Seminaarin alkuperäinen idea tuli TAYSin psykiatrilta Aino Mattilalta, joka on tapahtuman yksi puhujista. Seminaarissa pohditaan transgenderiyttä eri tieteenalojen näkökulmasta ja yritetään saada erilaiset näkökulmat keskustelmaan keskenään.

Lääketieteessä keskustelu transgendereistä on vasta aluillaan. Tietoa sen sijaan löytyy transgendereiltä itseltään. Keskustelua on käyty pitkään myös kulttuurintutkimuksen aloilla, erityisesti nais- ja sukupuolentutkimuksessa. Jos mahdollista, seminaarissa on edustettuina erilaisia transgender ääniä sekä eri tieteenalojen edustajia. Seminaarin tarkoitus on olla keskusteleva, joten keskustelulle pyritään jättämään mahdollisimman paljon aikaa.

Seminaari on avoin kaikille. Tervetuloa keskustelemaan!

Paikka: Helsingin yliopiston päärakennuksen sali 6, Fabianinkatu 33, 3. krs Tilaan on esteetön pääsy.

OHJELMA

10.00 Elina Laavi: Setan tervehdys

10.05 Samimalla Suhonen: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää transgenderiydestä

10.45 Aino Mattila: otsikko varmistuu myöhemmin

11.30 Antti Karanki: Transgenderit ja potilasoikeudet

TAUKO 12.15-13.15

13.15 Veronica Pimenoff: otsikko varmistuu myöhemmin

14.15 Axu Saha: Minä, transgender

15.00 Maarit Huuska: Ennen identiteettiä

Jokaisen puheenvuoron loppuun on varattu aikaa keskustelulle.

http://www.transtukipiste.fi/uutiset.php?aid=17307

Suomessa sitä harvemmin tapahtuu, mutta maailmalla moni menettää henkensä siitä hyvästä että ei toteuta heteronormatiivisia sukupuoli-identiteettejä. Transgender Day of Remembarance on monessa länsimaassa tullut julkisesti vietettyä. Suomessa ainut mitä asiasta olen kuullut, on Facebookissa järjestetty tapahtuma sytyttää kynttilä kotona ja muistella trans-ihmisiä.

Harvempihan täällä on kuollut väkivaltaan, vaikka moni on joutunut leimatuksi hulluksi tai vähintäänkin kohdeltu vähemmän kuin ihmisenä. Kirkon sisällä on omat vaikeudet, mutta sentään Suomessa saa hoitoja jos vain onnistuu pääsemään tutkimuksiin. Mikä ei aina ole helppoa, huomasin sen itsekin aikoinaan kun päädyin huutamaan Helsingin jollekin mielenterveyspoliklinikalle siitä minne lähete kuuluu lähettää. Täällä ei ole muutenkaan kovin paljon poliittista toimintaa, ovathan kaikki jotka ovat käymässä prosessia läpi kiltisti ja hiljaa saadakseen prosessin läpi ja moni haluaa sen jälkeen pistää koko homman taakseen.

Mutta transgender on enemmän kuin ne jotka päättävät lähteä prosessiin. Suomessa on monet asiat hyvin erilaisille transgender ihmisille -- siis myös niille jotka eivät samaistu biologiseen tai edes yhteen sukupuoleen täysin. Lainsäädäntö suojaa suomessa sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä, vaikka ehkä esim. transvetismi tuskin katsottaisiin sukupuoleksi. Transgender-ihmisten on kuitenkin huomattavasti vaikeampi saada hoitoja verrattuna niihin jotka identifioituvat selkeästi yhteen sukupuoleen.

Maskuliininen käytös ja mieheksi pukeutuminen on Suomessa harvinaisen hyvin hyväksyttyä biologisten naisten osalta. Monissa maissa miesten vaatteisiin pukeutuminen voi olla rikos, mutta Suomessa sitä tekevät melkein kaikki. Sen sijaan feminiininen biomies kohtaa ympäristöstään paljon enemmän paineita -- hänen on oltava joka äijä tai sitten kohdattava halveksunta ja esineellistäminen, joka liittyy “neitinä” olemiseen. Eikä Suomessa todellakaan olla yhtä pitkällä kuin vaikkapa Intiassa mitä tulee transgender asioihin. Oikeastaan Suomessa ns. kolmannen sukupuolen asiat ovat jääneet pitkälti HLBT-liikkeessä marginaaliin.

Yhtälailla intersukupuolisten silvomiset, kuin muidenkin transgender ihmisten vaikeudet saada tukea omalle olemiselleen ovat täällä arkipäivää. Monen ihmisen kohtalo on nyrjähtänyt, moni on masentunut, tai ajautunut itsemurhaan. Monen elämää määrittää viha itseä ja omia tunteita kohtaan -- ei että vika olisi itsessä, mutta kulttuuri joka sanoo että onnistumme vain kun toteutamme tiettyjä rooleja tietyllä tavalla antaa tilaa monelle epäonnistumiselle ja mahdottomalle vaatimukselle.

Siinä missä oikeudet tiettyihin hoitoihin ovat arkipäivää tänään, ne eivät ole olleet olemassa vielä montaa vuotta eivätkä nekään ole ongelmattomia. Ja onhan sekä transvetismi, että transukupuolisuus molemmat edelleen sairausluokituksissa.

Mutta, että he jotka ovat menettäneet henkensä eivät joutuisi unholaan:

www.youtube.com/watch?v=XKCMONBGcpc

TGUG:ssa keskustelun aiheet liikkuvat tilityksestä transpolitiikkaan. Ryhmällä ei ole vetäjiä eikä tavoiteohjelmaa, ja se pyrkii pysyttelemään mahdollisimman itsenäisenä. Ryhmällä on kaksi sääntöä: 1. ryhmässä kerrotut asiat ovat luottamuksellisia 2. ryhmäläisten henkilökohtaisia rajoja tulee kunnioittaa. TGUG jatkaa tapaamisiaan Setan toimistolla osoitteessa Mannerheimintie 170, klo 14-17. Muutoksista ilmoitetaan erikseen.

Tervetuloa!

Syksyn tapaamispäivät:

20.9.
18.10.
22.11.
13.12.

Oli oikeastaan ihme, miten kahteen ja puoleen tuntiin oli onnistuttu ahtamaan niin monta surullista ja kaunista ihmiskohtaloa vaikeista haluista, tavoista olla ja olla olematta. Tuntuu ihan harmille, jos homouttaan kainostelevat sotilaat, sukupuolensa vaihtava Qtip, tai dragin jumalatar eivät jatka showtaan yhdessä toistekin, puhumattakaan strippaavasta rokkarista. Kingit ja Hempukat näyttivät yhdessä sen mitä drag ja kabaree voivat olla parhaimmillaan.

kirahvi

Lapset, taas kerran on satutunnin aika. Tänään kerron teille sadun Avaruuskirahveista ja Punaisista ja Valkoisista.

Olipa kerran planeetta kaukana kaukana universumin laitamilla. Siellä asusteli toistensa kanssa sovussa – tai epäsovussa, riippuen siitä miten asiaa katsoo – kaksi ihmisryhmää, Punaiset ja Valkoiset.

Punaiset ja Valkoiset olivat kaikki ihmisiä, mutta nämä kaksi ryhmää erosivat perustavalla tavalla toisistaan: kaikkien Punaisten tuli pitää punaista paitaa ja Valkoisten valkoista. Jos tämä järjestys olisi rikkoutunut – esimerkiksi Punainen olisi uskaltautunut pukeutumaan valkoiseen paitaan! – maailma olisi suistunut radaltaan. Siksi oli tarkkaan määritelty, miten Punaisten ja Valkoisten tuli pukeutua ja käyttäytyä. Eihän olisi sopivaa toimia toisin.

Oli käytäntönä, että Punaisten sopi olla intiimissä kanssakäymisessä vain Valkoisten kanssa, ja Valkoisten Punaisten kanssa. Niitä Punaisia, jotka halusivat toisia Punaisia, ja Valkoisia haluavia Valkoisia katsottiin vähän kieroon. Mutta ei se mitään haitannut, sillä Punaiset ja Valkoiset olivat Suvaitsevaisia.

Ja niin he elivät planeetallaan ja kävivät töissä ja ajelivat autoilla ja töiden jälkeen kävivät ruokakaupassa.

Mutta sitten eräänä päivänä sattui omituinen asia: Avaruusalus törmäsi Punaisten ja Valkoisten planeettaan. Alus oli täynnä Avaruuskirahveja, joilla oli neljä jalkaa ja turpa. Avaruuskirahvit olivat kuuluisia avaruuden kiertäjiä, ja he suhtautuivat uusiin kulttuureihin myötätuntoisella kiinnostuksella.

Avaruuskirahvit kuitenkin kokivat Punaisten ja Valkoisten planeetan omituiseksi paikaksi. Ensinnäkin kun Punaisten saattue tuli toivottamaan muukalaiset tervetulleiksi (Valkoisilla ei ollut asiaa näin korkean delegaation jäseniksi), he miltei ensi töikseen tiedustelivat Avaruuskirahveilta, ottaisivatko nämä vastaan lahjana punaisen vai valkoisen paidan.

paita

“Mitä eroa niillä on?” tiedustelivat Avaruuskirahvit ystävällisesti.

“Jaa, hömm, tuotaah..” takeltelivat Punaiset. “No jos otatte punaisen paidan, olette Punaisia, ja jos valkoisen, niin olette Valkoisia. Mutta kun paitanne väri on kerran määritelty, sitä ei ole enää sopivaa vaihtaa!”

“Mutta minä pidän vaaleanpunaisesta,” vastasi eräs Avaruuskirahveista. “Enkö minä saisi pitää senväristä paitaa?”

Kohahdus kulki läpi väkijoukon. “Vaaleanpunaista paitaa? Ennenkuulumatonta!” kivahti Punaisten delegaation johtaja. “Sittenhän et olisi Punainen, etkä Valkoinen, vaan jonkunlainen epäsikiö!”

“Niin, entä sitten?” ihmetteli Avaruuskirahvi hyväntahtoisesti. “Luulisin, että planeetallanne olisi tilaa niillekin, jotka eivät haluaisi olla Punaisia tai Valkoisia – tai niille, jotka haluaisivat olla molempia.”

“ENNENKUULUMATONTA!” huusi Punaisten johtaja tällä kertaa sydämistyneenä ja hänen kasvojensa väri alkoi muistuttaa hänen paitansa syvää punaista. “Ettekö te ymmärrä?! Silloin te olisitte epäsikiöitä, hylkiöitä, ette sopisi Järjestelmään! Mistä Punaiset tietäisivät, olisiko heidän sopivaa olla teidän kanssanne intiimissä kanssakäymisessä vai ei? Ja entä Valkoiset, mistä he tietäisivät voisivatko he haluta teitä vai eivät?”

“Mutta mitä väliä sillä kaikella olisi?” ihmetteli Avaruuskirahvi edelleen ja alkoi tuntea surullista sääliä näitä kaavoihinsa kangistuneita ihmisiä kohtaan. “Entä jos joku Valkoinen alkaisikin haluta vaaleanpunaista paitaa – tai joku punainen mielistyisi mustan paidan pitämiseen? Entä jos jokainen voisi vain pitää sen väristä paitaa kuin tykkäisi, tai vaikka joka päivä eriväristä?”

“MUSTAA PAITAA!” huusivat kaikki Punaisten delegaation jäsenet tällä kertaa kauhun ja syvän inhon vallassa. “Oletteko te Avaruuskirahvit jotain… jotain… ANARKISTEJA!”

Ja niin siinä kävi että Avaruuskirahvit karkotettiin Punaisten ja Valkoisten planeetalta. Sillä planeetalla, jolla on vain Punaisia ja Valkoisia, ei suvaita muita värejä. Varsinkaan mustaa.

Sen pituinen se, lapsukaiset. Muistakaa olla kilttejä.

Iltalehti julkaisi “uutisen” koskien Marja-Sisko Aaltoa. Kenen tahansa muun ikääntyneen ihmisen kohdalla olisi kehuttu hyvänä säilynyttä kuntoa, mutta Iltalehti päätti todistaa jutullaan, että ulkonäöllisestä muutoksesta huolimatta Marja-Sisko Aallon syntymässä määrätty sukupuoli on hallitseva. Jotta asia ei olisi jäänyt epäselväksi, Iltalehti lisäsi mukaan kuvan, joka esitti Marja-Siskoa ennen sukupuolenkorjausprosessia. Joskus on vain hyvä antaa varkaan viedä käsilaukku. Omaisuus menee, mutta maine säilyy. Ranneliikkeen cissukupuolinen kirjoittaja Juhani Viherlahti suorittaa Allolle  henkilönpalvontaa. Hänen mielestään Aalto on loistava esimerkki transihmisille. Viherlahden omatunto ei ole puhdas. Yleensä uutisia on saanut kommentoida, mutta Aalto-uutisoinnista kommentointimahdollisuus on jätetty pois. Juhani Viherlahti pelkää, että ylistämisellä alistaminen paljastuu. Ranneliike/Lepakkolaakson palstalla asiaa voidaan kuitenkin käsitellä. Marja-Sisko Aalto on kuitenkin ollut esimerkki lähinnä median harjoittamasta räikeästä transihmisten hyväksikäytöstä.

Transnaisten fyysinen vahvuus on myytti, jota myös Olympiakomitea on hellinyt aiemmin ja Toimi Kankaanniemi ottanut esille eduskuntakeskustelussa.  Se mitä ilmeisemmin vaivaa pelkkää urheilua enemmän. Ehkä tarkoitus on mitätöidä se, että transnaiset olisivat samalla tavoin suojelua kaipaavia yksilöitä kuin muut naiset. Transnainen, joka tulee hakatuksi kadulla ei olekaan nainen, jota lyödään, vaan se samaistetaan miesten välisiin nakkikioskitappeluihin (jotka nekin ovat väärin), jotka voidaan jättää huomiotta kun ne lasketaan tarkoitushakuisen väärin ymmärrettyyn darvinismiin kuuluviin “pojat ovat poikia”-mittelöihin.

Toisaalta, jos transnainen käyttäytyy feminisoidun ruumiinsa edellyttämällä tavalla heikosti, häntä voidaan syyttää stereotypioiden ylläpitämisestä. Teki miten tahansa, aina saa kuulla kunniansa.  Yhteiskunta vääntää sukupuolikiusaamisen ruuvin niin tiukalle, että se katkeaa ja sen jälkeen on sama onko ruuvia ollut alun perinkään. Silloin nousee tomusta Kumma, joka talloo maahan kaikki säännöt!

Sitä ennen on näiden koulunpihan kiusaajien rääkättävä uutta oppilasta, joka ei vielä tunne niitä sääntöjä, jolla tätä peliä pelataan.

Linkit:

• Iltalehti
• Lepakkolaakso/Ranneliike

Välitila is made up of two words, väli and tila. Väli means the space between two differing objects or states. So for example there is a väli between between each word that I write. Tila is the word that means measurable space. So an object or place can have tila (but it’s not the same as the final frontier).

Together they make up the word that is closest to transition, välitila. But there is a marked difference, which is the major difference between Finnish and English in the sense of how the languages make us see the world. Transition is a state of being. You can be in a state of transition. Välitila is a space. You can be inside välitila, as you would be inside an airport. This may seem like a small thing, but the way we understand the world is eons apart in those little words.

So when we use the word transperson as English speakers, we are thinking about a person in a state of being. Going through transition they are moving between those states which are the recognized cissexes. But transition leads to being trans. It is a state that becomes who you are since it is a state that differs from the cisnorm. Transition is the journey a person takes. Trans is what they become through deciding to transition.

The word has never been properly translated into Finnish because in this sense välitila, being the key word for describing transition, means a completely different thing. So if we shorten it to, for example välimies – or transman, Finnish speakers will not think of transmen, but will think of a man who is a gobetween. Maybe someone who is arbitrating a dispute. Since välitila means a place in between, it must be something that one crosses. It is not something that becomes inherent in you, it is an abstract place where people can go on their way between two separate places.

So if we use this word, välitila, the whole concept of transperson changes. They are a person experiencing a place of transition between two states. They are neither completely women or completely men. When the transition is over, they stop being “in trans” and become coherent wholes because that is the meaning of the word: välitila only comes into existence when two coherent states are not seamlesly joined. Through those wholes, a välitila can be discerned.

So for a Finnish speaker, who is in välitila, transition is not a story that has a beginning, middle and an end. The word in English does: there is the moment when you leave your original state, the going from that to another and in the end closure as the action completes itself. Thus, through transition a person becomes transsexual. They have walked through the story of transition and it has added to them something that is not part of those who have not.

In välitila, you are simply navigating through a state that is in between. But you never become it, the place never becomes you unless you decide to stay. You do not grow into a transperson through välitila. Being inside välitila is the only moment you can in the logic of the word välitila be trans. And thus if we think about people who are in this välitila, we notice that they can be there for different reasons. There are those who might never find their way into either man or woman, or those who go from one to another. There can be movement, but it’s arch and direction changes. There is no law of motion.

The choices they make, the things they do become secondary. What is shared is the sense of being between. Those people who have lived in the välitila of the sexes are not separated by categories like butch vs. transman or queen vs. transwoman. What they share is the experience of the place, not the choices they make.

And in that sense, the moment we start to use Finnish words to talk about our existence, that existence changes. We simply become the people who know what it’s like to be there, beyond what we are percieved to be at any given moment of our lives.

Hesetan Pride Teema

Pride viikolla minulta kysyttiin tämä kysymys pariin otteeseen. Selitin rauhallisesti ja rauhattomasti, että QAB jossa olin osallistujana ei ollut suoraan Seta tai Pride vastainen. Joidenkin oli vaikea ymmärtää näiden kahden eroa. Seta on tietty järjestö joka ajaa tiettyjä etuja, Pride on sateenkaariväen kulkue. Kysyttiin miksi tulen, miksen mene muualle, järjestä omia kulkueitani. Ja selitin, Pridet ovat myös minun kulkueeni vaikka Seta ei ole minun järjestöni.

Se, että en ole hiljaa, kunnolla, tottele ei tarkoita että olen väkivaltainen tai vastustaja. Se tarkoittaa, että väkivalta on jo tapahtunut. On täytynyt olla joku joka sanoo: “Olkaa hiljaa, kävelkää kiltisti, älkää sanoko mitään – tai muuten kaikille käy huonosti!”. Minä olen vain se jonka iholle, ihmisyydelle, minälle se väkivalta kirjoitetaan, vain siksi että minä en ole hiljaa.

Kulkueen edessä ja keskellä ja kaikkialla kävelivät ihmiset jotka olivat sonnustautuneet suomi-teeman mukaisesti. Suomi oli oikeistolainen, leijona suomi. Näin ylpeän ja iloisen lähikauppani vartijan, joka seuraavana päivänä oli palannut ahdistelemaan kaupan tummaihoisia asiakkaita (tilanteen, jonka näin myös). Näin ihmisiä perheineen, hienoine vaatteineen ja kampauksineen – ihmisiä joilla oli varaa suunniteltuihin lapsiin, kotiin ja kunniallisuuteen ja kauneuteen, hyvään makuun. Näin matkailijahomoja, jotka olivat tulleet tuhlaamaan pinkkiä rahaansa tavoilla joihin minulla tuskin koskaan tulee olemaan varaa.

Näin pride kulkueen, joka oli viety minulta ja epäilemättä monelta muulta. Pridet jotka oli nimetty matkaksi homo-suomeen. Unohtaen kaikki muut sateenkaaren kävijät. Unohtaen kaikki ne joilla ei ole mahdollisuutta sonnustautua kesäpäiväksi sateenkaarenväreihin, kaikki ne joiden on taisteltava pienestäkin paikasta omassa elinympäristössään missä olla oma itsensä. Unohtaen kaikki ne jotka ovat kääntäneet selkänsä sille väkivaltaiselle kulttuurille ja valtiolle jota täällä kutsutaan Suomeksi.

setan hallitus ja sen etuoikeutetut 1980-mallisto

Mutta edelleen mikä siinä Setassa sitten mättää? Voidaan kysyä, ihmetellä. Minulle Hesetan tekemän politiikan väkivalta alkoi ilmetä vasta kun päätin lähteä matkalle kohti miehuutta.

Suomen lesbokulttuuri on Setan hallussa. Helsingissä tämä kontrolli tulee Hesetan Naistenbileiden muodossa. Bileiden, joissa on yksinkertainen pieni disclaimer: vain naisille. Yhtäkkiä, kymmenen vuoden lesbokulttuurissa olemisen ja toimimisen jälkeen, minut suljettiin ulos koska oli päättänyt hakea valtiolta tiettyjä apuja.

Vuosia sitten, lapsena, muistin kokeneeni aivan samanlaisen hetken mennessäni eskariin. Eskariin asti olin kaikessa rauhassa leikkinyt poikien kanssa ja vierastanut tyttöjä niinkuin kuka tahansa muukin, mutta eskarissa sanottiin: sinä olet tyttö, pojat eivät leiki tyttöjen kanssa. Tyttöjen, joiden kanssa en itsekkään halunnut leikkiä. Jäin yksin, leijumaan tyhjän päälle. En ollut kukaan, tai mitään.

Nyt vuosia myöhemmin minulle sanotaan: jos sinä tulet tänne sinä olet tyttö, nainen. Jos sinä kävelet tänne bileisiin sisään, niin kaikki jotka katsovat sinua ajattelevat että sinä olet tyttö, nainen. Jos sinä tulet tänne, sinun ympärillesi rakentuu kaappi. Ja se on Heseta, joka on jakanut minun maailmani, en minä. Se on Hesetan tekemä väkivalta transgender ihmisiä kohtaan.

Sillä Heseta ei ole pelkästään vienyt minulta lesbokulttuuria, se on jakanut meidät kaikki kahtia. Se on jakanut transgenderit ensin kahtia sen mukaan mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on ja edelleen vielä kahtia sen mukaan preferoiko transgender olla jotain tiettyä sukupuolta enemmän ja hakeeko hän tiettyjä lääketieteellisen maailman tarjoamia palveluita. Heseta on määrännyt ne ehdot millä voi olla osa lesbokulttuuria suomessa ja se ehto on cisnormatiivisuuteen alistuminen.

Eikä se ole ainut väkivalta mitä Heseta ja Seta tekee. Seta valikoi taisteluja ja niiden tärkeyttä sen mukaan kuka istuu talon sisällä ja siellä istuvat etuoikeutetut. Seta määrää ideologiansa kouluttaessaan aatteitaan ja maailmankatsomustaan Setan sisällä toimivissa itsenäisten ryhmien ohjaajille. Seta tekee väkivaltaa sulkiessaan ulos muut epänormatiivisuuden muodot (ja täten heidän oikeuksien ajamisen, kuten kinkyjen ja polyamoristien).

Toisessa maailmassa, jossa muutkin äänet olisivat kuultavissa, kyse olisi vain eroista poliittisessa painotuksessa, mutta Suomessa Seta on kaikki. Seta pitää käsissään valtaa mitä kenelläkään yksittäisellä sateenkaaren oliolla ei ole ja puhuu meidän kaikkien puolesta kysymättä, omilla sisäisillä oikeutuksillaan. Seta ajaa identiteettipolitiikkaa identiteeteille jotka se on määritellyt itse, lokeroille jotka estävät meitä näkemästä että maailmaa voi myös katsoa toisin, politiikkaa voi myös tehdä toisin.

Tässä maailmassa Hesetan järjestyksenvalvojat käskivät QAB:n kulkea Pride kulkueen perässä, erillään. Tässä maailmassa Heseta on ajanut minut pois rakkaitteni luota. Tässä maailmassa minä olen suljettu pois, jätetty leijumaan tyhjän päälle. Mutta minä en ole yksin, enkä minä aio olla hiljaa.