Olen miettinyt lesbokulttuurin cis-keskeisyyttä (ainakin Suomessa, muualta maailmasta olisi mukava kuulla erilaisia esimerkkejä). Mihin perustuu se, että lesbokulttuurissa suhtaudutaan nurjasti esimerkiksi transgenderihmisiin? Lesbobileisiin tullakseen on oltava Nainen (WOMEN ONLY!) ja bisseys on vähän epäilyttävää.

Sosiaalipsykologinen selitys jota olen päässäni pyöritellyt liittyy lesbouteen samanlaisuutta olettavana “sielunkumppanuuden” etsimisenä. Lesbo, naisia rakastava nainen, haluaa olla suhteessa toisen samalla tavalla naisia rakastavan naisen kanssa. Sekä oman sukupuolen ja kokemuksen että kumppanin sukupuolen ja siitä juontuvan kokemuksen on oltava pysyvä, muuttumaton ja selkeä.

On ihan ok olla maskuliininen, esimerkiksi butch, kunhan on kuitenkin perustavalla tavalla nainen. Jos kumppani osoittautuukin transihmiseksi tai esimerkiksi kertoo lähtevänsä prosessiin, tämä on suhteen perustuksiin asti ulottuva petturuus. Se samanlaiseksi ajateltu naiskumppani onkin hautonut salaista miesidentiteettiä. Naisia rakastavan naisen rakkaus toiseen samanlaiseen naiseen joutuu koetukselle.

Transihmisten meno lesbobileisiin on samanlaista petturuutta. Entä jos jonkun lesbon silmä osuukin lesbobileissä transmieheen eli Mieheen? Tai jos halun kohde osoittautuukin olevan transnainen, eli hänen kokemuksensa on jollain perustavalla tavalla erilainen cis-lesbon kokemukseen verrattuna? Kyse on petturuudesta, on epärehellistä mennä paikkaan jossa kumppania haetaan samanlaisuuden kautta.

Samalla tavalla voi ymmärtää bisseihin kohdistuvaa nurjaa kohtelua. Jos joku kehtaa myöntää olleensa miesten kanssa, rikkoutuu perustavanlaatuinen pyhä arvo siitä, että lesbokumppani todella on toinen lesbo ja jakaa kiinnostuksen vain toisia naisia rakastaviin naisiin.

Minusta tuonkaltainen ajatustapa tuntuu tosi omituiselta, koska se tuntuu niin voimakkaasti elämää rajoittavalta. Esimerkiksi queer-poliittisesti on hyväksyttävää olla vaikka minkälainen gender rebel, kunhan sitten oikeasti muistaa kuitenkin olla nainen. Poikkeamista siitä pohjalla olevasta naiseuden pakosta ei voida hyväksyä. Minusta se ei kuulosta kovin vallankumoukselliselta, eikä kovin vapaalta. Itse olen ehkä aina ollut väliinputoaja sen vuoksi että kaikenlaiset normatiivisuudet ovat saaneet niskavillani pystyyn. Tai sitten sen vuoksi etten ole koskaan voinut omaksua itselleni sitä naisidentiteettiä joka olisi ollut lesbouteen välttämätön.

Seminaarin alkuperäinen idea tuli TAYSin psykiatrilta Aino Mattilalta, joka on tapahtuman yksi puhujista. Seminaarissa pohditaan transgenderiyttä eri tieteenalojen näkökulmasta ja yritetään saada erilaiset näkökulmat keskustelmaan keskenään.

Lääketieteessä keskustelu transgendereistä on vasta aluillaan. Tietoa sen sijaan löytyy transgendereiltä itseltään. Keskustelua on käyty pitkään myös kulttuurintutkimuksen aloilla, erityisesti nais- ja sukupuolentutkimuksessa. Jos mahdollista, seminaarissa on edustettuina erilaisia transgender ääniä sekä eri tieteenalojen edustajia. Seminaarin tarkoitus on olla keskusteleva, joten keskustelulle pyritään jättämään mahdollisimman paljon aikaa.

Seminaari on avoin kaikille. Tervetuloa keskustelemaan!

Paikka: Helsingin yliopiston päärakennuksen sali 6, Fabianinkatu 33, 3. krs Tilaan on esteetön pääsy.

OHJELMA

10.00 Elina Laavi: Setan tervehdys

10.05 Samimalla Suhonen: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää transgenderiydestä

10.45 Aino Mattila: otsikko varmistuu myöhemmin

11.30 Antti Karanki: Transgenderit ja potilasoikeudet

TAUKO 12.15-13.15

13.15 Veronica Pimenoff: otsikko varmistuu myöhemmin

14.15 Axu Saha: Minä, transgender

15.00 Maarit Huuska: Ennen identiteettiä

Jokaisen puheenvuoron loppuun on varattu aikaa keskustelulle.

http://www.transtukipiste.fi/uutiset.php?aid=17307

Suomessa sitä harvemmin tapahtuu, mutta maailmalla moni menettää henkensä siitä hyvästä että ei toteuta heteronormatiivisia sukupuoli-identiteettejä. Transgender Day of Remembarance on monessa länsimaassa tullut julkisesti vietettyä. Suomessa ainut mitä asiasta olen kuullut, on Facebookissa järjestetty tapahtuma sytyttää kynttilä kotona ja muistella trans-ihmisiä.

Harvempihan täällä on kuollut väkivaltaan, vaikka moni on joutunut leimatuksi hulluksi tai vähintäänkin kohdeltu vähemmän kuin ihmisenä. Kirkon sisällä on omat vaikeudet, mutta sentään Suomessa saa hoitoja jos vain onnistuu pääsemään tutkimuksiin. Mikä ei aina ole helppoa, huomasin sen itsekin aikoinaan kun päädyin huutamaan Helsingin jollekin mielenterveyspoliklinikalle siitä minne lähete kuuluu lähettää. Täällä ei ole muutenkaan kovin paljon poliittista toimintaa, ovathan kaikki jotka ovat käymässä prosessia läpi kiltisti ja hiljaa saadakseen prosessin läpi ja moni haluaa sen jälkeen pistää koko homman taakseen.

Mutta transgender on enemmän kuin ne jotka päättävät lähteä prosessiin. Suomessa on monet asiat hyvin erilaisille transgender ihmisille -- siis myös niille jotka eivät samaistu biologiseen tai edes yhteen sukupuoleen täysin. Lainsäädäntö suojaa suomessa sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä, vaikka ehkä esim. transvetismi tuskin katsottaisiin sukupuoleksi. Transgender-ihmisten on kuitenkin huomattavasti vaikeampi saada hoitoja verrattuna niihin jotka identifioituvat selkeästi yhteen sukupuoleen.

Maskuliininen käytös ja mieheksi pukeutuminen on Suomessa harvinaisen hyvin hyväksyttyä biologisten naisten osalta. Monissa maissa miesten vaatteisiin pukeutuminen voi olla rikos, mutta Suomessa sitä tekevät melkein kaikki. Sen sijaan feminiininen biomies kohtaa ympäristöstään paljon enemmän paineita -- hänen on oltava joka äijä tai sitten kohdattava halveksunta ja esineellistäminen, joka liittyy “neitinä” olemiseen. Eikä Suomessa todellakaan olla yhtä pitkällä kuin vaikkapa Intiassa mitä tulee transgender asioihin. Oikeastaan Suomessa ns. kolmannen sukupuolen asiat ovat jääneet pitkälti HLBT-liikkeessä marginaaliin.

Yhtälailla intersukupuolisten silvomiset, kuin muidenkin transgender ihmisten vaikeudet saada tukea omalle olemiselleen ovat täällä arkipäivää. Monen ihmisen kohtalo on nyrjähtänyt, moni on masentunut, tai ajautunut itsemurhaan. Monen elämää määrittää viha itseä ja omia tunteita kohtaan -- ei että vika olisi itsessä, mutta kulttuuri joka sanoo että onnistumme vain kun toteutamme tiettyjä rooleja tietyllä tavalla antaa tilaa monelle epäonnistumiselle ja mahdottomalle vaatimukselle.

Siinä missä oikeudet tiettyihin hoitoihin ovat arkipäivää tänään, ne eivät ole olleet olemassa vielä montaa vuotta eivätkä nekään ole ongelmattomia. Ja onhan sekä transvetismi, että transukupuolisuus molemmat edelleen sairausluokituksissa.

Mutta, että he jotka ovat menettäneet henkensä eivät joutuisi unholaan:

www.youtube.com/watch?v=XKCMONBGcpc

TGUG:ssa keskustelun aiheet liikkuvat tilityksestä transpolitiikkaan. Ryhmällä ei ole vetäjiä eikä tavoiteohjelmaa, ja se pyrkii pysyttelemään mahdollisimman itsenäisenä. Ryhmällä on kaksi sääntöä: 1. ryhmässä kerrotut asiat ovat luottamuksellisia 2. ryhmäläisten henkilökohtaisia rajoja tulee kunnioittaa. TGUG jatkaa tapaamisiaan Setan toimistolla osoitteessa Mannerheimintie 170, klo 14-17. Muutoksista ilmoitetaan erikseen.

Tervetuloa!

Syksyn tapaamispäivät:

20.9.
18.10.
22.11.
13.12.

Holopainen jatkaa:

Buschbaum tuli julkisuuteen viime alkuvuodesta, jolloin kertoi transseksuaalisuudestaan ja aikeistaan käydä läpi sukupuolenvaihdoshoidot. Hän itse puhuu mieluummin sukupuolen korjauksesta, koska katsoo eläneensä elämänsä ensimmäiset 27 vuotta “väärän sukupuolen edustajana”.

Holopaisen ymmärrys  asian suhteen on, lainatakseni kuolematonta lausahdusta, lapsenkengän asemassa.  Mutta miksi odottaisinkaan urheilutoimittajalta minkäänlaista yleissivistystä tai hienotunteisuutta? Holopainen sulkee Buschbaumin lainausmerkkeihin ja vie häneltä sanamuodoillaan itsemäärittelyn oikeuden. Holopainen muistaa vielä mainita, ettei Buschbaum menestyisi miesten sarjassa, jotta lukija ei vain unohtaisi aidon sukupuolisuuden perustuvan biologiaan.

Holopaisen mielestä uutinen on se, että urheilija on läpikäynyt sukupuolenkorjausprosessin. Minun mielestäni uutisen pitäisi olla se, että Buschbaum on joutunut lopettamaan urheilu-uransa vasten tahtoaan, koska testosteroni luetaan doping-aineeksi.

Hitchcockin syntymästä (1899)  on tullut taas pyöreitä vuosia  täyteen ja siksi MTV3 näyttää Hitchcockin klassikot uusintoina. Uusinnat säilyvät kylminä tuulahduksina menneiltä vuosikymmeniltä.  Hitchcockin tuotteliaimpana aikakautena ajan roskakirjallisuus keskittyi tunnettuihin sarjamurhaajiin. Yksi niistä oli Ed Gein, joka toimi inspiraationa Hitchcockin filmille Psycho. Ed Gein oli nykytietämyksen mukaan skitsofreeninen. Koska häntä ei hoidettu, hän pääsi vapaasti toteuttamaan mielenvikaisuuttaan esimerkiksi keräilemällä pureskeltuja purukumeja lasipurkkeihin. Edward oli kiinnostunut transsukupuolisuuden ohella keskitysleireistä ja haudanryöstelystä. Hautojen ryöstely eteni tuumasta toimeen. Äitinsä hautaa hän ei kuitenkaan ryöstänyt, koska se oli valettu sementtiin. Ilmeisesti jotain tuon kaltaista oli ymmärretty siis odottaa. Tuoreeltaan haudatut naisten ruumiit kiinnostivat häntä ja hän leikkeli ruumiita palasiksi tehden nahoista jopa puvun itselleen. Erityinen kiinnostus hänellä oli naisten genitaaleihin, yksi oli maalattu hopean väriseksi. Hän joskus kiinnitti naisten genitaalit omien genitaaliensa päälle. Hän ei tyytynyt pelkästään haudanryöstelyyn vaan myös murhasi.

On ymmärrettävää, että näin karmiva ihminen saa aikaan vyöryn ihmisiä, joita kiinnostaa hänen tekojensa taloudellinen hyväksikäyttö ja jo tästä kuvauksesta selviää yhteys Psykon lisäksi Teksasin moottorisahamurhaajaan ja Uhrilampaisiin.

Ed Geinillä ja Alfred Hitchcockilla oli kuitenkin yhteisenä kiinnostus transihmisten esittämiseen. Hitchcockin filmi Psyko oli ensimmäinen amerikkalainen filmi, jossa esiintyi sana “transvetiitti” ja juuri tällaisessa yhteydessä. Vaikka filmissä kiistetään päähahmon olevan oikea transvestiitti tai transihminen ylipäätään, negatiivinen kuva transihmisistä seksuaalisina saalistajina jäi elämään useissa eri filmeissä missä transnaiset toimivat modernin ajan Viiltäjä-Jackeinä (katso esimerkiksi: Top 15 transsexual-killer movies” ).

Äärioikeistolaiset kysyvät usein, “jos kerta on kiihottaminen kansanryhmää vastaan, niin missä ovat sitten ne kiihottuneet?” . Tässä tapauksessa kiihottuneita on helppo etsiä. Kaksi päällimmäistä:

• J. Michael Bailey on esittänyt, että “Uhrilampaat” esittää transseksuaaleja ja heidän kaltaisiaan.
• Paula Kokkonen on esittänyt huolen siitä, että transnaiset raiskaisivat muita naisia ollessaan sairaalassa samassa huoneessa. Se, että tilanpuutteen vuoksi samoissa huoneissa on usein myös miehiä ei ole saanut tiettävästi Kokkosta huolestumaan raiskauksista.

Miksi A.H. saa jatkuvasti elokuvistaan täyden rivin tähtiä kun taas eräs toinen A.H., joka myös harjotti kansanryhmää vastaan kiihottamista herättää ihmisissä lähinnä inhoa? Jamaikalaiset homofobiaa myyvät reggae-”artistit” ovat joutuneet kohtaamaan boikotteja ja esiintymisten peruuntumisia kautta Euroopan jolloin he ovat pakotettuja jättämään vihansa syrjäytyneelle saarelleen.

Sekä Hitchcock että Gein ovat  kuolleita, mutta yhä löytyy ihmisiä, jotka haluavat kaivaa heidät haudoistaan ja pelotella ihmisiä kuluneilla kliseillä heidän kuolleissa nahkoissaan. Vain Geinillä on ollut näistä sekopään paperit.

Sain kutsun kohdunkaulansyöpäseulontaan taas ja kuten viime kerrallakin, heitin sen roskakoriin. Koska minulla ei transnaisena ole kohdunkaulaa, niin ei siihen voi tulla syöpääkään. Mitäs minulle voi tulla. Kukaan ei ole ikinä kertonut eikä mistään lääkärikirjasta saa tietää, eikä äitikään varottanut, kaikkein vähiten saisin todennäköisesti tietoa lääkäriasemalta itseltään.

Kohdunkaulan syöpää vastaan rokotetaan tyttöjä ennen kuin heistä tulee aktiivisia seksuaalisesti. Siis miesten kanssa. Tämä sulkee jo lesbot pois. Paperissa ei kuitenkaan lue lesboista saati sitten transnaisista yhtään mitään. Luenpa sivustolta rokote.fi, “6 askelta kohdunkaulansyövän ymmärtämiseen”: “Tartuntariski syntyy, kun sukupuolielämä aloitetaan.” Tässä ilmeisesti tarkoitetaan seksielämää ja pelkästään heteroseksielämää. Eipä ollut usein kysytyissä kysymyksissäkään mitään lesboista eikä transihmisistä. Jotain löytyi mutkan kautta: “Jos miehet kerran ovat papilloomaviruksen kantajia, mikseivät he sairastu kohdunkaulan syöpään?“. Tällainen huolenaihe oli siis arvioitu lesboja ja transnaisia tärkeämmäksi, mutta mutkan kautta selvisi, että miehet ovat viruksen kantajia. Minua kuitenkin kiinnostaa, se, millä miehet sitä virusta kantavat ja kuuluisivatko transnaiset juuri niihin “miehiin”, jotka olisivat kantajia, mutta toisaalta vaarassa sairastua johonkin muuhun syöpään.

Kanadassa sen sijaan puhutaan asioista oikeilla nimillä:

MTF, following vaginoplasty
•
If the glans penis has been used to create a neocervix, Pap smear should follow guidelines
for natal females.
•
Consider vaginal Pap smear for MTFs with history of genital warts.
Cervical Pap smears are generally not indicated for MTF patients because a cervix is generally not
present even after vaginoplasty. A case of intraepithelial neoplasia (carcinoma in situ) has been
reported in an MTF patient who underwent vaginoplasty with the glans penis used to create a
neocervix.
57
Pap smear of the neocervix should be done routinely in these cases, as (a) the glans
appears to be more prone to carcinomatous change than the skin of the penile shaft, and (b) there
appears to be greater risk of progression to invasive carcinoma with intraepithelial neoplasia of the
glans compared to intraepithelial neoplasia of other penile skin.

Lähde

Kaikkein parhaiten onnistuu, jos on dokumentit  tallessa omasta leikkauksestaan. Minun tapauksessani sairaala sattui hukkaamaan osan niistä. Ehkä joku äänitti musiikkia lääkärin  leikkausmuistiinpanojen päälle.

Terveydenhuolto Suomessa on siis vähän heikun keikun ja transihmisten  hoito koko Euroopassa on huonoa ja asenteellista.  Varmasti osaksi tästä syystä transihmisten elämä ei ole pitkä. Elokuvassa  The Amazing Truth About Queen Raquela kyyninen transfani toteaa, että transnaiset ovat kuin hyönteisiä: horrostavat maan alla, sitten nousevat  hetkessä esille, harrastavat koko elämänsä seksiä ja kuolevat massoittain pois.  Tuttavapiiristä rupeavat ensimmäiset kuolemaan 50 ikävuoden korvilla.

CrimethIncin voimauttavassa kirjallisuudessa kehotetaan ottamaan oma terveys omaan haltuun tekemällä itse itselleen gynekologiset tutkimukset ja muutenkin huolehtimaan terveydestään ihan itse. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tunnen olevani virallisen lääketieteen ulossulkema. Silloin astuu katulääketiede kuvioon.

Minussa herää kuitenkin poliittinen aktivisti ja aion tehdä huomautuksen sekä nettisivusta että kutsusta. Ahne terveydenhuolto toki haluaisi laskuttaa kaupunkia siitä, että lesbot ja transihmiset juoksisivat kokeissa turhaan. Kutsussa oleva nettiosoite on mykkä, se antaa vain ajanvarauksen. Tällaiseen täydelliseen mykkyyteen törmää Suomen viranomaisten taholta usein, vertaa “Soviteltu päiväraha lakkaa 31.12.2009″ ilman mitään mainintaa siitä, mitä sen jälkeen. Tipahdan jyrkänteeltä?

Kutsu oli myös ruotsiksi. Se ei ole sen takia, että tavoitettaisiin kaikenlaisia ihmisiä. Väestörekisterissä kotikieleni on suomi. Se on vain välinpitämättömyyttä olla lähettämättä ruotsinkielisille omaa kutsuaan.  Kaikille samaa, yksilöllisistä eroista piittaamatta.

Tästä huolimatta sukupuolenkorjausleikkaus kulkee riippakivenä mukana potilaskertomuksissa sellaisissakin sairauksissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä, niin kuin esimerkiksi kun sain jalkaani ruusun. Tuollaisissa yhteyksissä se voi altistaa syrjinnälle. Koskaan ei ole kukaan ollut kiinnostunut kysymään sukupuolenkorjausleikkauksen jälkioireista kuten esimerkiksi emättimen luhistumisesta, tulehduksista tai vuodoista.  Viisas lääkäri ei halua kysyä sellaisia asioita mihin ei osaa vastata. Kukahan osaisi? Sillä välin meitä kuolee niin kuin kärpäsiä.

Kun jalassani oli ruusu, venytin lääkärissä käyntiä viimeiseen asti. Siinä vaiheessa ruusu oli päässyt jo vakavaksi. Lääkäri ihmetteli, miten olin päässyt kodistani ylipäätään päivystykseen eikä halunnut laskea minua takaisin kotiin. Kutsuin kaikki ystäväni sairaalaan, koska pelkäsin, ettei yksinäisenä pidetyllä ja köyhällä ole oikeuksia.

En mene sikainfluenssarokotukseenkaan. Minä olen niin sika!