuluisaksi musiikkivideoillaan.

Vaikka elokuvan aihe voi olla suomalaiskatsojalle vieras, sen esiinnostamat kysymykset ihonvärin, luokan, sukupuolen ja seksuaalisuuden kytköksistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten toimintamahdollisuuksiin ja elämänkulkuun ovat ajankohtaisia Suomessakin. Toisaalta Paris Is Burning kuvaa myös sitä, millaista vahvaa yhteisöllisyyttä ja uutta luovaa kulttuuria yhteiskunnan marginaaleissa syntyy. Lisäksi elokuvaa voi katsoa esimerkkinä dokumentaarin tekoon liittyvistä valta-asetelmista ja eettisistä rajankäynneistä: Paris Is Burning toi ohjaajalleen rahaa, mainetta ja palkintoja, kun taas monet dokumentissa esiintyneistä henkilöistä haastoivat elokuvan tekijät lopulta oikeuteen koettuaan, etteivät he saaneet itselleen kuuluvaa osaa elokuvan tuotoista.

Seminaarin alkuperäinen idea tuli TAYSin psykiatrilta Aino Mattilalta, joka on tapahtuman yksi puhujista. Seminaarissa pohditaan transgenderiyttä eri tieteenalojen näkökulmasta ja yritetään saada erilaiset näkökulmat keskustelmaan keskenään.

Lääketieteessä keskustelu transgendereistä on vasta aluillaan. Tietoa sen sijaan löytyy transgendereiltä itseltään. Keskustelua on käyty pitkään myös kulttuurintutkimuksen aloilla, erityisesti nais- ja sukupuolentutkimuksessa. Jos mahdollista, seminaarissa on edustettuina erilaisia transgender ääniä sekä eri tieteenalojen edustajia. Seminaarin tarkoitus on olla keskusteleva, joten keskustelulle pyritään jättämään mahdollisimman paljon aikaa.

Seminaari on avoin kaikille. Tervetuloa keskustelemaan!

Paikka: Helsingin yliopiston päärakennuksen sali 6, Fabianinkatu 33, 3. krs Tilaan on esteetön pääsy.

OHJELMA

10.00 Elina Laavi: Setan tervehdys

10.05 Samimalla Suhonen: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää transgenderiydestä

10.45 Aino Mattila: otsikko varmistuu myöhemmin

11.30 Antti Karanki: Transgenderit ja potilasoikeudet

TAUKO 12.15-13.15

13.15 Veronica Pimenoff: otsikko varmistuu myöhemmin

14.15 Axu Saha: Minä, transgender

15.00 Maarit Huuska: Ennen identiteettiä

Jokaisen puheenvuoron loppuun on varattu aikaa keskustelulle.

http://www.transtukipiste.fi/uutiset.php?aid=17307

Usein keskustelu on johtanut puolin ja toisin puuduttavaan jankuttamiseen, kun minä yritän vakuuttaa vastapuolen siitä, että jako kahteen sukupuoleen on keinotekoinen ja ihmisten keksintöä, ts. sosiaalinen, kun taas vastapuoli heittää kehiin biologistisia argumentteja X- ja Y-kromosomeista, lisääntymisestä ja siihen liittyvistä heteroseksuaalisista “vieteistä” sekä muusta eläinkuntaan ja biologiseen maailmankatsomukseen liittyvästä.

Näihin poteroihin juuttumiseen piristävä poikkeus on ollut tämä dokumentti, joka tuli Prisma-dokumenttien sarjassa 15.3. ja on nähtävissä Yle Areenassa vielä jonkun aikaa: Tyttö vai poika?

Vuosittain syntyy tuhansia lapsia, joiden sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määritellä.

TV1 maanantaina 15.3. klo 19.00

Jokainenhan meistä sukupuolensa tietää vai tietääkö sitenkään?

Dokumentti Tyttö vai poika? (Science of Gender) johdattaa katsojat hätkähdyttävien kysymysten äärelle: Kumpaa sukupuolta olen? Mitä intersukupuolisuudella tarkoitetaan? Mikä sukupuoli ylipäänsä on?

Vuosittain syntyy tuhansia lapsia, joiden sukupuolta ei kyetä yksiselitteisesti määrittelemään. Näitä ihmisiä ei voida lokeroida totunnaisesti miehiksi tai naisiksi.

Surullisen usein intersukupuolisena syntyneet eivät itse tiedä menneisyyttään, kun lääkärit ja perheenjäsenet ovat salanneet sukupuolta muokkaavat leikkaukset. Vasta hiljattain intersukupuolisten tarinat ovat saaneet ansaitsemansa huomion.

Liian nuorena, lapsen mielipiteestä välittämättä tehdyt leikkaukset ovat usein johtaneet vakavaan sukupuoli-identiteetin ristiriitaan ja uuteen sukupuolta korjaavaan leikkaukseen.

Yksi kahdesta tuhannesta vastasyntyneestä on intersukupuolinen. Lääkärit ja vanhemmat joutuvat pohtimaan vaikeita ja syvällisiä kysymyksiä poikkeavan lapsen synnyttyä. Ryhtyäkö muokkaamaan kirurgisin toimenpitein lapsen sukupuolta vai ei?

Sukupuoli on joillekin kulttuureille täysin tuntematon käsite. Polynesialaisella Bugis-heimolla on viisi eri sukupuolta, ja joillekin Amerikan intiaaneille kahden sukupuolen kulttuuri on niin ikään vieras. Onko sukupuoli ylipäätänsä synnynnäinen ominaisuus vai käyttäytymismallien ja normien sanelema piirre?

Tuotanto: National Geographic, Yhdysvallat

Dokumentti uusitaan tiistaina 16.3. ja lauantaina 20.3.

Intersukupuolisina syntyvät lapset ja heille tehtävät tarpeettomat ja kosmeettiset leikkaukset ovat yksi tärkeä poliittisen keskustelun aihe, mutta tässä yhteydessä haluaisin nostaa esiin ohjelman loppupuolella esitetyn väitteen, jonka mukaan jopa 50 %:lla maailman eläinlajeista ei voida tehdä yksiselitteistä jakoa kahteen sukupuoleen, vaan niillä on erilaisia inter- ja transsukupuolisia ominaisuuksia. Tyyppiesimerkkinä voidaan kai pitää kaikille tuttua kastematoa joka on kaksineuvoinen ;). Minun mielestäni ilman muuta myös ihminen voidaan lukea näiden lajien joukkoon.

Jos jopa luonto pettää kahden sukupuolen järjestelmän esitaistelijat, millä perusteilla kahta biologista sukupuolta enää voidaan puolustaa?

Kävin myös taannoin Tukholman luonnontieteellisessä museossa katsomassa kiertävän näyttelyn homoseksuaalisuudesta eläinmaailmassa – Rainbow Animals. Näyttely itsessään ei ollut kovin ihmeellinen, täytetyt eläimet ovat täytettyjä eläimiä, mutta kiinnostavaa oli näyttelyssä esitetty huomio eläimiä tutkivien tutkijoiden heteronormatiivisesta katseesta. Esimerkiksi lintulajeilla sukupuolten erottaminen toisistaan on usein jopa mahdotonta ilman DNA-testejä. Tällöin tutkija joka tarkkailee pesivää lintuparia tekee vain usein täysin tuulestatemmatun oletuksen, että kyseessä on koiras-naaras-pari, vaikka linnuilla kuten muillakin eläimillä on yleistä että poikasia kasvattaa ja ns. perheyksikön muodostaa naaras-naaras- tai koiras-koiras-pari. Jonkun tutkimuksen mukaan jopa naaras-naaras-parien kasvattamilla poikasilla on paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin “heteroparien”. No mene ja tiedä.

Joka tapauksessa kaikki tämä kumoaa voimakkaasti biologistien argumentteja kahdesta luonnollisesta, toisilleen “vastakkaisesta” sukupuolesta, joiden edustajat kokevat toisiinsa voimakasta biologisperäistä vetoa. Minä tiedän tämän, todennäköisesti suurin osa Kummakerhon lukijoistakin tietää tämän. Valitettavasti tiedemaailma ja sitä kautta popularisoituja tiedejulkaisuja lukevat “pöytälaatikkotieteilijät” eivät pääse tämän diskurssin äärelle.

MIRROR MIRROR (59 min.) Ohjannut Zemirah Moffat, Iso-Britannia 2006

“Mirror Mirror” on osallistuva dokumentaari Lontoossa vuonna 2003 perustetusta queer-klubi Woteveristä. Kerronnan keskiössä ovat tanssija Josephine Wilson, performanssi-/kabaree-/burleskitaiteilija Lazlo Pearlman, queer-femme komedienne Dyke Marilyn, dragking Trevor 4 Ever, klubin ohjelmavastaava Ingo Andersson sekä elokuvan ohjaaja Zem Moffat itse. Moffat kertoo tietoisesti vältelleensä tavanomaisia seksuaalisuutta ja (trans)sukupuolisuutta käsitteleviä kysymyksiä ja niiden sijaan pyrkineensä esittämään välähdyksiä queer-utopiasta, jossa sukupuolet ja seksuaalisuudet lakkaavat merkitsemästä. Poikkeuksellisen vastavuoroisen “Mirror Mirrorista” tekee ohjaajan tapa antaa kuvaamiensa henkilöiden kommentoida tekemisiään ja sanomisiaan ja viime kädessä jopa päättää siitä, mitä heistä loppujen lopuksi filmille päätyy. Woteverin toimijoiden esiintymisten ja itsetutkiskelujen lomassa myös Moffat itse joutuu kohtaamaan omat halunsa ja syynsä dokumentaarin tekoon.

Zemirah Moffat väitteli visuaalisen antropologian tohtoriksi Westminsterin yliopistossa Lontoossa vuonna 2007. “Mirror Mirror” -elokuvan lisäksi Moffatin käytäntölähtöinen tutkimus koostuu kirjallisesta osuudesta “Queer Giving: an audio-visually guided shared ethnography of the Wotever Vision (2003-)”.

Lisätietoa ohjaajasta ja hänen tutkimusprojektistaan: www.wmin.ac.uk/mad/page-1348 ja www.myspace.com/zemmoffat

PAPER DOLLS (80 min.) Ohjannut Tomer Heymann, Israel 2005

“Paper Dolls” käsittelee globaalia liikkuvuutta ja perhekäsitysten laajentumista seuraamalla viiden transidentifioituneen filippiiniläissiirtotyöläisen elämää Tel Avivissa. Perheidensä hylkäämät Chiqui, Cheska, Sally, Jan ja Giorgio työskentelevät ortodoksijuutalaisten vanhusten kotihoitajina ympäri vuorokauden kuusi päivää viikossa. Viikottaisena vapaailtanaan he tavoittelevat omia unelmiaan esiintymällä Tel Avivin yökerhoissa drag-ryhmänä, jolle he ovat antaneet nimen The Paper Dolls.

Syksyllä 2000 alkaneen toisen intifadan eli palestiinalaisten kansannousun jälkimainingeissa Israeliin saapui 300 000 ulkomaalaista tekemään aiemmin palestiinalaisväestön harteilla olevia halpatöitä. Siirtolaisten asema on epävakaa, sillä he eivät voi anoa kansalaisuutta ja heidän viisuminsa perutaan, mikäli he menettävät työnsä. Myös “Paper Dollsissa” filippiiniläistyöläisten jo valmiiksi raskasta arkea varjostaa jatkuva pelko maastakarkotuksesta.

Dokumentaari on kahminut palkintoja elokuvajuhlilla muun muassa Berliinissä, Los Angelesissa, Manilassa, Torontossa, Kööpenhaminassa, Zürichissä, Torinossa, Wienissä ja Varsovassa.

Lisätietoa ohjaajasta ja hänen elokuvistaan: www.heymann-films.com

Suomessa sitä harvemmin tapahtuu, mutta maailmalla moni menettää henkensä siitä hyvästä että ei toteuta heteronormatiivisia sukupuoli-identiteettejä. Transgender Day of Remembarance on monessa länsimaassa tullut julkisesti vietettyä. Suomessa ainut mitä asiasta olen kuullut, on Facebookissa järjestetty tapahtuma sytyttää kynttilä kotona ja muistella trans-ihmisiä.

Harvempihan täällä on kuollut väkivaltaan, vaikka moni on joutunut leimatuksi hulluksi tai vähintäänkin kohdeltu vähemmän kuin ihmisenä. Kirkon sisällä on omat vaikeudet, mutta sentään Suomessa saa hoitoja jos vain onnistuu pääsemään tutkimuksiin. Mikä ei aina ole helppoa, huomasin sen itsekin aikoinaan kun päädyin huutamaan Helsingin jollekin mielenterveyspoliklinikalle siitä minne lähete kuuluu lähettää. Täällä ei ole muutenkaan kovin paljon poliittista toimintaa, ovathan kaikki jotka ovat käymässä prosessia läpi kiltisti ja hiljaa saadakseen prosessin läpi ja moni haluaa sen jälkeen pistää koko homman taakseen.

Mutta transgender on enemmän kuin ne jotka päättävät lähteä prosessiin. Suomessa on monet asiat hyvin erilaisille transgender ihmisille -- siis myös niille jotka eivät samaistu biologiseen tai edes yhteen sukupuoleen täysin. Lainsäädäntö suojaa suomessa sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä, vaikka ehkä esim. transvetismi tuskin katsottaisiin sukupuoleksi. Transgender-ihmisten on kuitenkin huomattavasti vaikeampi saada hoitoja verrattuna niihin jotka identifioituvat selkeästi yhteen sukupuoleen.

Maskuliininen käytös ja mieheksi pukeutuminen on Suomessa harvinaisen hyvin hyväksyttyä biologisten naisten osalta. Monissa maissa miesten vaatteisiin pukeutuminen voi olla rikos, mutta Suomessa sitä tekevät melkein kaikki. Sen sijaan feminiininen biomies kohtaa ympäristöstään paljon enemmän paineita -- hänen on oltava joka äijä tai sitten kohdattava halveksunta ja esineellistäminen, joka liittyy “neitinä” olemiseen. Eikä Suomessa todellakaan olla yhtä pitkällä kuin vaikkapa Intiassa mitä tulee transgender asioihin. Oikeastaan Suomessa ns. kolmannen sukupuolen asiat ovat jääneet pitkälti HLBT-liikkeessä marginaaliin.

Yhtälailla intersukupuolisten silvomiset, kuin muidenkin transgender ihmisten vaikeudet saada tukea omalle olemiselleen ovat täällä arkipäivää. Monen ihmisen kohtalo on nyrjähtänyt, moni on masentunut, tai ajautunut itsemurhaan. Monen elämää määrittää viha itseä ja omia tunteita kohtaan -- ei että vika olisi itsessä, mutta kulttuuri joka sanoo että onnistumme vain kun toteutamme tiettyjä rooleja tietyllä tavalla antaa tilaa monelle epäonnistumiselle ja mahdottomalle vaatimukselle.

Siinä missä oikeudet tiettyihin hoitoihin ovat arkipäivää tänään, ne eivät ole olleet olemassa vielä montaa vuotta eivätkä nekään ole ongelmattomia. Ja onhan sekä transvetismi, että transukupuolisuus molemmat edelleen sairausluokituksissa.

Mutta, että he jotka ovat menettäneet henkensä eivät joutuisi unholaan:

www.youtube.com/watch?v=XKCMONBGcpc

Sen innoittamana tuli itseltä ja monelta muultakin lähdettyä Köpikseen Queerfestivaaleille kohtaamaan maailma jota täältä Helsingistä käsin ei voisi kuvitellakkaan. Dokumentti antaa vähän vihiä näistä paikoista ja kuvaa mielestäni hyvin tunnelmaa, joka niissä syntyy.

Joskin dokumentiksi se on ehkä turhan mainostava ja positiivinen, eikä lähde käsittelemään erityisemmin ongelmakohtia tai tapahtumien sisältöä sen syvällisemmin. Toisaalta katsoja voi olla varma että kävelee ulos elokuvateatterista täynnä intoa ja unelmia.

Toivottavasti VinoKinon ohjelmistosta löytyy muitakin helmiä, muutama muukin kiinnostava ainakin näyttäisi olevan. VinoKinot ovat perinteisesti keskittyneet homo- ja lesboaiheisiin elokuviin, mutta laajentaneet viime vuosina esittämään myös transaiheisiä elokuvia. Tänä vuonna on näytissä mm. Against A Trans Narrative, joka antanee vähän queerimmän näkökulman usein niin tarkkaan rakennettuun transkuvaan. Samoin myös tiedossa on suomalaisia kokeellisia lyhytelokuvia, jotka antanevat aivan omanlaisensa lisäyksen VinoKinon ohjelmistoon.

18. Vinokino ylittää ja rikkoo rajoja

Vuoden 2009 Vinokino – Lesbo- ja homoelokuvien festivaalilla nähdään queer-elokuvia, kokeellisia kotimaisia ja eri kulttuurien kohtaamisia.

Vinokino-elokuvafestivaali tuo Suomen kaupunkien valkokankaille tänä vuonna runsaan joukon elokuvia mainstreamin ulkopuolelta. Underground, avantgarde ja kokeellisuus ovat ohjelmistossa tänä vuonna vahvasti läsnä.

Erityisesti dokumenttielokuvien teemana on queer. Elliat Graney-Saucken ohjaama Travel Queeries (2009) kertoo queer-aktivisteista eri puolilla Eurooppaa. It Came From Kuchar (ohj. Jennifer Kroot, 2009) puolestaan esittelee amerikkalaisen underground-elokuvan omalaatuiset veljekset Mike ja George Kucharin.

Festivaalin kotimainen valikoima liikkuu sekin valtavirran toisella puolen. Kokeelliset kotimaiset -näytökseen on koottu 2000-luvulla tehtyjä lyhytelokuvia, joissa seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitellään kokeellisen elokuvan eri keinoin.

Rajat ylittyvät ohjelmistossa myös maantieteellisesti. Englantilainen I can’t think straight (ohj. Shamim Sarif, 2007) kertoo kulttuurirajat ylittävästä rakkaudesta. Elokuvaa on markkinoitu pilke silmäkulmassa sanoin ” just another British, Indian, Muslim, Arab, Christian, lesbian romantic comedy”. Roberto Castón ohjaamassa Anderissa (2009) puolestaan kohtaavat espanjalainen maatilallinen ja perulainen maahanmuuttaja. Elokuva kilpailee EU:n parlamentin LUX-elokuvapalkinnosta.

Vinokino esittää myös Markku Heikkisen Itä-Euroopan homopornoteollisuuteen pureutuvan All Boys – Poikien bisnes dokumenttielokuvan kaikissa festivaalin näytöskaupungeissa. Dokumenttielokuva sai ensi-iltansa Vinokinon Helsinki Pride -näytöksissä kesäkuussa.

Vinokino 2009:

Turku 23.–25.10.
Kino Julia (Eerikinkatu 4)

Turun Bileet
Naisten bileet pe 23.10. Hansasalissa (Puutarhakatu 45)
Vinokino-bileet la 24.10. Klubilla (Humalistonkatu 8)

Tampere 27.–29.10.
Niagara (Kehräsaari)

Helsinki 30.10.–1.11.
Kulttuurikompleksi Andorra (Eerikinkatu 11)

Oulu 4.–8.11.
Elokuvakeskus, Kulttuuritalo Valve (Hallituskatu 7)

Jyväskylä 6.–7.11.
Ilokivi (Keskussairaalantie 2)

TGUG:ssa keskustelun aiheet liikkuvat tilityksestä transpolitiikkaan. Ryhmällä ei ole vetäjiä eikä tavoiteohjelmaa, ja se pyrkii pysyttelemään mahdollisimman itsenäisenä. Ryhmällä on kaksi sääntöä: 1. ryhmässä kerrotut asiat ovat luottamuksellisia 2. ryhmäläisten henkilökohtaisia rajoja tulee kunnioittaa. TGUG jatkaa tapaamisiaan Setan toimistolla osoitteessa Mannerheimintie 170, klo 14-17. Muutoksista ilmoitetaan erikseen.

Tervetuloa!

Syksyn tapaamispäivät:

20.9.
18.10.
22.11.
13.12.